Repale

Fudge: Tervetuloa! Tänne kyllä mahtuu niin kuin kimallus ylempänä jo totesikin. :)



Yövuorossa kukun jälleen. Katsoin äsken laskurista, että jos tästä kierrosta tärppäisi niin laskettu aika olisi lokakuun lopussa. Tosin enpä usko, että heti ekasta kierrosta raskautuisin joten saattaapi tuonne vuodelle 2014 hyvinkin mennä. Kovasti odottelen sitä että joku tässä ketjussa hihkaisee saaneensa plussan testiin. :)

Hain tänään kirjastosta lisää luettavaa itselleni sekä miehelle kirjan "Isäksi ensi kertaa" (Jari Sinkkonen). Saa nähdä saako mies kirjaa luettua, sillä lukeminen ei oikein kuulu hänen lempiharrastuksiinsa.



Täällä on ollut puhetta kaksosraskauksista ja lapsien lukumäärästä. Monikkoraskauden todennäköisyys on meidän kohdalla hyvin pieni, miehen suvussa ei ole kaksosia lainkaan ja omaankin sukuun on syntynyt vain yhdet kaksoset. Toisaalta kyseiset kaksoset syntyivät serkulleni, joten kai pienen pieni mahdollisuus on olemassa, mutta en kyllä kaksosia meille haluaisi. Kahden vauvan hoitaminen tuntuu ajatuksenakin jo hurjan pelottavalta, vaikka eiköhän siitä kuitenkin selviäisi tosipaikan tullen.



Lapsia haluaisin kaksi tai kolme ja pienellä ikäerolla. Kolmen vuoden ikäero on aivan maksimi. Minulla ja siskollani on ikäeroa juurikin tuo kolme vuotta ja olemme puhuneet, että siinä ehtii tulla jo esimerkiksi teini-iässä ikäeroa sen verran, että sen vaikuttaa sisarusten väleihin. Tuo pieni ikäero mahdollistaisi myös sen, että voisin olla hoitovapaalla ilman katkoja aina siihen saakka kunnes nuorimmainen on 3-vuotias. Itse en haluaisi laittaa alle 3-vuotiasta päivähoitoon ja toivoisin että voisin olla kotona lasten kanssa mahdollisimman pitkään. Toisaalta nykyään työmarkkinat ovat niin epävakaat, että tällaisten asioiden suunnitteleminen kovin pitkälle on aika mahdotonta.



Oikein ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!! :)

Mammahaae: Plussatuulia kovasti sinne suuntaan!



Hummingbird: Tervetuloa joukkoon! Itse olen tällä hetkellä töissä määräaikaisena ja vakinaistamista saisin kyllä varmastikin odotella useamman vuoden sillä työpaikalla on muitakin määräaikaisia jotka ovat olleet siellä minua pidempään ja jotka toivovat myös vakinaistamista. Olen ollut nykyisessä työpaikassani noin vuoden ja sopparia jatkettiin vuoden loppuun. Itselleni lapsi on työtä tärkeämpi, joten aion ottaa riskin ja jäädä äitiyslomalle määräaikaisesta työsuhteesta. Uskon kuitenkin, että tällä alalla töitä löytyy kyllä tulevaisuudessakin ja koska miehellä on vakipaikka niin eiköhän me rahallisestikin pärjätä. Hankkivathan opiskelijatkin lapsia ja hekin selviävät rahallisesti.



Kiraffina: Tervetuloa kuumeilemaan!



Jesell: Tervetuloa!



Tirlittantaa: Tervetuloa joukkoon!



Paljon uusia kuumeilijoita tullut joukkoon. Hyvä vaan niin saadaan aktiivista keskustelua. :)



Olen käynyt lukemassa teidän juttujanne päivittäin, mutta itselläni ei ole oikein ollut mitään kerrottavaa niin olen pysytellyt vaan taustalla hiljakseen.



Hiukan pitää nyt hehkuttaa tähän väliin, että mulla alkoivat tänään ensimmäiset luomumenkat pillereiden lopettamisen jälkeen ja sen myötä pärähti myös käyntiin yk 1! Tjottaillaan, tjottaillaan, vaikka hiukan kyllä himottaisi tilata iso läjä ovistikkuja ja aloittaa tikuttaminen niiden kanssa, mutta jos vaikka myöhemmin sitten.

Istuttiin viikonloppuna sohvalla ja katseltiin telkkaria kun mies huusi yht´äkkiä mun mahaani "Onko siellä ketään?!" Koska tuossa kohtaa tuntui jo mahassa menkkajomotteluja niin totesin siihen vaan, että ei siellä mahassa kyllä ole ketään. Tuntuu kieltämättä mukavalta, että mies odottaa aivan yhtä innoissaan (ellei jopa innokkaammin) perheenlisäystä. :D



Itse en ole uskaltanut ostaa vauvanvaatteita tai mitään muutakaan vielä kaupasta. Takaraivossa naputtaa jatkuvasti pelko siitä, etten pystykään lapsia saamaan niin en halua ostaa mitään etukäteen ikään kuin "kiroamaan" tätä hanketta. Yleensä en ole taikauskoinen missään asioissa, mutta tämä on vain niin iso juttu, että alkaa näköjään pää pehmetä.

Tämähän ei siis tarkoita ettenkö olisi jo ihastellut, hypistellyt ja himoillut erilaisia vaatteita ja tavaroita. Samoja vaunuja olen ihastellut kuin Hummingbirdkin ja suosikkivärikin on jo löytynyt. Käytettynä olen ajatellut ostaa mahdollisimman paljon, sillä monet myynnissä olevat käytetyt lastentarvikkeet ovat hyväkuntoisia ja sitten voi sen säästetyn rahan käyttää johonkin muuhun hyödylliseen.

Nyt alkaa sitten armoton plussan odottelu. Onneksi täällä on muitakin "varaslähdön" ottaneita niin voi jännitellä teidän muidenkin puolesta, saa nähdä kenelle plussa ensimmäisenä pärähtää. Muut kuumeilijat tulevat hurjaa vauhtia perässä. Jännät paikatn, olen kyllä aivan innoissani meidän kaikkien puolesta! :D

Hei naiset! Suositelkaapas jotain hyviä raskautta ja vauvanhoitoa käsitteleviä kirjoja. Mun tiedonjanollani ei nyt näytä olevan mitään rajoja ja haluan lukea mahdollisimman paljon kaikkea ja kaikesta jo nyt. :)

Kävin tänään kirjastossa pyörähtämässä, mutta sieltä ei löytynyt kuin yksi hyvä kirja (vauva tilauksessa - koko paketti 9 kuukauden toimitusajalla, kirj. Jane Symons), muut eivät olleet oikein houkuttelevia ja näyttivät siltä, että ne on kirjoitettu joskus 1990-luvulla. Tuoretta tietoa minulle kiitos. Voihan tietysti olla että kaikki hyvät opukset ovat lainassa muilla tämän kaupungin kuumeilijoilla. :D



Suosituksia kehiin siis. Pari oikein hyvää ja kattavaa kirjaa voisi ostaa omaksikin, muut saa toivottavasti tilattua kaupungin kirjastoon.



Muoks. Rellu_ olikin nopeampi. Kerro ovatko ostamasi kirjat hyviä kunhan ehdit kahlata ne läpi, jos vaikka itsekin etsisin ne luettavaksi.

(Millaisenkohan hepulin oma äiti saisi jos kertoisin että meillä jää ehkäisy pois?)

ekpi: Ihan samoja piirteitä huomaan itsessäni kuin mitä kuvailit sinussa olevan. Luen kaikenmaailman vauva- ja raskausoppaita ja imen tietoa itseeni kuin sieni. :D Kävin tänään hakemassa apteekista foolihappoa ja kun maksoin ostoksiani en voinut olla samalla ajattelematta, että mahtaakohan se myyjä ajatella että olen raskaana. :DD



mammahaave: Aikaisemmin jo mainitsinkin, etten aio yrityksestä kertoa oikeastaan muille kuin siskolleni ja ehkä parhaalle kaverilleni. Mikäli plussa jossain vaiheessa pärähtää, niin nyt on ainakin ajatuksena, että raskaudesta kerrotaan muille vasta viikon 12 paikkeilla, kunhan ensin on käyty varmistamassa ultrassa että kaikki on hyvin. Tosin olen kyllä aikamoinen hölösuu, joten saa nähdä miten tuo ajatus käytännössä toteutuu.



rellu_: Täällä on liikunta jäänyt lähinnä koirien kanssa lenkkeilyksi, tosin sekin on aika hyvää liikuntaa sillä teemme kohtuullisen pitkiä lenkkejä päivittäin. Olen myös aiemmin ratsastanut aktiivisesti, mutta se on jäänyt kun ei ole juuri nyt oikein sopivaa hevosta jolla ratsastaa. Tosin ratsastus varmasti jäisi raskauden myötä muutenkin. Ratsastus on muuten harrastus jonka pariin haluan omat lapsenikin viedä ja toivottavasti heistä tulee innokkaita tallipoikia tai -tyttöjä äidin kaveriksi.

Salilla olen käynyt aiemmin ja treenannutkin olen ihan tavoitteellisesti, mutta vuorotyön ja koirien myötä sekin on jäänyt. Olen kyllä miettinyt, että hankkisin jälleen personal trainerin ja aloittaisin treenauksen uudelleen, mutta kevyemmin. Hyvä lihaskunto on kuitenkin aina plussaa synnytystä ajatellen.



katjaa: Hyökkäsin ihan hulluna katsomaan tarjouksen ovistikuista ja raskaustesteistä, mutta sain kuitenkin hillittyä itseni. Tarkoitus on olla ottamatta stressiä raskautumisesta ainakaan vielä heti alkumetreillä ja kun olen tällainen neurootikko niin noilla testeillä saisin vain esiin itsestäni varsinaisen testaushullun. :D



Täällä sitten sovittiin eilen, että me aloitamme yrityksen tjottaillen heti seuraavasta kierrosta. Mikä nyt on luultavasti joskus hamassa tulevaisuudessa sillä minulla on kierto aivan sekaisin pillereiden jäljiltä. Mitään menkkaoireita ei ole näkynyt tai kuulunut. Tiedän, että tämä on aivan normaalia, mutta ei nyt vain jaksaisi odottaa niitä ensimmäisiä luomumenkkoja. Missäköhän vaiheessa kannattaisi alkaa soitella lääkärille jos menkkoja ei ala kuulua?



Hassua, mitä enemmän miehen kuume kasvaa niin sitä enemmän minuun hiipii pieni pelko ja paniikki. Nyt alkaa raskauden yritys olla jo niin konkreettinen asia, että väkisinkin tulee mietittyä paljonkin sitä järjetöntä vastuuta mikä sen pienen ihmisen mukana tulee. Varsinkin kun itse työskentelen haastavien lasten ja nuorten parissa ja näen päivittäin vaikeastikin oireilevia lapsia, saa se ajattelemaan, että mitä jos en osaakaan kasvattaa omaa lastani oikein. Tähän liittyy myös toinen pohdinnan aihe, nimittäin se, missä vaiheessa töissä pitäisi kertoa raskaudesta jos sen plussan jossain vaiheessa saa. En haluaisi kertoa mitään ennen kuin ensimmäinen kolmannes on mennyt (ellei maha sitten paljasta raskautta jo sitä ennen), mutta koska töissä voin kohdata aggressiivisiakin asiakkaita, niin haluaisin että muut osaisivat kuitenkin ottaa huomioon raskauden ja siten myös suojata minua mahdolliselta väkivallalta.



Ettehän te häädä minua pois tästä pinosta vaikka otettiinkin nyt tällainen varaslähtö yrittämiseen jo nyt? Tuntuisi hölmöltä siirtyä johonkin toiseen pinoon kun teistä on kuitenkin tullut jo "tuttuja". :)