robinette-

Itsekin katson Teiniäitejä. Mitä ajatuksia sarja herättää teissä? Itse katson sitä jotenkin kiinnostuneena, että millaista on vauva-arki. On liikuttavan ihanaa nähdä sitä. Toisaalta sitten ajattelen tavallaan vähän törkeästikin, että kyllä minäkin siihen pystyisin, kun kerran nuo teinitkin pystyy!



Tosiaan eihän sillä vauvan tulon vuodenajalla ole niin paljoa väliä, kunhan vain saa sen pikkuisen syliinsä. Jotenkin kuitenkin ajatus talvivauvasta kiehtoo, ehkä siksi, että olin itsekin sellainen. En ole kyllä koskaan tullut ajatelleeksikaan, että raskaana olo olisi jotenkin vaikeampaa juuri kesällä. Herää ajatus, että eikö talvellakin ole omalla tavallaan hankalaa? Pitää löytää valtaisa määrä vaatteita, joihin mahtuu vatsan kanssa, ja pukeutua paksusti. Ulkona pelkäisin varmaan liukastumista yli kaiken... :)



Jännä ja jotenkin helpottavakin huomata, miten monella on pelkoja omasta hedelmällisyydestä. Ehkä on ihan normaaliakin olla siitä vähän huolissaan. Minäkin tunnistan ihan täysin tuon tunteen, että tässä sitä tuhlaa omaa hedelmällistä aikaansa eikä edes yritä vielä lasta. Toisaalta pelottaa se yrityksen aloittaminenkin, koska sitten joutuu sen lapsettomuuden kohtaamaan, jos semmoinen on edessä.



Millaisina hetkinä teillä konkretisoituu vauvakuume? Äsken meillä yksi työkaveri soitti lapselleen ja sanoi, että isi täällä, oletko jo päässyt koulussa. Alkoi melkein itkettää :D

Onpa mukava lukea muidenkin näin pitkän aikavälin vauvahaaveilijoiden ajatuksia :)



Ollaan miehen kanssa vielä alle kolmekymppisiä, vuosi asuttu yhdessä, ja etsitään juuri omaa asuntoa. Vauvakuume on vaivannut jo pitkään, mutta olemme olleet vähän epävarmoja, uskallammeko aloittaa yrittämistä. Mitä jos emme olekaan vielä tarpeeksi valmiita siihen?



Itseäni on toisaalta ahdistanut ja pelottanut ajatus, että mitä jos vauvaa ei kuulukaan. Sairastan todennäköisesti endometrioosia, joten loputtomiin ei voi odottaa.



Eilen pääsimme vihdoin eteenpäin tässä asiassa. Sovimme, että jätämme ehkäisyn pois tulevana keväänä. Ihanaa!

Mytty, nyt on pakko vastata, koska sinulla on niin samankaltaisia huolia kun itselläni.



Me olemme kihlatun kanssa olleet yhdessä aika paljon vähemmän kuin te, nyt noin kaksi vuotta, ja asuneet samassa taloudessa yli vuoden. Elo on ollut juurikin tuota mukavaa kahdestaanolosta nauttimista. Meillä on ihanasti aikaa toisillemme, kun sitä järjestämme, ja arki sujuu hyvin.



Vauva on ollut haaveena lähes alusta asti, mutta nyt puhumme siitä entistä enemmän tosissaan. Meitä hieman painostaa se, että minulla on endometrioosi. Emme voi siis tietää, onnistuuko lapsen saaminen ihan heti.



Kuitenkin pelottaa juuri tuo, että miksi muuttaa mitään, mikä on jo hyvin. Riittääkö meillä enää aikaa parisuhteelle? Joudummeko luopumaan rennoista viikonloppuaamuista?



Varmaan osittain joutuukin, mutta jotenkin tuntuu, että se lapsi toisi mukanaan jotain sellaista onnea, mitä ei pysty nyt kuvittelemaankaan. Perheessämme olisi oma uusi persoonansa, joka on meistä tullut.



Toisaalta ahdistaa, joutuuko parisuhteemme kriisiin. Entä ahdistunko itse, kun haluaisin olla mahdollisimman hyvä äiti, mutta kukaan ei voi olla täydellinen äiti?



Minuakin pelottaa, että mitä jos kaikki kaatuu ja menetän mieheni tai mieheni ja lapsen.



Mutta ehkä parhaita asioita elämässä joutuu vähän pelkäämäänkin?



Mytty, kumpi sinusta tuntuu pahemmalta ajatukselta: se, että joudutte osittain luopumaan kiireettömästä elämäsät, vai se, että lasta ei koskaan tulisi?



Minusta kyllä se, että lasta ei tulisi. Tunnen, että olen luotu äidiksi. Mutta mitä jos paljastuu, etten olekaan... :(

Varmasti voi johtua monesta asiasta, ja uskoisin, että lääkäri osaisi parhaiten sanoa tuosta. Itselläni on ollut jo kuukausia kovat alavatsakivut oikealla puolella, juurikin tärinäkipua. Lääkäri epäilee endometrioosia, mikä tietenkin pelottaa. :(

On varmasti aika yksilöllistä, miten ne pillerit toimivat juuri sinulla. Oon kuullut paljon hyvää, mm. että kuukautiset muuttuvat todella niukiksi tai jäävät pois. Moni sanoo, että Qlairat ovat toimineet mainiosti. Noin kolmen kuukauden päästä olet saanut vähän suuntaa siitä, miten pillerit toimivat.



Itse aloitin Qlaira-pillerit joulukuussa. Aluksi ne toimivat ihan hyvin, mitä nyt miehen kanssa piti harrastella enemmän esileikkejä, kun limakalvot tuntuivat vähän kuivemmilta ja muutenkin lämpenin seksuaalisesti aiempaa hitaammin. Tyhjennysvuoto oli tosi minimaalinen. Seuraavassa pillerilaatassa alkoivatkin sitten toisen viikon ekana päivänä ihan oikeat kuukautiset kipuineen, ja ne kestivät 11 päivää. Sama näyttää toistuvan tämän kolmannenkin laatan aikana juuri samana päivänä. En siis ihan täysin nyt luota näihin pillereihin. Mutta tämä on tosiaan vain oma kokemukseni. Olen 24, ja minulla on tullut aiemminkin helposti läpivuotoja matalahormonisten pillerien kanssa. Aion vaihtaa Qlairan pois, jos nämä vuodot eivät tästä muutu miksikään.