rumaläski
Seuratut keskustelut
Kommentit
En ymmärrä loukkaantujia, mulle tuli aloituksesta hyväntahtoinen mielikuva. Alusta loppuun sympaattisesti ja ylilyönnittömästi kirjoitettu teksti ei yleensä ole erityisherkkiä inhoavan kirjoittama vaan nimenomaan itseironinen. Jos on oikeasti jotain paridoimaansa ryhmää vastaan, yleensä sivaltaa ainakin kerran ilkeästi ja mauttomasti.
En kumpaakaan. Joskus aiemmin erotuin massasta enemmän, mutta nyt nämä ruutupaidat, maanläheiset värit ja pehmeät materiaalit olivat muodissa jossain kohtaa ja sulauduin massaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä VAIKEAN ylipainoin (vielä) ole.
Tai ainakaan kilojesi ja pituutesi perusteella, joten vaikea uskoa tuota että lentokoneessa ei riitä vyö. Olen nimittäin itse 166cm pitkä ja painanut 95 kiloa pahimmillani, eikä kyllä tullut vastaan tilannetta, että olisin johonkin liian iso. Vaatteet oli kokoa 40-42/M-L.
Onhan tuo nyt aivan selkeästi vaikea. Melkeen kahden normaalipainoisen 165cm pitkän naisen verran painoa yhdessä ihmisessä.
Ja ei hitto näitä vaatekokoja, on jotenkin surullista katsottavaa kun ne vaan leviää käsiin. Mistä normaalipainoinen enää saa pian vaatteita?
Minä painan nykyään 65 kiloa, ja käytän edelleen M koon vaatteita.
T. Tuo "helvetin hyvä esimerkki".
Hei tämä on ilmiö joka oikeasti kiinnostaa minua. Tunnen muutamia ihan tosi lihavia naisia jotka käyttävät kokoa L tai jopa M, mutta samaa kokoa käyttää kuitenkin moni normaalipainoinen ilman että se roikkuu.
Onko kyse valmistajasta, mallista, mistä?
En ymmärrä.
5 min/km on naiselle vielä ihan helposti saavutettavissa oleva tahti, vaikka ap kuulostaakin aika reppanalta
Aloitusviesti ja otsikko ovat oudossa ristiriidassa keskenään. Eiköhän tuossa avauksessa ongelma ole se valehteleminen, ei niinkään se että 23-vuotias saa apua vanhemmiltaan.
Mun mielestä ei ole sellaista yleistä ikää jonka jälkeen vanhemmat eivät voisi elättää, vaan kaikki riippuu olosuhteista. Jos ihmiseltä menee työpaikka alta ja hän menettää kotinsa, on kiva jos on sellaiset välit vanhempiin että he haluavat auttaa jos voivat. Jos ihminen saa itkuraivareita siksi etteivät äiti ja isä maksa kolmiota kaksion sijaan kun chihu tarvitsee oman makuuhuoneen, pidän sitä outona. Jos äiti ja isä taas oma-aloitteisesti ilman mitään emotionaalista painostusta haluavat investoida chihun harrastehuoneeseen, se on heidän asiansa enkä sitä sen enempää ihmettele. Mikäs siinä jos on varaa.
Minulla itselläni ei ole, koin jo 19-vuotiaana vaivaannuttavaksi saada rahaa vanhemmiltani. Sen sijaan mieheeni minulla on sellainen suhde että kumpi tahansa voisi elättää toisen, jos olosuhteiden takia sitä tarvittaisi.