sammukka

mikä oli toisaalta typerää, koska kaksi silloista todella hyvää kaveriani olivat yksinhuoltajan kasvattamia - toisella oli äiti yh:na ja toisella isä.



Oman ikäisistä ajattelin, että he ovat jotenkin epäonnistuneita - siis ei vain parisuhteessa vaan laajemminkin. Kuitenkaan en kovin SYVÄLLISESTI asiaa edes ajatellut. Mielipiteet tulivat sieltä ja täältä, ohimennen luetuista lehtikirjoituksista ja sitä rataa.



Yhdessäkin vauva/2+ -lehdessä, jota kaverini luona selasin, oli vähän hölmö juttu nuorista yksinhuoltajaäideistä. En tiedä olivatko he niin naiveja kuin mitä kirjoitus antoi ymmärtää, mutta tyyli oli vähän tätä luokkaa " kun Siirillä oli vauva niin minä halusin kanssa vauvan ja nyt minulla on oma Reino-vauva" .



Myöhemmin sitten ensin veljeni jäi yksinhuoltajaksi, sitten minusta tuli (täysin erilaisella tarinalla) yh.



Joten nykyään en ajattele paljon mitään - niin ydinperheistä kuin yksinhuoltajaperheistä löytyy " kaikenlaista" - hyvässä ja pahassa.

Aina sairaalasta on mulle sanottu, että JOS ei Kela jostain syystä myönnä, niin sairaala antaa maksarin.



Mutta tasa-arvoahan näissä asioissa ei oikein ole varmaan aina edes saman sairaalapiirin sisällä!

jos sisaruksia on vain kaksi, nimien alkukirjaimiin ei välttämättä niin kiinnitä huomiota.



Minun lapsuudenkodissani veljeni nimi alkaa myös a:lla kuten minun nimeni, mutta sitten taas sisarellamme nimi alkaa h-kirjaimella. Se on ihmetyttänyt monia, koska " lauman" nimet pitäisi olla kuulemma sitten kaikki samalla alkukirjaimella. Mutta vanhempani ovat nimenneet veljeni isoisämme mukaan - minut taas " siksi koska nimi oli kiva" - eli peruste oli toisenlainen.



Jotenkin tosiaan vähän hassuna pidän sitä, että lasten nimet pitäisi olla vaikka " kaisa - katariina - kaarina - konsta - kristiina - kaija" . Vähän hassuna pidän sitäkin, että tämän tv:ssä jumpanneen anne sällylän kaikki vaaleat tyttäret ovat saaneet a:lla alkavan nimen. Ei siinä mitään PAHAA ole, mutta se vain tuntuu hassulta enkä itse noudattaisi ko " sääntöä" .



Ainoana poikkeuksena tosin tulee mieleen erään tuttuni siskon lapset, joiden kaikkien nimet alkavat v-kirjaimella ja olivat ainakin antovaiheessa suht harvinaisia. Jostain syystä heidän lastensa nimet olivat niin onnistuneita (ja minulle ennaltaan tuntemattomia), että jäin vain ihastelemaan niitä ;)

Silloin ei ole väliä mistä karkista on kyse ;)

en enää...