rumaläski

Riippuu mun mielestä pariskunnasta ja tavoista, kuten n. 90 % kaikista tällaisista "Onko ok"-jutuista. 

Jos miehellä on tapana tulla syömästä parin tunnin päästä, voisin arvostaa jos ilmoittaisi että menee myöhään. Meillä kavereiden kanssa syöminen on pidemmän kaavan juttu johon kuuluu yhdessäolo vahvemmin kuin se syöminen, joten olettaisin tosiaan että jos 19 aloitellaan niin lähemmäs puoltayötä menee. Siihen päälle vielä biljardia kavereiden kanssa, mihin oletettavasti kuuluu taas hengailua eikä pelkkää suorittamista, niin 3 yöllä on minusta ihan realistinen aika odottaa miestä kotiin. 

Miksi et kysynyt kun mies lähti, jos tiesit ennestään että on erilaisia käsityksiä siitä koska tullaan kotiin?

Ilmeisesti normaali säästötili jonne vain sukulaiset laittaa rahaa on käytettävä loppuun. Perintöön koskemisesta taas tulee melkoiset sanktiot. 

Sukulaisten kannattaisi varmaan kerätä sitä rahaa omalle tilille tai sitten sijoittaa rahastoon josta ne rahat sitten saa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo kaikki eroaa siitä, että levittelet teidän asiota täällä verkossa? Sinun tapasi purkaa teidän suhdetta hyväksyttävämpi kuin miehen?

Pidin tätä fiksumpana ratkaisuna kuin sitä, että avautuisin jollekin ystävälleni. Terapeuttia minulle ei valitettavasti ole (vielä), jos olisi ollut, niin siinä tapauksessa olisin tietenkin mennyt hänelle avautumaan. Koen täällä palstalla avautumisen jollain tavalla puhdistavaksi. Tietenkin olen pyrkinyt tekemään tekstistäni mahdolisimman tunnistamattoman, mutta toisaalta asiasta tietää minun lisäkseni vain nämä kaksi asianomaista, joten en tiedä ketä voisin tekstilläni loukata. Minua ainakin on loukattu jo ihan tarpeeksi, joten en tiedä, voisiko tämä anonyymi puiminen loukata ko. henkilöitä yhtään sen enempää, vaikka eksyisivätkin tätä lukemaan.

Ihan mielenkiintoisia perusteluja kyllä tullut tänne. Nyt pitäisi vain löytää itselleen paras mahdollinen tapa suhtautua tähän soppaan. Anteeksianto ja keskustelu taitavat olla parhaat vaihtoehdot tässä vaiheessa. Pelkään vain, että tästä tulee sellainen ns. ikuisuusaihe, jota jankataan sitten vielä 20 vuoden päästäkin "kun sinä silloin kerran petit luottamukseni jadijadijadaa". Ap

Olitko kieltänyt miestä kertomasta sille naiselle? 

Jos et, mies ei varsinaisesti pettänyt luottamustasi. Mies ei kuitenkaan ole tarkoittanut pahaa vaan on halunnut selventää kaverilleen miksei voi olla yhteyksissä. 

Jos taas olit sanonut ettei saa kertoa, niin mies on toisaan rikkonut luottamuksen. Mieti silti hetken verran millaiseen tilanteeseen hänet laitat. Entä jos sinun miehesi vaatisi sinua viilentämään välejä merkittävästi johonkin läheiseesi, ja syytä ei tälle ystävälle saa kertoa? Eikö ole aika vaikea paikka?

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olisitte av-mammat siitä, kun miehellä on useamman vuoden takaa "kaverinainen", johon ollut silloin tosi ihastunut mutta nainen ei silloin lämmennyt. Pussailleet kuulemma ovat muttei sen enempää.

Nyt, kun mies on löytänyt minut ja jo pari vuotta oltu yhdessäkin, niin tuo kaverinainen on alkanut laittaa itsestään kuvia perjantai-iltaisin ja tekstailee muutenkin ihmeen paljon. Olisiko alkanut harmittaa kun silloin ei tajunnut tarttua kiinni? Hyväksyisittekö?

Yhteydenpito nyt on sinänsä aika normaalia ystävien kesken. Ehkä nainen ajattelee että voi pitää mieheesi yhteyttä tiiviisti kun olette olleet yhdessä niin kauan että sinä olet varmaan jo tajunnut ettei hän ole miestä viemässä.

Kuvat ovat sisällöstä riippuen oudompi juttu. En ole itsestäni lähettänyt mitään varsinaisia kuvia kavereille enkä keksi syytä siihen. Onko ne jotain peiliselfieitä vai tilannekuvia tyyliin "Jaana-Jorman kanssa kalastamassa, paska sää kuten näkyy"-juttuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, jos on kertonut ilman, että olisi puhunut ensin asiasta sinun kanssasi. Kokemuksesta voin kuitenkin kertoa, että ratkaisun avaimet ovat nyt käsillä - kun kaikki tietävät tilanteen, voidaan asiasta myös keskustella. Itsellä on joskus ollut vastaava tilanne, kun opiskelukaverin kihlattu oli takiani mustasukkainen. Tuli kyllä itse sanomaan asiasta, mutta homma selvisi viidessä minuutissa. Sen jälkeen ongelmaa ei enää ollut.

Ja mitä on tämä "miehet ja naiset eivät voi olla ystäviä"? 50% lähimmistä ystävistäni on miehiä ja ei, emme ole a) panneet ja b) kiinnostuneet romanttisesti toisistamme. Onko se niin vaikeaa ymmärtää, että eri sukupuolta olevat voivat ihan puhtaasti olla pelkkiä ystäviä??

Jotkut voivat, useimmat eivät. En jäisi suhteeseen jossa pitäisi arvailla jatkuvasti ystävyyden luonnetta. En sellaista edes aloittaisi.

Useimmat eivät? Nyt on kyllä melkoinen väite. Onko tämän taustaksi jotain konkreettista? Jos lähdetään fiilispohjalta väittelemään, niin minä väitän, että useimmat kyllä tähän pystyvät. Tai sitten kaikki tuttavapiirini henkilöt ovat jotenkin todella poikkeuksellisia.

Minä perustan väitteeni omaan lähipiiriini, sinä omaasi. Kumpi on oikeassa? Sillä ei ole itselleni merkitystä sillä toimisin kuten aiemmin sanoin. En aloittaisi suhdetta miehen kanssa jolle joku toinen nainen on tärkeä. Minusta ei siihen olisi. Nostan hattua että sinusta on ja toivon vilpittömästi ettet tule koskaan sen vuoksi pettymään.

Mun mielestä on hyvä juttu että tiedostaa omistushaluisuuden ja mustasukkaisuuden. On kaikille parempi että tämä henkilö tiedostaa omat tunteensa ja muodostaa sellaisia suhteita joissa tätä ongelmaa ei tule esille. Aika isolla osalla miehistä ei kuitenkaan ole ketään läheistä naiskaveria.

Isompi ongelma minusta on tyypit jotka ensin ryhtyvät suhteeseen ja sitten alkavat vähän ajan päästä karsia toisen kavereita pois sukupuolielinten muodon perusteella.