sammukka

naapurista...



Vanhanaikainen " tissi on mennyt rikki - jos kokeilisit tätä kaljapulloa" -temppu saattaa tehota, jos oikein varovasti sen aloittaa! Ensin vaikka sellaisista tilanteista, jolloin mies on muutenkin raukea, eikä jaksa protestoida niin ärhäkkäästi.



Lapsen tekoa kannattaa suunnitella vasta kun onnistunut vieroitus on lähtenyt hyvin käyntiin. Siinä vaiheessa kun menee jo sixpäkki illassa, voit huokaista helpotuksesta! Takaisin ei ole enää paluuta!

mikä oli toisaalta typerää, koska kaksi silloista todella hyvää kaveriani olivat yksinhuoltajan kasvattamia - toisella oli äiti yh:na ja toisella isä.



Oman ikäisistä ajattelin, että he ovat jotenkin epäonnistuneita - siis ei vain parisuhteessa vaan laajemminkin. Kuitenkaan en kovin SYVÄLLISESTI asiaa edes ajatellut. Mielipiteet tulivat sieltä ja täältä, ohimennen luetuista lehtikirjoituksista ja sitä rataa.



Yhdessäkin vauva/2+ -lehdessä, jota kaverini luona selasin, oli vähän hölmö juttu nuorista yksinhuoltajaäideistä. En tiedä olivatko he niin naiveja kuin mitä kirjoitus antoi ymmärtää, mutta tyyli oli vähän tätä luokkaa " kun Siirillä oli vauva niin minä halusin kanssa vauvan ja nyt minulla on oma Reino-vauva" .



Myöhemmin sitten ensin veljeni jäi yksinhuoltajaksi, sitten minusta tuli (täysin erilaisella tarinalla) yh.



Joten nykyään en ajattele paljon mitään - niin ydinperheistä kuin yksinhuoltajaperheistä löytyy " kaikenlaista" - hyvässä ja pahassa.

Aina sairaalasta on mulle sanottu, että JOS ei Kela jostain syystä myönnä, niin sairaala antaa maksarin.



Mutta tasa-arvoahan näissä asioissa ei oikein ole varmaan aina edes saman sairaalapiirin sisällä!

jos sisaruksia on vain kaksi, nimien alkukirjaimiin ei välttämättä niin kiinnitä huomiota.



Minun lapsuudenkodissani veljeni nimi alkaa myös a:lla kuten minun nimeni, mutta sitten taas sisarellamme nimi alkaa h-kirjaimella. Se on ihmetyttänyt monia, koska " lauman" nimet pitäisi olla kuulemma sitten kaikki samalla alkukirjaimella. Mutta vanhempani ovat nimenneet veljeni isoisämme mukaan - minut taas " siksi koska nimi oli kiva" - eli peruste oli toisenlainen.



Jotenkin tosiaan vähän hassuna pidän sitä, että lasten nimet pitäisi olla vaikka " kaisa - katariina - kaarina - konsta - kristiina - kaija" . Vähän hassuna pidän sitäkin, että tämän tv:ssä jumpanneen anne sällylän kaikki vaaleat tyttäret ovat saaneet a:lla alkavan nimen. Ei siinä mitään PAHAA ole, mutta se vain tuntuu hassulta enkä itse noudattaisi ko " sääntöä" .



Ainoana poikkeuksena tosin tulee mieleen erään tuttuni siskon lapset, joiden kaikkien nimet alkavat v-kirjaimella ja olivat ainakin antovaiheessa suht harvinaisia. Jostain syystä heidän lastensa nimet olivat niin onnistuneita (ja minulle ennaltaan tuntemattomia), että jäin vain ihastelemaan niitä ;)

Silloin ei ole väliä mistä karkista on kyse ;)