Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli ennen ja nyt on nyt, voitaisko vihdoin siirtyä 2026 vuoteen?

Kaltoinkohtelu ja kiusaaminen ei vanhene koskaan. Eikä sitä unohda koskaan. Mietipä sitä. Kuinka moni vihaa sinua sen vuoksi. Miten olet elämässäsi käyttäytynyt ja voiko sen hyvittää jotenkin? 

Totta. Äitini muisteli vielä 94-vuotiaana, kuinka kansakoulussa häntä oli kiusattu ja kertoi näiden kiusaajiensa nimet. Samat kiusaajat olivat huudelleet ja käyneet käsiksi monta kertaa. Se huutelu oli pahinta, sitä ei päässyt pakoon, sanoi äiti. 

Koulujen kyvyttömyys käsitellä kiusaamista on järkyttävää. Nuorisobarometrissa tuli vastikään ilmi, että myös koulujen henkilökunta kiusaa oppilaita. Asiaa on tutkuttu Itä-Suomen  yliopistossa. 

Lasten kiusaamisiin ei oikein osattu puutua edes 100 vuotta sitten. Sekä äitini että isäni on kertonut tilanteita, missä heitäkin lapsena kiusattiin. Ehkä vanhemmilla vaan ei ollut aikaa eikä voimia, kun piti koittaa saada lapsilaumalle leipäkin pöytään. Muistan kansakouluajoiltani, kun koulussa oli kiusaamista, niin mikäli kiusaaja oli poika ja kiusattu oli tyttö, niin opettajien vakiokommentti oli: "Rakkaudesta se hevonenkin potkii" ja se sitten siitä. Jos taas molemmat oli poikia, niin "Noh noh pojat" tai sitten "Pojat on poikia". Tytöt kasvatettiin vielä siihen aikaan tottelemaan opettajaa enkä muista, että kansakoulussa olisi tytöt kiusanneet toisiaan. 1970-luvulla sitten oppikoulussa kylläkin, mutta se ei ollut koskaan mitään fyysistä vaan pikemminkin selän takana pahan puhumista tai toisen tytön korvaan kuiskuttelua, kun kiusaamisen kohde käveli ohi. Tai porukasta pois jättämistä. 

Tämän päivän kiusaaminen on erilaista. Kiitos kameroilla varustettujen älykänyköiden ja somen. Fyysinen sitten on muuttunut entistäkin väkivaltaisemmaksi. Lisäksi nykyisin yhden päälle käy 5-10, kun taas omina teinivuosinani, jos jotain tappelua poikien kesken tuli, niin se oli ajatuksella "mies miestä vastaan". Jompikumpi tappelupukareista antoi sitten periksi. Nykyisin, kun useampi käy yhden kimppuun, he siinä aggrssiossaan yllyttävät samalla toisiaan ja siitä tulee todella rumaa jälkeä. Joskus lähtee henkikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansalla on ennätyksellisen paljon rahaa tileillä.

Kukkaron nyörit on tiukasti kiinni, mutta valtio pääsee niihin kiinni pitämällä terveydenhuollon, sähkön- ja polttoaineiden hinnat korkeina.

Tämä.  Seuraavan hallituksen kokoonpanosta riippuu,  korotetaanko tuloveroja (ansio-, pääoma- ja eläketulot) vai nostetaanko hintoja. Niin ja alvejakin voi tietenkin nostaa. Tavalla tai toisella pitää valtion kassaan saada lisää.  

Vierailija kirjoitti:

Koiran kanssa lenkkeilystä ;) Jouduin kerran hakemaan isännän ja koiran autolla kotiin n. 2 kilometrin päästä, Koiruus teki tenän eikä liikahtanut mihinkään päin, makasi vaan jalkakäytävällä. Mahtoi olla ohikulkijoilla hauskaa katsella ja kuunnella isännän houkutteluja.

Mun nyt kuollut koira vanhoilla päivillään keksi heittäytyä rähmälleen maahan,  jos yritin saada sen risteyksestä tulemaan eri suuntaan kuin mihin se itse halusi.  Joten alettiin sitten mennä koiran haluamaa reittiä.

Vierailija kirjoitti:

Suomen syntyvyyshän alkoi laskea roimasti jo kauan ennen mitään internetinkään olemassaoloa, kun varallisuus lisääntyi ja sosiaalinen paine väheni. Ihmiset vaan eivät tosissaan halua lapsia, ja moni meistäkin on aikoinaan syntynyt enemmänkin sosiaalisten odotusten myötävaikutuksesta kuin niinkään aidosta, vilpittömästä halusta.

Kun ottaa huomioon,  että vielä 1970-luvulla osa lääkäreistä kieltäytyi kirjoittamasta e-pillerireseptiä muille kuin avioliitossa oleville naisille,  niin vahinkolapsia syntyi silloin enemmän kuin enää 1980-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Aivan upea aurinkoinen päivä. Lainakoirakin on päässyt tänään jo kaksi kertaa lenkille.  On isokokoinen,  mutta rauhallinen kaveri,  jonka kanssa on mukava kävellä.  Kyyläkin on ollut taas tyytyväisempi.  

Mukavaa lauantaita nasut!

Mullakin oli aikoinaan  tutun koira hoidettavana. Silloin oli myös oma koira, joka oli innokas lenkkeilijä. Kiersin oman koiran  kanssa aina pitkän ympyrälenkin, joka meni puiston kautta metsään ja joenrantaa takaisin. Aika nopeasti se kierrettiin. Tyhmyyksissäni lähdin viemään hoitokoiraa samaa reittiä. Aika pian sen kävely muuttui löntystelyksi. Välillä se kävi istumaan eikä inahtanutkaan. Välillä vilkuili minua. Tuttuja koiranulkoiluttajia tuli vastaan, ja yhdessä ihmeteltiin, pääsenkö sen vuorokauden puolella ulkoilutettavan kanssa metsästä pois. Lopulta siitäkin selvittiin. Toista kertaa ei sitä reittiä käytetty. Valitsin lyhyet matkat. Kysyin sitten omistajalta, mikä ihme oli, kun koira ei suostunut kävelemään. Vitsailin, että eväät olis melkein kannattanut ottaa mukaan. Paljastui, että hän ulkoilutti kotikaupungissaan koiraa viikonloppuisin jossain retkeilyalueella, missä itse istuskeli välillä  penkeillä katselemassa maisemia ja toisaalla taas piti taukoa ja evästi. Koira luuli olevansa samanlaisella retkellä. Oli tottunut verkkaiseen vauhtiin ja pausseihin. 

Koirat tottuu omistajiensa tapoihin.  Tämä mun lainakoira viettää paljon aikaansa mökillä,  missä saa juosta vapaana.  Lisäksi koiran omistajalla on auto,  jolla hurauttavat koirapuistoon.  Hihnassa kävely on varmaan sen mielestä vähän tylsää.  Varsinkin,  kun narun päässä on joku mummo 😂