Repale

Tuosta vuodenajasta kun on ollut puhetta, niin itse olen aina ajatellut, että toivoisin lapsen syntyvän alkuvuodesta. Itse olen alkuvuodesta syntynyt ja on ollut mukavaa olla esim. luokalla sieltä vanhemmasta päästä. Saa mopokortit ja ajokortit yms. ensimmäisten joukossa. Tästä syystä varmaankin ajattelen, että olisi ikävää jos oma lapsi joutuisi joulukuussa syntyneenä olemaan aina se viimeinen joka saa sitten niitä iän mukanaan tuomia etuja.

Tämä nyt on kuitenkin vaan tällaista ajatusleikkiä, oikeastihan sillä ei ole mitään väliä mihin vuodenaikaan lapsi syntyy, kunhan niitä lapsia vaan saa. :D



Hyvä pohtia näitä asioita jo tässä vaiheessa kun lapsesta ei ole vielä mitään tietoa. Olemme miehen kanssa puhuneet, että sitten kun ehkäisy jätetään niin ei oteta mitään stressiä raskautumisesta vaan mennään ihan vaan tulee jos on tullakseen ajatuksella. Tunnen itseni niin hyvin, että käytännössä pystyn noudattamaan tätä ajatusta ehkä muutaman kuukauden..

Ihanaa kun täällä on muitakin hieman pidemmälle suunnittelijoita. :)

Meillä on miehen kanssa sellainen tilanne, että yhdessä ollaan oltu vasta vajaa vuosi, yhteen muutettiin tässä hetki sitten. Ikää itsellä on 24 ja miehellä 25. Molemmat haluamme lapsia ja mielellään lähivuosina. Toiveissa olisi kaksi tai kolme lasta, sukupuolella ei niin väliä, mutta jostain syystä olen aina ajatellut että mun lapset ovat sitten poikia. :D



Koska kuitenkin yhteistä eloa on takana vasta näin vähän aikaa niin olemme sopineet, että syön nykyisellä reseptillä olevat pillerit loppuun, eli ehkäisy on käytössä tuonne heinäkuun 2013 lopulle. Sitten olisi tarkoitus jättää ehkäisy pois. Oman aikansa tietysti ottaa, että hormonit tasaantuvat pillereiden jäljiltä ja tuskinpa heti ekoilla kierroilla edes tärppää.



Ollaan puhuttu, että kumpikaan ei halua alkaa stressaamaan raskautumista, mutta itseäni pelottaa, sillä itselläni oli teininä klamydia pidemmän aikaa oireettomana ja nyt sitten mietityttää onkohan se aiheuttanut mitään tuhoja esim munanjohtimissa. Toisaalta tyhmähän tästä on ottaa stressiä vielä tässä vaiheessa.

Kärsimätön ei vaan millään malttaisi odotella yrittämisen aloittamista tuonne kesään saakka. Onneksi on töitä ja koira pitää kiireisenä niin kaikki aika ei mene kuumeillessa ja vauvapalstoilla pyöriessä.

Kidea: Nega sieltä napsahti tuolloin. Pisti vaan ketuttamaan niin raskaasti että annoin taas kerran mielikuvituksen päästä laukkaamaan ja aiheuttamaan raskaan pettymyksen että pistin stopin kaikelle vauvoihin liittyvään.



Aloitin kuun alussa uuden työn lasten parissa, voisi luulla että olisi helpottanut tätä kuumeilua, mutta ei, päinvastoin. Mies ei lämpene, puhui vasta että ei ehkä halua lapsia ikinä koskaan. Olen tässä pohtinut sen jälkeen että pitäisiköhän laittaa suhde tauolle kun halutaan niin eri asioita. Itse siis haaveilen kahdesta tai kolmesta lapsesta, maalaistalosta, hevosista, koirista ja kissoista. Kissat olen saanut, mutta siihen on jäänyt. Mies on eri maata. Ei nappaa sitoutuminen, ei pidä eläimistä, ei usko haluavansa lapsia. Huokaus.

Oon onnistunut pitämään itteni poissa vauva-keskusteluista, mutta pakko tulla vainoharhailemaan. Jätin nuvaringin pois joitain kuukausia sitten sivuoireiden takia ja nyt on touhuttu vaan kumiukon kanssa. Menkkojen piti alkaa tiistaina, mutta ei näy. Lauantaina r-testin teko.



Todennäköisyys siihen, että olisin raskaana on ehkä yksi promille, mutta osaan näköjään hyvin lahjakkaasti lietsoa itseni ihan hulluun mielentilaan. Pelottavaa on ollut tajuta se, että mikäli olisin raskaana niin musta tulisi aika varmasti yh-äiti. Ehkä vieläkin pelottavampaa on se, että ajatus ei häiritse niin paljon kuin voisi vaan olisin vain onnellinen lapsesta. Pitänee pohtia tätä parisuhdetta uudestaan.



Palailen kirjoittamaan lauantaina kun tipun kovaa ja korkealta saatuani negan.. Tsemppia kaikille jääräpäisten miesten kanssa!!

Viime aikoina on ollut niin kiire koulun kanssa etten ole yksinkertaisesti ehtinyt ajatella vauvaa. Kaverini sai muutama päivä sitten lapsen ja olen niin onnellinen hänen puolestaan. Ihme kyllä kateus on myös pysynyt poissa ainakin vielä tähän saakka.

Olimme pari viikkoa sitten miehen kanssa sukuloimassa miehen siskon luona jolla on 6 kk ikäinen lapsi. Oli lähes helpottavaa katsoa kun mies ihan oma-aloitteisesti otti pienen syliin ja kanniskeli ympäriinsä. Ehkäpä toivoa on, vaikka meillä kylläkin on edessä vielä se parin vuoden pakollinen odotus. Paljon kärsivällisyyttää muille yksipuolisille kuumeilijoille!