Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 179: "Jos ei juuri mitään kerrota eikä tiedä edes mitä työkaverit tekevät, niin sinähän olisit saattanut luoda toimenkuvan, joka on jo jollain toisella siinä työpaikassa. "

Aivan, mutta mun pointtini edellisessä oli se, että kun on tottunut sellaiseen "määräys- ja käskytyökulttuuriin", niin tällainen omatoiminen ja oman toimenkuvansa puhtaalta pöydältä luominen on eräänlainen kulttuurishokki. Sairaanhoitajavuosieni alkutaipaleella tein kardinaalivirheen, kun menin puhumaan yhdestä kandeja koskevasta asiasta suoraan osastonlääkärille. Mun olisi pitänyt puhua siitä osastonhoitajalle, joka sitten olisi mennyt puhumaan osastonlääkärille. Kasarilla sairaalamaailma oli todella hierarkinen ja sehän ei tietenkään ollut hyvä juttu, että astuit pomosi varpaille. 

Vierailija kirjoitti:

Lämmin sää jatkuu. Mustikoita näyttäisi kypsyvän nyt ihan hyvin, joten harmittaa kun en punkkien takia oikein uskaltaisi mennä niitä poimimaan. Punkkeja ollut ihan valtavasti tänä kesänä mökkipaikkakunnalla, pitäisi käydä punkkirokotukset koko perheelle, mutta eivät nekään kaikelta suojaa. Punkkipelko rajoittaa kovasti  kesästä ja luonnosta nauttimista. 

Mulle tuli mielene, että toimiskohan sellainen koirien punkkipanta ihmisellä? En siis tiedä. Molempiin sääriin pannat ja ties vaikka yks vielä kaulaankin :D

Ihan loogista, että syntyvyys laskee. Ei ole enää tarvetta hankkia isoa lapsimäärää. Ensinnäkin siksi, että lääketiede on kehittynyt ja lapset pysyvät todennäköisesti elossa aikuisikään asti. Lapsikuolleisuus on aika pientä verrattuna vaikka 100 vuoden takaiseen. Toiseksi siksi, että enää ei ole maaplänttejä, joille lapsia tarvittaisiin työvoimaksi. Sitten haluun hankkia lapsia, vaikuttaa myös moni asia. Aika moni perheenperustamisikäinen suomalainen on itse elänyt varsin hyvän ja turvallisen lapsuuden ja nuoruuden. Toki poikkeuksiakin on, mutta harva tervepäinen aikuinen haluaa omille lapsilleen kurjempaa elämää kuin mitä itsellään on ollut. Peruslähtökohta siis on, että lapselleen voi tarjota hyvän ja turvallisen lapsuuden. Tähän tietenkin vaikuttaa myös taloudellinen tilanne, mutta myös muut asiat. Oma jaksaminen on niistä ehkä kaikista tärkein. Jos perusasiat elämässä on kunnossa, yövalvomisia, uhmaikäisen kiukuttelua, kouluikäisen oppimisvaikeuksia, teinin törttöilyjä jne jaksaa huomattavasti paremmin kuin tilanteessa, jossa elämässä stressiä aiheuttaa muutkin asiat kuin vain se lapsi. Jos taas perusasiat eivät ole kunnossa, tottakai on järkevää miettiä, jaksanko ylipäätään vanhemmuutta ja jos jaksan, kuinka monen lapsen kanssa. Näin perusasioihin kuuluu mielestäni myös se, miten hyvin vanhempien työt pystyy sovittamaan lasten tarpeisiin. Jos ylitöihin jäämistä edellytetään kovin usein eikä ole niitä tukiverkkoja, jotka voisivat käydä hakemassa lapsen päiväkodista, niin eipä ne päiväkodissakaan loputtomiin jousta. Tai jos lapset sairastelee paljon ja vanhempi joutuu olemaan paljon pois töistä, niin kyllä moni vanhmepi silloin stressaa, osuuko seuraavissa yt-neuvotteluissa Musta Pekka -kortti omaan käteen. 

Aamulla ennen seitsemää oli mukavan viileää, kun kävin koiran kanssa aamulenkillä. Äsken kävin hakemassa paketin sekä ruokakaupassa. Ei mitään erityistä ohjelmaa - tällekään - päivälle. 

Vierailija kirjoitti:

En tunnista ongelmaa omasta it-alan työpaikasta. Meille ei tosin palkata pelkkiä kesätyöntekijöitä, vaan kaikki ovat pysyviä työntekijöitä, osa tekee lyhennettyä työaikaa ja opiskelee töiden ohella. Työ on sellaista, että se vaatii paljon perehdytystä. Huono työntekijä olisi sellainen, joka ei saa suutaan auki ja kysyttyä apua silloin, kun ei tiedä, mitä pitää tehdä. Näitä ei ole tullut pitkään aikaan vastaan, johtuuko alasta vai rekrytoinnin onnistumisesta, sitä en tiedä.

Minäkin nykyisin it-alalla. Kommentistasi tuli mieleen, kun vuosituhannen vaihteessa vaihdoin hoitoalalta it-alalle. Eka it-alan työpaikka. Mulle näytettiin ekana työpäivänä oma työpiste, kahvihuone, vessat,  annettiin tarvittavat tunnukset sekä perehdytysmappi, kerrottiin, että mun työkokonaisuus on asia X  ja sanottiin, että tuu kysymään, jos tulee jotain kysyttävää. Kun 20 vuotta sitä ennen oli tehnyt hommia hoito-alalla, jossa oli hyvin tarkkaan määritelty, mitä piti tehdä ja mitä sai tehdä ja joka paikassa oli sitten vielä ihan omat käytäntönsä, niin perehdytysmapin selattuani mietin, että enhän mä osaa edes kyysä yhtään mitään, kun en tajua, mitä mun tarkalleen ottaen pitäisi nyt alkaa tekemään. Lueskelin sitten sen päivän vielä firman intraa ja seuraavana päivänä kysyin, mitä ja miten mun nyt sitten pitäisi tehdä. Pomo sanoi, että saat ihan itse päättää eikä tällaista toimenkuvaa ole firmassa aiemmin edes ollut, joten saat luoda sen koko toimenkuvan ja työtavat ihan itse. Asiakkaat olivat terveydenhuollon puolelta ja kun tajusin, ettei ole mitään valmista mallia, niin sehän oli todella mielenkiintoinen ja haastava homma alkaa tyhjältä pöydältä luoda uutta juttua. Yksin siis tein sen koko homman, mutta kun tulee ihan erilaisesta työkulttuurista täysin päinvastaiseen työkulttuuriin, niin kyllä sitä vähän hämmentyy. Ja olin siis jo 39v vaihtaessani alaa eli työkokemusta oli kyllä monistakin työpaikoista, mutta vain sote-puolelta julkisella sektorilla.