Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Kuinkahan moni näistä,  joiden mielestä kotihoito voi hoitaa muistisairasta omaisen työpäivän ajan ja omainen illat,  yöt ja viikonloput,  on itse elänyt edes kahta viikkoa niin,  että koko viikon aikana nukkuu enintään 15 tuntia? Voin kertoa, että ei mene edes yhtä viikkoa,  kun keskittymiskyky on aika olematon ja seuraavan viikon lopulla päätä särkee jäätävästi,  verenpaineet on tapissa  ja töissä ei meinaa tajuta,  mikä tämän palaverin aihe oikein olikaan ja miksi ylipäätään olen tässä palaverissa.  Been there, done that. 

Lapsen saaneet voivat kuvitella. Käytännössä elät vuosikausia, kuin vastasyntyneen kanssa, joka valvottaa öisin. 

Juuri näin 

Kuinkahan moni näistä,  joiden mielestä kotihoito voi hoitaa muistisairasta omaisen työpäivän ajan ja omainen illat,  yöt ja viikonloput,  on itse elänyt edes kahta viikkoa niin,  että koko viikon aikana nukkuu enintään 15 tuntia? Voin kertoa, että ei mene edes yhtä viikkoa,  kun keskittymiskyky on aika olematon ja seuraavan viikon lopulla päätä särkee jäätävästi,  verenpaineet on tapissa  ja töissä ei meinaa tajuta,  mikä tämän palaverin aihe oikein olikaan ja miksi ylipäätään olen tässä palaverissa.  Been there, done that. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsee se, että monilla on tapana projisoida tunteensa toisiin ja syyllistää toisia.

"Olet yli-innokas" = haluat olla kanssani, mutta minä en halua olla sinun kanssasi samalla tavalla

"Yrität liikaa" = en vain pidä sinusta ja asia ei tule muuttumaan, vaikka kuinka yrittäisit olla ystäväni

"Olet liian intensiivisesti tekemisissä" = en saa itse sanottua, että minä kaipaan vähemmän yhteydenpitoa

"Et saa vaatia ystävältä mitään" = en ole valmis auttamaan sinua (mutta toisia olen)

Surettaa, kun moni kiltti ja mukava ihminen saa tuollaisia kommentteja osakseen, vaikka oikeasti kommentin sanojan pitäisi katsoa peiliin ja puhua rehellisesti omista ajatuksistaan. :(

Tässä kerrottiin hyvin mikä on minuakin keskustelussa vaivannut. Syyllistetään asioista jotka ovat kuitenkin mahdottomia onnistumaan teki mitä teki. Kun en vain halua olla ystävä juuri sinun kanssasi. Mietitäänpä niinpäin, että olisi ihminen, johon haluaisi mielellään tutustua, vaivaisiko silloin tämän innokkuus tutustua enemmän? Tai olisi ihminen jonka kanssa mielellään viettäisit aikaasi, vaivaisiko silloin yhteydenpito ja menemisten ehdottelu? Tuskin. 

Kyllä se on niin, että "vika" on siinä, että kun toisen innokkuus tai yhteydenpito tms. vaivaa niin tähän ihmisen kanssa ei vain huvita olla tekemisissä. Nyt siis puhutaan normaalin puitteissa olevista asioista. Mutta ei ole kanttia sitä tunnustaa ja siirtää syyn itsestään siihen toiseen ihmiseen. Turha myös vedota, että voi kyllä pitää pitkiäkin taukoja, jopa vuosi tai vuosia, yhteydenpidossa kun on sitä ja tätä.  Jos toinen ihminen ja ystävyys kiinnostaa ja on tärkeä, niin aikaa ja voimia tai mahdollisuuksia yhteydenpitoon kyllä löytyy jossain muodossa. Itse ainakin, jos olisin niin sairas tai kiireinen, etten millään pysty, niin käskisin jonkun läheisen laittamaan puhelimellani tms. viestiä, että nyt on tilanne tämä, mutta yritän pitää yhteyttä kuitenkin koska olet tärkeä. Eikä jättää ystävää radiohiljaisuuteen. 

Nyt siis puhutaan ketjussa ystävyydestä, ei jostain kenestä tahansa puolitutusta ihmisestä. 

Tämä. Ongelma on siinä, että väärä ihminen on se innokas ja aktiivinen. 

Itseäni ihmetyttää eniten, miksi moni jää tässä tilanteessa roikottamaan sitä ystävää, jonka haluaa etäälle. Vedotaan kiireisiin ja muuhun, tavataan kerran kahdesti vuodessa. Jos kiinnostusta ei ole, miksi roikottaa toista mukana? Jos et arvosta toista, miksi roikotat häntä mukana? Eikö olisi molempien kannalta parempi, että tuollaisen yhteydenpidon lopettaa kokonaan. Kyllä minä olen kokenut loukkaavaksi sen, että minä en enää kelpaakaan ja läheisen ystävyyden sijaan minut dumpataan kaveriksi, jonka voi nähdä kerran vuodessa kahvilla. Haluan olla ystävilleni sen verran tärkeä, että minulle on useammin aikaa.

Kaikille ei ole jaettu samaa Ystävyyden Suurta Sääntökirjaa. Toisilla on joustavammat kategoriat ystävyydelle. 

Jaaaa-a, vai niin. Ja mihinkäs saakka tämä joustavuus heidän ohjekirjassaan yltää? Mietin onko näillä joustajilla muita ystäviä kuin näitä, joihin pitävät yhteyksiä harvakseltaan ja oman mielensä mukaan? 8k, sellainen riittää sitten joillekkin.  Jos on muitakin tiiviimpiä ystävyyssuhteita, niin miksi silloin heille aikaa on kuitenkin? Onko heillä kuitenkin siis A ja B-luokan ystävyyksiä? A-luokkaan on kiinnostusta ja aikaa, mutta B-luokka tyytyköön siihen mitä jää jäljelle. Miksi silloin edes roikottaa tätä B-luokkaa " varasijalla". Olisi reilua ylijoustavuuden sijasta olla vain ystävä niille tärkeimmille eikä pitää jossain kuminauhan päässä muita. 

On mahdollista ja suotavaakin lopettaa vastaaminen niihin harvoihin yhteydenottoihin, joita saattaa joskus tulla. Näin olisi kaikille parasta. 

Ja kyllä, elämässä olisi nykyään oikeinkin hyvä olla monissa muissakin asioissa elämän kultainen sääntökirja ihmisten hyville tavoille ja miten kohdella toisiaan. 

Hassua kun täällä toisaalta puhutaan tiukoista rajojen pitämisestä ja sitten taas pitäisi olla kovinkin joustava johonkin toiseen suuntaan. Päättäkää nyt kumpaa pitää noudattaa. Vai onko niin, että itsellä on tiukat rajat mitä sietää, mutta toisten pitää olla äärettömän joustavia. 

Minulla on tuttuja, kavereita ja ystäviä, mutta ihmiset voivat liikkua noissa "luokissa" aika vapaasti. Riippuu niin monesta asiasta, miten usein nähdään ja viestitellään. Itse en pidä viestittelyllä kuulumisten kertomisesta, vaan sovitaan näkemisestä. Ja siihen taas vaikuttaa molempien aikataulut ja muut elämän kiireet. Arvostan joustavuutta ja tottakai se kulkee molempiin suuntiin, että nähdään silloin kun molemmille käy. Jos kaipaa vaikka tiivistä viestittelyä, niin minä en sitten ole sellaiselle ihmiselle sopiva ystävä. Mutta en tee mitään ystävyysvalintaa toisen puolesta, vaan jokainen vastaa itse siitä, kehen ja miten paljon haluaa pitää yhteyttä. 

Sama juttu.  Toisaalta mulla tuttavuuden,  kaveruuden ja ystävyyden ero ei niinkään perustu tapaamisten määrään vaan ihan muihin asioihin. Yhtä kaveriani olen jo vuosia tavannut monta kertaa viikossa,  koska hän asuu tuossa tien toisella puolella ja hänelläkin on koira.  Ollaan tehty koirien iltalenkitykset monta kertaa yhdessä.  Joskus päivälenkitkin. Ja käyty vuosien varrella lähiravintolassa monta kertaa syömässäkin yhdessä.  

Jos ei kutsuun laita mitään päivämäärää,  mihin mennessä pitää ilmoittaa juhliin osallistumisesta,  silloin on tavallaan avoin kutsu ja voi tulla tai olla tulematta ja sen näkee sitten vasta juhlapäivänä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään tapauksessa! Huoneille on käyttöä lasten lähdettyäkin eikä n 10h päivässä voi jättää dementikkoa valvomatta. 

Eikä oma jaksaminen ja kunto kestä nostelua rai yövalvomista enää

Saattaa tulla yllätyksenä mut siis kotihoidon avuissa oleva dementikko on yksin jopa 10h päivässä. Ei niitä kukaan koko ajan vahdi. 

Kotihoidossa olevan dementikon koti voidaan muuttaa dementikolle sopivaksi. Työikäisen kodissa on väistämättä esim. keittiö, josta löytyy tavaroita ja aineita jotka eivät dementikon haltuun saisi joutua. 

Niin voisi myös sen dementikon lapsen koti tai läheinen asunto. Vai eikö? 

Tämä! Ihmiset valittaa miten kauheen huonosti asiat vanhustenhuollossa on, mutta sitten kun ratkaisuksi ehdotetaan sitä ilmeisintä, alkaa kauhea valitus. 

Hoidetaan herranisä nyt vanhempamme, se on meidänkin lapsille esimerkki siitä miten meitä kohdellaan. 

Milläs rahalla sitten eletään, jos kotiin tulee hoitokotikuntoinen vanhus? Silloinhan ei töissä voi käydä kodin ulkopuolella.

Haet omais- hoitotuet

Menoihin mummun eläke.

Milläs ne tuet ja eläkkeet maksetaan, jos ihmiset jäävät kotiin hoitamaan vanhuksia?

Ajatteletko todella, että jos sinun lisäksesi vaikkapa sata tuhatta jäisi töistä kotiin viideksi vuodeksi hoitamaan vanhuksia, tuki- ja eläkesysteemi kaatuisi? 

Kuinka yksinkertaisia ihmiset ovat. 

Sehän on jo nyt täysin kaatumispisteessä.

Niin on, siksihän näitä ehdotuksia tehdään, jotta edes jokin voisi muuttua. Tähänvalmistautumiseen on ollut aikaa, jo 90-luvulla tästä varoitettiin. 

Ratkaisu ei ole se, että ihmiset irtisanoutuvat sankoin joukoin ja jäävät hoitamaan vanhuksia tukien turvin.

Ei se irtisanoutumista vaadi kuin harvassa tapauksessa. 

Mikä sun ratkaisu olisi? 

Miten niin harvassa tapauksessa? Ei läheskään kaikilla ole mitään etätyömahdollisuuksia. Kyllä se vain sen irtisanoutumisen vaatisi.

Miksi se vanhus tarvitsisi sua 24/7 kun hän ei sitä tarvitse laitoksessakaan? Sillä samalla rahalla, jonka vanhus työntää laitosmaksuun, saa sun kotiin kakasi ihmistä vahtimaan, jos tarve vaatii. 

Vanhus maksaa 85% eläkkeestään hoivakotipaikasta. Jos eläke on esimerkiksi 1600 €/kk ja siitä menee ensin verot, vanhus maksaa hoivakotipaikasta  noin  1020 €/kk. Meinaat,  että 510 eurolla saa palkattua hoitajan kotiin? Mistäs näin edullisesti saa?