Repale

rellu_: Tervetuloa kuumeilijoiden joukkoon! :)



ekpi: Meillä mies on se joka on ollut paljon lasten kanssa tekemisissä, joten jos joku hermoilee sitä osaako käsitellä vauvoja oikein, niin se olen kyllä minä. :D



Pyörsin eilen lupakseni siitä, etten puhu miehelle mitään vauvajutuista. Kysyin siis illalla kun olimme käymässä nukkumaan, että milloin mies nyt ihan oikeasti haluaa yrityksen aloittaa. Vastaus olikin yllättäen, että vaikka heti paikalla (!!) ja hän oli aivan tosissaan. Sain itse sitten jonkin ihme paniikki-shokkireaktion ja aloin takellella, että mites, eikös se kesäkuu olisi hyvä aika yrityksen aloitukselle. Mies oli sitä mieltä, että kesäkuu käy kyllä ja huokaisi vielä perään, että tulisipa kesä pian.

Jatkettiin sitten keskustelua ja päädyttiin siihen, että yritys voi alkaa hieman keväämmällä kunhan minulla kierto hieman tasoittuu minipillereiden jäljiltä. Otin viimeisen pillerin 16.12. ja viimeinen tyhjennysvuoto on ollut 16.11. ja sen jälkeen ei ole ollut kuin pari päivää tuhruttelua joulukuun alussa. Eli menkkoja odotellaan kovasti täällä, jotta yritys voitaisiin aloittaa mahdollisimman pian. Toivottavasti kierto ei ole aivan sekaisin pillereiden jäljiltä.

Jännittää, mutta samaan aikaan on aivan mahtava fiilis. Foolihappoa täytyykin käydä hakemassa apteekista heti seuraavalla kerralla kun sille suunnalle eksyn.



Anteeksi, tämä viesti on kyllä niin täynnä omaa napaa ettei mitään rajaa. Ihanaa kun kaikilla muillakin on jännät paikat nyt tämän alkaneen vuoden aikana niin pääsee teille avautumaan tuntemuksista. Kavereille en ole vielä hiiskunut asiasta mitään. Jos jollekin tästä tulen puhumaan niin siskolle, mutta muut pysykööt pimennossa niin ei tule sitten paineita ulkopuolelta jos vauvaa ei jostain syystä ala yrityksestä huolimatta kuulumaan.

Kuumistelija: Ihana uutinen! Olen kyllä tosi iloinen puolestasi! :) Huhtikuu on jo todella lähellä, joten sinulla ei kyllä ole enää paljon aikaa itse yrityksen aloitukseen. Sitten vaan kovasti toivotaan plussatuulia sinnepäin.



Täällä on muuttohärdelli vienyt hyvin kaiken vapaa-ajan ja tuntuu, että päivät kuluvat aivan hurjaa vauhtia. Aina välillä tulee mainittua miehelle jotain vauvajuttuja, mutta lähinnä ajattelin nyt antaa tuolle aikaa tottua ajatukseen. Ehkäisynä tosiaan on ollut nyt vaan tuo keskeytetty ja kovasti "vahinkoa" toivon. Toisaalta ollaan kyllä puhuttu, että yritys aloitetaan vuoden 2013 kesällä, joten eipä sitä odotusta niin hirveästi ole täälläkään. Ylihuomenna voi jo sanoa, että lasta alamme yrittää tämän vuoden puolella. :D

Katjaa: Parisuhteisiin tuo varmasti omat kuvionsa kun toisella on jo lapsia. Tämä ei kyllä varmasti helpota yhtään, mutta anna aikaa niin ehkä poikien äitikin tottuu paremmin siihen ajatukseen, että lasten isä seurustelee sun kanssasi ja että sitä kautta sä olet osa poikien elämää.



Pitää hieman omakehua laittaa tänne väliin. Olen ollut jo puolisen vuotta tupakoimatta. Lopettaminen oli hankalaa, mutta motivaationa oli mikäs muukaan kuin ajatus siitä, että tupakointi heikentää hedelmällisyyttä. :D Mies polttaa edelleen, mutta olemme puhuneet, että hänkin lopettaa viimeistään sitten jos ja kun meille lapsi syntyy.



Yövuorot ovat huono keksintö. Aivan liikaa aikaa lueskella netistä kaikki vauvajuttuja. Erehdyin äsken lukemaan keskustelua, jossa vertailtiin synnytyskokemuksia ja synnytyksistä toipumista. Hui! Se ei kyllä yhtään lieventänyt tätä mun synnytyskammoani, päinvastoin.

Lisäksi tuli silmäiltyä myös pitkään tuhdanneiden ketjua. Tuntuu pahalta kaikkien niiden puolesta, jotka lasta kovasti haluaisivat ja toivoisivat, mutta joille pientä ei vain syystä tai toisesta suoda. Se on myös se suurin omista peloista tällä hetkellä. Jotenkin kierosti ajattelen asiaa myös niin, että mitä pikemmin voi yrittämisen aloittaa, sitä pikemmin saa myös tietää jos raskautumisen kanssa onkin jotain ongelmia. Se teininä saatu klamydiatartunta vaan kummittelee tuolla takaraivossa, vaikka tiedänkin, että näiden asioiden murehtiminen ei auta yhtään mitään.

Nämä yövuorot eivät sovi minulle lainkaan..

Kuumistelija: Voin niin hyvin samaistua noihin sun tuntemuksiisi. Itsellä jyllää vauvakuume aivan hurjissa lukemissa ja varsinkin nyt kun jätin pillerit sivuoireiden takia pois, tuntuu turhauttavalta vaan lykätä ja lykätä yrittämisen aloittamista.

Juu, tiedän että sovittiin miehen kanssa, että ehkäisy jätetään pois joskus kesällä ja että lapsen hankkiminen on järkevämpää sitten vähän myöhemmin. En vain haluaisi ajatella järjellä vaan tunteella!



Aiemmin oli keskustelua viikonloppujen vietosta. Olen itse vuorotyössä, joten usein viikonloput menevät töissä. Vapailla onkin sitten mukava ottaa rennosti kotona touhuillen ja laiskotellen. Meillä on lisäksi koiria, joten niiden kanssa tulee puuhattua ja liikuttua paljon. Opiskeluaikoina ja varsinkin juuri täysi-ikäistymisen jälkeen tuli riehuttua ja juhlittua paljon ja usein, joten se kiintiö on täynnä. Miehellä on onneksi sama tilanne, joten koti-illat ovat mieluisia molemmille eikä menojalka vipata.

Itselläni ei vain oikein ole kavereita, jotka olisivat samassa elämäntilanteessa eikä mulla ole oikein tämän keskustelun lisäksi muuta paikkaa jossa purkaa tunteita ja ajatuksia. Tuntuu, että kavereita kiinnostaa viikonloppujen viettäminen lähinnä baarissa ja pelottavasti olen huomannut etääntyneeni vanhoista kavereista kun yhteisiä kiinnostuksenaiheita ei oikein ole. Lisäksi asutaan pienessä kaupungissa, joten uusien ystävien hankkiminen ei ole ihan niin helppoa. Miehellä on perheellisiä kavereita, mutta jostain syystä en ole koskaan heidän kanssaan oikein kunnolla tutustunut.



Tulipa nyt varsinainen valitusvirsi, pahoittelut. Silläkin uhalla, että annan itsestäni nyt pinnallisen kuvan niin pakko kysyä: oletteko te muut pohtineet koskaan, miten raskaus voi mahdollisesti vaikuttaa teidän vartaloonne? Tottakai se jättää jälkensä, sehän on selvä, mutta joskus mietin esim. synnytystä ja mahdollisia repeämiä ja niistä toipumista. On tämä yhtä pelkäämistä ja pohtimista. Nyt hirvittää pystynkö edes saamaan lapsia, sitten pelottaa synnytys ja siitä toipuminen, sitten se kuinka vauva-arki pyörähtää käyntiin ja kuinka se vaikuttaa esimerkiksi parisuhteeseen ja lopuksi pitää vielä pelätä osaako sitä kasvattaa lapsestaan yhteiskuntakelpoisen aikuisen. :DD

Viime viikkoina on ollut niin hurja härdelli, etten ole ehtinyt lainkaan käydä lukemassa teidän juttuja täällä. Töissä on ollut kiirettä ja stressin aiheitta ja me muutetaan viikon kuluttua, joten tekemistä on piisannut.

Meillä menee joulu muuttolaatikoiden keskellä kun edessä on muuto omakotitaloon. Tilaa tulee paljon lisää ja onpa siellä se lastenhuonekin, jonne toivottavasti saadaan jossain vaiheessa myös asukki.

Sellainen päätös tehtiin nyt pitkien keskustelujen jälkeen, että lopetin pillereiden syömisen eilen. Olen nyt kokeillut useita eri pillerimerkkejä sekä ehkäisyrengasta ja mikään ei vaan sovi. Olin joku vuosi takaperin vuoden verran ilman pillereitä ja olo oli mainio. Nyt käytössä on olleet minipillerit ja niistäkin on tullut ärsyttäviä sivuoireita, rasittavin lienee jatkuva tiputtelu, joka alkoi kun olin syönyt pillereitä n. 8 kk. Nyt mennään sitten ihan vaan kumia ja keskeytettyä käyttäen ja molemmat ollaan sitä mieltä, että jos ehkäisy pettää niin eipä haittaa. :) Varsinaista yritystä ei kuitenkaan vielä aloiteta ennen kuin vasta joskus myöhemmin.



En tiedä mistä johtuu, mutta mulla on ekaa kertaa moneen vuoteen joulufiilis. Siitäkin huolimatta, etten ole laittanut mitään koristeita tuon muuton takia. Lahjat on hankittu miehelle, siskolle sekä vanhemmille. Viime päivinä olen miettinyt paljonkin, että olisi niin mukava jos voisi puuhailla joulujuttuja yhdessä lasten kanssa. Tämä kuumeilu on kyllä ihan jokapäiväistä nykyään. Työskentelen lisäksi lasten ja nuorten parissa ja väkisin tulee ajateltua, että niin paljon mielummin olisin kotona hoitamassa omaa lasta. Toisaalta mulle tehtiin vasta pitkä työsopimus ja pidän kovasti työstäni, joten sen puoleen ei ole kiirettä äitiyslomalle.



Joku kyseli aiemmin siitä onko millaisia suunnitelmia hoitovapaiden suhteen. Tällä hetkellä haaveilen, että saisimme kaksi lasta mahdollisimman pienellä ikäerolla ja että voisin jäädä lasten kanssa kotiin ainakin siihen saakka kunnes nuorempi on sen 3 vuotta. Mies tosin puhui pari päivää sitten, että hän haluaisi kolme tai neljä lasta, mikä alkaa kyllä omasta mielestä olla jo iso määrä. :D Saa nyt nähdä miten sitten tulevaisuudessa käy, voihan se olla että ikävä takaisin työelämään iskee jo aiemminkin. Toisaalta lapset ovat pieniä vain vähän aikaa, joten olisi ihana jos siitä ajasta voisi ottaa kaiken irti.