Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Mulla on muutama ystävä, mutta jäin miettimään tuota "joihin voitte luottaa". Siis luottaa missä asiassa? Että ei lavertele luottamuksellisesti kertomiani asioita ympäri kyliä? Vai tulee avukseni, kun pitäisi tapetoida seinä tai kantaa sohva yläkertaan? Vai jossain muussa? Jostain syystä mun ystävikseni on valikoitunut sellaisia ihmisiä, joiden terveys on vieläkin huonompi kuin omani. Heihin voin luottaa siinä, että eivät lavertele. Mutta he eivät kuitenkaan pystyisi tulemaan mulle avuksi mihinkään konkreettiseen fyysiseen hommaan. Olen tottunut lähes koko aikuiselämäni käyttämnään erilaisia palveluita eli aika harvoin tarvitsenkaan ketään mihinkään isompaan fyysiseen hommaan. Johonkin yksittäiseen juttuun yksi naapurini on aina valmis auttamaan. Eli häneen voin luottaa vaikka just sohvan kantamisessa.
Toisaalta mulla harvemmin on mitään luottamukselliseksi luokiteltavaa asiaakaan. Ei mitään suuria salaisuuksia. Ystävilleni voin kyllä kertoa surustani, kun koirani hiljattain kuoli, ja ärsyyntymisestäni ja turhautumisestani iäkkäiden vanhempieni huolehtimiseen liittyvistä asioista. Yleensä kerron näistä vain yhdelle ystävistäni, koska hänelläkin on ollut aikoinaan sama turhautuminen omista vanhemmistaan sekä useita nyt jo edesmenneitä lemmikkejä. Toisella ystävistäni taas on myös nivelreuma, niin kun jommalla kummalla oikein tauti äityy ja ärsyttää, niin hänen kanssaan sitten jutella näistä. Mulla ei ole koskaan ollut tarvetta jutella jollekin, joka ei ymmärrä yhtikäs mitään siitä, mistä puhun ja mitä tarkoitan. Sellaisissa tilanteissa olen puhunut kissalleni. On mulla ihana ja rakas siskokin, mutta hänelle tällaisista asioista puhuminen on kuin puhuisi vasemman jalan saappaalle. Hän kyllä jaksaa hetken aikaa kuunnella ja osoittaa myötätuntoa, mutta niin tekee mun kissanikin.
Vielä ei ole jankkaajat keksineet, miten saisi Ankkalinnan väännettyä Hartolaksi ja Akun - tai ehkä Iineksen - Dorikseksi. KÄÄK!
Mutta nyt menen pistämään sytostaatit ja jatkamaan The Staircase -sarjan katsomista. Nauttikaa kesäisestä illasta, huomiseksi on luvattu taas kylmempää ja sadetta.
Hyvää yötä nasut!
Shiba inu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritetäänpä kääntää keskustelua järkeville raiteille!
Aku Ankasta on jäänyt mieleeni myös lause: turhaan kaukaa rämettyneiltä soilta etsii onneaan se joka ei läheltäkään sitä löydä.
Aika hyvin sanottu!
Mulla tulee aina Aku mieleen, kun täällä lukee K Ä Ä K. Ihme, miten ne on saaneet värimaailman säilymään niin samana vuosikymmenet. On kyllä ilmeikäs heppu.
Toi mun käyttämä KÄÄK on nimenomaan perua Aku Ankalta 😊
No me muutettiin toiseen paikkaan just silloin, kun siirryin kansakoulusta oppikouluun. Siihen aikaan ei ollut tapana, että lapset olisi saaneet soitella noin vaan kavereile vain kyselläkseen kuulumisia. Oppikouluaikana sai uusia ystäviä, mutta monet niistäkin sitten jäi, kun muutettiin lapsuudenkodista kuka minnekin. Ystävyyden ylläpitäminen pelkästään puhelinsoitoin ja kirjein ei oikein onnistunut. Varsinkin, kun elettiin vielä lankapuhelinten aikaa. Lukioaikainen hyvä ystäväni muutti moneksi vuodeksi Chileen ja kaukopuhelut olisi maksaneet niin maltaita, että aikamme kirjoiteltiin toisillemme kirjeitä, mutta sitten sekin ystävyys hiipui omaan mahdottomuuteensa. Sama homma oli opiskeluaikana syntyneiden ystävyyssuhteiden kanssa. Tosin ei niitä varsinaisia ystävyyssuhteita kovin montaa syntynyt, suurin osa oli kavereita. Työpaikoilla sama juttu. Itseasiassa työelämästä olen löytänyt vain yhden ystävän, joka siis on ystäväni edelleen. Netti ja erilaiset viestipalvelut ovat mahdollistaneet ystävyyden ylläpitämisen ilman tapaamistakin. Ja moni noista elämästäni kadonneista nuoruusvuosien ystävistäni onkin netin kautta palanneet elämääni, mutta vuosikymmenten tauko on muuttanut suhteen kaverisuhteeksi.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/