robinette-

Onnea todella paljon, tirlittantaa! Mahtavaa, että tärppäsi heti ensimmäisestä kierrosta :) Millaisilla fiiliksillä olet? Onko sulla nyt kokemuksen perusteella mitään vinkkejä, että miten vauvantekoon kannattaa suhtautua, jotta tärppää?

Tervetuloa mukaan, Naspu!

Hummingbird: Hauska kuulla, että joku muukin ajattelee samalla tavalla kuin minä :D Mullakin on tunne, että olen varmaan yksi niistä, jotka stressaavat lapsenteosta niin paljon, etteivät siksi tule raskaaksi. Siksi ajattelinkin yrittää olla mahdollisimman pitkälle suunnittelematta ja stressaamatta ja yrittää keskittyä siihen, että nautitaan vain kaikesta. En ole aikonut esim. ostaa vielä ovistestejä, ja aion muutenkin varoa sitä, etten painostaisi meitä heiluttelemaan peittoja "kun nyt on pakko kun on ovis kohta". Tiedän kuitenkin jo valmiiksi, etten lopulta vain malta olla ostamatta niitä testejä. Kuitenkin myös lopulta stressaan, että kerettiinköhän tehdä talletus ennen ovista... :) Ja greippimehua nyt ainakin ostan, se on sitä paitsi hyvää!

Mutta toisaalta, ei kait se suunnittelu ja stressaaminen aina pahaksikaan ole? Onhan se hyvä, jos haluaa maksimoida omat mahdollisuutensa. Ihmiset tulevat raskaaksi hyvin monella tavalla.

Harmillinen juttu tuo, että sun kierto on ollut noin heittelevä aikoinaan. Ehkä sun täytyy nyt vain seurata, miten se lähtee näiden pillerien jälkeen käyntiin. Ehkä kehosi on muuttunut niistä ajoista? Tietääkseni murrosiässä on aika tavallistakin, että menkat ovat epäsäännölliset.

On se varmaankin mahdollista, että kuukautisvuoto venähtää sinne? Sitä kun ei voi oikein tietää, miten se vuoto käyttäytyy ilman pillereitä. Toisaalta on itse joskus pitänyt taukoa pillereistä, ja silloin se vuoto on kyllä ollut ihan yhtä pitkä kuin muutkin.

Mukava huomio, että vauvakuumeesi liittyy juuri tuohon mieheen, siis että haluat tehdä lapsen juuri hänen kanssaan :) Kertoo hyvästä parinvalinnasta! :D Mulla taas on oikeastaan aina ollut vauvakuume, siis olen jo hyvin, hyvin pitkään tiennyt haluavani äidiksi heti kun voin.

Kimallus-84: Kuulostaa mukavan rennolta tuo teidän tapa alkaa yrittää lasta :) Kunpa pystyisi itsekin siihen!

ON: Viimeinen pilleri polttelee kaapissa. En malttaisi odottaa edes iltaan, että saan ottaa sen :D Mulla kun on tapana ottaa pilleri aina ennen nukkumaanmenoa. Teen tänään kotona etätöitä, kun on vähän flunssa alkanut. Tekisi mieli vain lueskella vauvajuttuja, mutta pakko pakottaa itsensä työn touhuun...

Kimallus-84: Huippua, että otit nyt viimeisen pillerin! (Itsellähän on vielä yksi jäljellä :)) Ja hienoa myös, että kävit gynellä, ja hän antoi sinulle luvan vauvantekoon. Varmasti tuo mukavan varmuuden tunteen, kun tietää, että kaikki on kunnossa :) Kävit ilmeisesti yksityisellä? Onko tuollainen gynekäynti, jossa myös katsotaan ultralla paikat, kuinka kallis?

Vauvaunelmia: Muakin pelottaa lentäminen raskaana, vaikka ei mitään varmoja lomasuunnitelmia vielä olekaan. Toisaalta harmittaisi jättää jokin reissu kokonaan tekemättä siksi, että voi ehkä olla raskaana silloin! Vaikeaa.

Esperando: Hyvä, että miehesi haluaa ja voi olla paljon apuna. Jännittävää, että sulla on jo pillereiden lopettamisen jälkeinen tyhjennysvuoto lopuillaan!

Tämä voi olla vähän intiimi kysymys ehkä (?), mutta miten aiotte yrittää lasta? Siis onko teillä aikeissa laskea kiertopäiviä ja ostaa ovistestejä, vai mennä enemmän "katsotaan, miten käy" -asenteella? Jännittääkö ketään, tuleeko peittojen heiluttelusta pakkopullaa lapsen yrittämisen vuoksi?

Itse nimittäin tiedän, että mulla on kova tapa stressata, murehtia, suunnitella ja jännittää asioita. Varmaan siis tulen seuranneeksi omia oviksiani ja liiankin kanssa stressanneeni, että tuleeko nyt varmasti peittoja heiluteltua oikeaan aikaa. Toisaalta otan paineita siitä, että pitäisi olla murehtimatta turhia, heh! Sitten taas jännittää, miten tuo minun oma suunnitteluni ja itseni tarkkailu vaikuttaa parisuhteeseen ja seksihaluihini, vaikka meillä oikein hyvä parisuhde ja seksielämä onkin juuri nyt.

ON: Juteltiin tänään miehen kanssa vauvaprojektista. Hän katsoi söpön kohtalokkaasti ja sanoi, että häntä pelottaa. "Mikä sua pelottaa?" "Emmä tiedä. Uudet asiat. Mutta kai se aina pelottaa." Oli jotenkin ihana hetki!

Yksi pilleri tosiaan enää jäljellä, ja vauvakuume on ollut tänään tosi hurja. Ostin Vauva-lehdenkin ja olin vähällä pakahtua, kun näin yhden kuvan. Siinä vastasyntynyt koskettaa isänsä sormea. Voi että kun meilläkin olisi jo pian oma vauva!

Onpa kyllä tullut paljon juttua! :)

Ekpi ja Elliriini: Paljon tsemppiä teille epilepsian vuoksi! Toivottavasti saatte toisistanne tukea, vaikka IRL-vertaistuki ei olisikaan lähellä :). Eräällä ystävälläni on myös epilepsia. Hänen yllätysraskautensa muutama vuosi sitten meni hyvin, ja nyt hänellä on aivan ihana ja superfiksu pikku tytöntyllerö. Hänkin söi foolihappoa käsittääkseni koko raskauden ajan.

Miesten menemisistä: Meilläkin mies on menevämpi osapuoli, ja minä taas olen se kotihiiri. Totta kai itsekin joskus tykkänä mennä ja viettää aikaa, mutta mies on selvästi sosiaalisempi ja tarvitsee enemmän sitä menemistä ja ajanviettoa. Pelkään kyllä, että asiasta tulee kriisinpoikasta sitten, kun meillä on vauva. Ehkä siihenkin pystyy jotenkin varautumaan juttelemalla asiasta etukäteen ja tiedostamalla tilanteen.

Vauva ennen häitä: Olemme kihloissa, eikä meillä ole varsinaisesti kiire naimisiin. Toki välillä haaveillaan hääpaikoista sun muusta, mutta hääpäivää ei ole päätetty. Näyttää siis, että vauva tulee ennen kuin mennään naimisiin! Mutta ei se mitään, häät voi aina suunnitella ja järjestää, mutta vauvaa ei niin vain järjestetäkään. Raskaaksi ei välttämättä tule, vaikka kuinka sitä suunnittelisi. Ajattelen, että on siis hyvä antaa vauvalle lupa tulla eikä jäädä odottelemaan ns. oikeampaa hetkeä, esim. sitä, että olisimme naimisissa... :)

Ovisoireet: Minulla on yleensä ainoa oire kova nippailu munasarjoissa. Edes sitä venyvää valkovuotoa ei ole ollut. Onko teillä kaikilla muilla tuota juoksevaa valkovuotoa? Vähän mietityttää, että onko sitä aina oltava, jos ovis on tapahtunut!

Huh huh, nyt on enää jäljellä kaksi e-pilleriä. Siis kaksi vaivaista! Todella jännä olo. Pian tulee siis viimeinen tyhjennysvuoto, ja päästään aloittamaan yritys :)

Heipä hei, kaikki! Minäkin kirjoittelen tänne nyt pitkästä aikaa. Mukavaa, että vauvayrityksen aloittaminen lähenee koko ajan! Ja kivaa, että olette miettineet esim. äitiysvaatteita :) Itse en ole oikeastaan ajatellut äitiysvaateasiaa vielä. Minulla varmaan on tosi vähän niitä tarpeeksi löysiä vaatteita. Aika ja oma raskaushan sen sitten osoittavat, millaisia vaatteita tarvitsee.

Ekpi: Mulla ainakin on pelkoja raskauteen liittyen. Mietin juuri sitä vartalon muutosta ja myös sitä, että miten sitä pysyy terveenä ja onko lapsi terve. Minua varjostaa huoli siitä, onkohan asunnossamme jotenkin huono ilmanvaihto tai kosteusvaurio, ja se taas aiheuttaa lisää huolta raskauteen liittyen. Haluaisin selvittää tuon asian mahdollisimman pian, jottei se jää vaivaamaan. Pelottaa tosin sekin, että jos asunnosta löytyykin jotain. Pitääkö sitten siirtää vauvahaaveita?

Aloin viime kuussa syödä foolihappoa sisältäviä vitamiinipillereitä, ja pidän huolta siitä, että saan folaattia myös ravinnosta. Tuo on mukava, konkreettinen asia valmiastautua tulevaan mahdolliseen raskauteen. En tosin oman mieleni vuoksi rohjennut ostaa raskaus-monivitamiineja vaan ihan tavallisia multivitoja. Jotenkin pelkään, että mama-tabletit olisivat merkki siitä, että suunnittelen raskauttani liikaa, tai jotenkin valmistaudun liikaa raskauteen, ja mitäs sitten jos en raskaudukaan helposti...

Vauvaunelmia ja kuumistelija, mullakin on uskomattomia turhautumisen hetkiä usein. Aina välillä sitä jopa toivoo ja kuvitteleekin olevansa jo raskaana, vaikkei edes yritys olekaan vielä alkanut ja pillereitä syön. Onhan siinä aina se 1 % mahdollisuus :D Onko kellään muulla tällaisia kuvitelmia, että oho, rinnat ovat kipeät, olen varmaan jo raskaana?



Varmaan kaikkein parhaiten auttaisi, jos ei liikaa käyttäisi aikaansa vauvoista lukemiseen ja niiden ajattelemiseen? Seuraan vauvablogeja, tätä foorumia, ja joskus jopa ostan Vauva-lehden. Pitäisi yrittää keskittyä kunnolla johonkin muuhun. Mutta kun on jotenkin niin lohdullista seurata kaikkia vauva-aiheita, ihan kuin voisi ainakin jotenkin jo henkisesti valmistautua tulevaan vauvan tuloon, jos ei muuta.



Tsemppiä meille kuumeisille, että jaksamme vielä odotella!



Niin ja viikonlopuista... meillä vaihtelee aika paljon, mitä tehdään :) Iltaisin monesti katselemme leffoja ja saunomme, päivällä saatamme käydä kaupungilla syömässä ja vähän kiertelemässä kauppoja. Joskus voimme kyllä käydä viihteelläkin, mutta yhä vain harvemmin... jotenkin rauhaisat perheviikonloput kiehtovat yhä enemmän. Miehellä on jotenkin suurempi sosiaalinen tarve päästä viettämään viikonloppuisin aikaa myös kavereiden kanssa, joten monesti lauantaisin hän on kavereidensa kanssa saunomassa ja itse vietän leppoisaa aikaa kotona. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä silti viikonloppumme ovat ihan mukavasti tasapainossa.



Tietenkin välillä mietityttää, miten vauvan tulo sitten tulevaisuudessa vaikuttaa. Alkaako itsestä tuntua, että olen viikonloppuisin ikään kuin sidottuna lapsen kanssa yksin kotiin ja mies vain viettää aikaa kavereidensa kanssa. Ollaan tästä huolestani puhuttu. Tuo on tosin vain sellainen asia, jota ei oikeastaan auta turhaan murehtia etukäteen. Pitää vain luottaa, että asiat menevät hyvin. Ja jos jotain ongelmia on, ne ratkaistaan.