rumaläski

No jaa, minä kyllä ymmärrän miestäkin. Olen itse se ystävänainen johon uusi naisystävä on alusta asti suhtautunut todella kylmästi ja torjuvasti ja asteittain vähentänyt minun ja lapsuudenkaverini yhteydenpitoa. Kun mies oli sinkku tapasimme monta kertaa kuukaudessa, naisen tultua kuvioihin tapaamisia oli enää ehkä kolme vuodessa ja niistäkin tämä nainen sai hirveän raivarin. 

Mies selitti minulle että nainen on mustasukkainen, ja kyllähän se tuntui helpommalta hyväksyä kuin että olisin joutunut arvailemaan mitä pahaa olen tehnyt ansaitakseni moisen inhon.

ssss kirjoitti:

Ylipainoisuus ja reilusti keskivertoa kapeampi vyötärö on mahdottomuus, eikä luut törrötä lievässä alipainossa. Sinä voit toki kuvitella niin...

-the one and only ssss-

Riippuu "reilun" määritelmästä. Työikäisillä naisilla on Suomessa vyötärönympärys yli 85 cm. Mun mielestä 10 cm kapeampi on jo reilusti pienempi, koska se on visuaalisesti aika erikokoinen ja terveysvaikutus on jo aivan valtava. Ylipainoisella ihmisellä voi helposti olla 75 cm vyötärö jos ei ole keskivartalolihavaa tyyppiä.

Miksi miestä ärsyttää jos yrität riitatilanteessa olla järkevä ja pohtia syitä? 

Meillä riidat ratkeavat juuri niin että toinen tai molemmat rupeavat pohtimaan riidan todellisia syitä. Esimerkiksi "ymmärrän että sulla on nyt työstressiä ja siksi hermostuit tästä asiasta, mutta minusta se ei ole reilua koska..."-tyyppiset lauseet auttavat. Se on samaan aikaan sovittelevaa kun ymmärtää toista, mutta saa sanottua oman kantansa. Tuohon on helppo vastata että ymmärrän miltä tilanne susta tuntui, vaikka itse silloin koin sen eri tavalla. 

Jos riidat kiertävät kehää, kannattaa myös jutella niistä riidan ulkopuolella. Esimerkiksi meillä on tiettyjä juttuja jotka tulevat usein esille, ja viimeksi tänään juttelimme niistä niin että pohdimme yhden kaveripariskunnan riitaa (olimme siis istumassa iltaa ja yhteiset kaverit ottivat yhteen) ja aloin sitten sanoa että minulla taitaa olla samantyyppinen tapa tulkita tietyt tilanteet väärin. Saimme keskusteltua omista ongelmamalleistamme ilman että kummankaan tunteet ovat kuumina.

Eikö tää avaus ollut jo kerran täällä mutta vähän eri tarinalla? Miehen repliikki oli kuitenkin sama.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä suostuisi asumaan keskustan melussa, kerrostalossa, onko hirveämpää. Opiskeluaikana asuin Helsingissä, enkä enää sinne muuttaisi. Mielummin haja-asutusalueella, voin piipahtaa hypermarketissa, jossa on kaikki saman katon alla. Nautin rauhasta. Nykyisin moniin työpaikkoihin vaaditaan ajokorttia. Mikäli työ sisältää asiakaskäyntejä, kortitonta ei palkata. Luusereita.

Autottomuus ei tarkoita kortittomuutta. Onneksi et ole luuseri vaikkei sisäkukutaito oikein olekaan hallussa.