rumaläski

Miksi mahdoit edes kysyä kun nyt suurin osa tämän ketjun viesteistä on sinun kirjoittamiasi ja niiden sisältö on kaikkien vastausten teilaaminen ja peukutuksista marmattaminen?

Vaikea tietää varmasti, mutta jos on piilottanut profiilinsa koska on "aika olla ilman sitä" ja on yhtäkkiä etäisen kohtelias, niin minun järkeni mukaan todennäköisesti tapailee jotain naista vakavammin. Eivät kuitenkaan ole vielä vakiintuneita - nykyään kun voidaan tapailla ja viettää paljonkin aikaa yhdessä ennen kuin virallisesti seurustellaan - joten ei halua hylätä muita lupaavia kontakteja.

Tai sitten ei kestä tuota jatkuvaa miekkonen-sanan käyttöä. 

Kyllä mun mielestä voi puhua rahasta vaikka kaveri onkin köyhä. Mulla oli opiskeluaikana muutama kaveri jotka olivat todella varakkaista perheistä. Esimerkiksi yhdelle oli säästetty käyttörahaksi useita kymmeniä tuhansia tilille johon sai kortin ja tunnukset kun pääsi yliopistoon. Varallisuus ei vaikuta opintotukeen eli nämä olivat siis tukien päälle. 

Näillä kavereilla oli viimeisen päälle vaatteet, asunto, kalliit harrastukset ja hieno sisustus, itsellä perinteisempää opiskelijaelämää. En silti koskaan pahastunut kun he puhuivat matkoistaan, ja shoppailemassakin käytiin niin että ensin mentiin Stockmannille ja katsottiin heille vaatteita, sitten kirpparille ja ostettiin minulle vaatteet. Kyse on enemmän siitä persoonasta, itsetunnosta ja arvoista - minä en ole koskaan hävennyt sitä ettei rahaa ole ollut, joten ei ole haitannut että muilla on. 

Vierailija kirjoitti:

5, tottakai saa tavata ystäviä. Rauhoittumisella tarkoitan sitä, että puoliso/perhe olisi tärkeämmässä roolissa elämässä. Ja tuo juhliminen ja juominen sekä kavereiden kanssa sekoilu loppuisi.

Kaipailisin kyllä yhä tarkennuksia. Millä tapaa tämän tärkeysjärjestyksen pitäisi näkyä? Minä luotan siihen että olen puolisolleni tärkeintä, vaikka hänellä illat usein kuluvatkin harrastuksissa tai kavereilla. Tiedän että hän ei koskaan jättäisi minua pulaan näiden menojen takia. Jos nyt vaikka haluaisimme lapsen, hän ei tietenkään jatkaisi yhtä vapaata elämää vaan sopisimme yhdessä iltamenot niin että kumpikin saa levähtää.

Mietin myös mitä juhliminen ja sekoilu on sinulle. Joidenkin mielestä on sekoilua kävellä yöllä 10 km johonkin tiettyyn kebabilaan kännimätön perässä, toisten mielestä sekoilua on jotkut huumekokeiluntäyteiset ryyppyrännit.

Sikuriina kirjoitti:

Onko maailma todella tällainen? 

Tätäkö te ihmiset mietitte, kun kaipaatte kumppania? 

Tuntuu kovin vieraalta. Kliiniseltä. Vanhanaikaiselta. 

Mukavaa sinulle että kokemusmaailmasi on sellainen että luotat sinusta kiinnostuneen ihmisen vilpittömyyteen. Kaikilla ei kuitenkaan ole näin.

Jos ap:ta on potkittu päähän koko nuoruus ja ivattu vaikka miten on yrittänyt, ja yhtäkkiä kun status muuttuu niin alkaa löytyä seuraa, niin totta kai se arveluttaa. Tunnen yhden miehen jota kiusattiin koulussa tosi paljon, esimerkiksi pyydettiin vitsillä treffeille ja naurettiin sille. Lukiossa porukka aikuistui ja jätti vain kokonaan huomiotta. Nyt opiskelee erittäin arvostettua alaa (tyyliin oikis, lääkis) ja hänen on tosi vaikea uskoa että joku voisi aidosti olla hänestä kiinnostunut.

Minusta ap vaikuttaa muutenkin tosi mukavalta ja fiksulta, ei ollenkaan katkeralta tai naisvihamieliseltä. Hän tietää että kaikki naiset eivät ole vain perheen ja rahan perässä kun kerran kysyy mistä tunnistaisi sellaisen.

Neuvoja minulla on aika huonosti, enemmän sympatiaa. Älä ainakaan vie naisia aluksi minnekään kalliille unelmatreffeille, jos tykkäät sellaisesta niin tee se sitten kun sinulla on luottamus kunnossa. Minun ja mieheni ekat treffit olivat ihan kävelyitä metsässä ja puistossa, myöhemmin leffailtoja kotona ja muuta rentoa. 

Tarkkaile naisen käytöstä. Kuunteleeko hän jokaista sanaasi kun puhut? Katseleeko hän sinua takaisin hullaantuneesti?