Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koko työurani aikana ( 30 vuotta) tarvinnut pelätä onko töitä vai ei (90- luvun laman aikaan tein 6 vuotta pätkätöitä, mutta töitä oli silti koko ajan). Nyt työttömyyttä joutuu pelkäämään vakituisessakin työsuhteessa olevat julkisella sektorilla. En ihmettele yhtään sitä, että ihmiset ei kuluta.

Julkisen sektorin työntekijät olivat hyviä kuluttamaan ja pitämään Suomen taloutta yllä. Purra ja Orpo tuhosivat tämän(KIN). 

Miksi sinä joudut pelkäämään työttömyyttä julkisella sektorilla? Minä en joudu. Eikä tuolle sinun pelollesi ole mitään todellista syytä. Se on vain sinun pelkoasi. Vakituisessa työsuhteessa olet täysin turvassa, joten miksi et kuluttaisi.

 

Tottakai julkisen sektorin vakituiset työt vähenee. Mistä muualta ne järjettömät säästöt

Juuri näin. Kaikki säästötoimet, mitä julkisella sektorilla tehdään, tarkoittaa myös työntekijöiden vähentämistä. os jollain vippaskonstilla saadaan toimintoja tehostettua, se automaattisesti tarkoittaa, että ei tarvita enää niin montaa työntekijää tekemään sitä hommaa. Jos palveluiden saatavuutta leikataan, niin sekin tarkoittaa, että työntekijöitä tarvitaan vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaat voi olla todella vaikeita: karkailua pakkasyöhön ilman kenkiä ja takkia,  aggressiivisuutta, suoraa väkivaltaa, taloyhtiön omaisuuden hajoittamista, tulopalovaaroja..

 

Yritäpä siinä samalla tehdä normaali työpäivä ja hoitaa omat teinit.

Ehkä nämä ihmiset elivät ihan samaa elämänvaihetta joskus. Huolehtivat sinusta, kun olit lapsi ja hoitivat samalla omia vanhempiaan. 

Mun vanhemmat eivät ainakaan. Äidin molemmat vanhemmat kuolivat jo kun mä olin kansakoulussa. Eivät ehtineet elää höperöiksi asti vaan kumpikin kuoli aika nopeasti syöpään, kun hoidot silloin 1960-luvulla oli vielä aika olemattomat. Isäni isä kuoli jo ennenkuin olin syntynytkään. Yks kaks yllättäen sai vaan sydäninfarktin ja siihen lyyhistyi. Isäni äiti taas eli yli 80-vuotiaaksi, mutta silloin 1980-luvulla vanhainkotiin pääsemiseen ei ollut muuta edellytystä kuin että oli vanha. Mummu itse halusi 80-vuotiaana vanhainkotiin, koska kaikki hänen elossa olevat kaverinsakin olivat siellä. Ehti viettää siellä 4 vuotta kunnes kuoli keuhkokuumeeseen. 

Nro 413: "Vanhukset ovat erilaisia, koska ihmiset ovat erilaisia. Ruikuttaja on hyvin todennäköisesti ollut yhtä raskas persoona jo nuorena. Vanhuksetkin tulisi nähdä ihmisinä eikä työntää heitä yhteen lokeroon. 

Muistisairaat ovat tietysti erikseen. Mutta nämä ihmiset taas ovat sairaita ja aika kyvyttömiä vaikuttamaan elämäänsä. 

Moni lisääntyy, koska haluaa turvaa vanhuuden varalle. Mutta tämäkin ketju osoittaa, ettei omat lapset välttämättä mikään turvaverkko ole. "

Samaa mieltä eikä ne muistisairaatkaan ole kaikki samanlaisia. Jotkut on vaan höpsöjä, jotkut taas hyvinkin aggressiivisia. Jotkut lähtee jatkuvasti karkuteille ja jotkut taas pysyvät neljän seinän sisällä, vaikka kukaan ei ole lähtemistä estämässäkään. 

Mä en hankkinut lapsia vanhuudenturvakseni, koska vaikka nuo molemmat tällä hetkellä vielä Suomessa asuvatkin, niin en voi olla varma, että eivät vielä jonnekin muualle muuttaisi. Itseasiassa on aika todennäköistäkin, että ainakin toinen heistä tulee muuttamaan jonain päivänä 10 000 km päähän. 

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu eli parisuhde (aviomies) on, mutta ei naispuolisia ystäviä. Syykin on selvä eli en mahdu siihen perinteiseen naisten muottiin, Tein lapsena mieluummin linnunpönttöjä kuin leikin barbeilla. Aikuisena menen mieluummin rautakaupan työkaluosastolle kuin vaatekauppaan. Pinkki väri on mulle ihan kauhistus. En "puhu naisten kieltä", olen kyllä yrittänyt, mutta ei se väkisillä tule, niin se näkyy myös sosiaalisessa elämässä. Ennen kuin kukaan kirjoittaa, että mieltymysteni perusteella olen jokin kirveellä veistetyn rekkalesbon näköinen, niin en ole, vaan ihan normaali nainen ulkonäöllisesti, pitkät hulmuavat hiuksetkin vielä.

Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Lapsuudessani 1960-luvulla kaverit hoivasivat vauvanukkeja, mutta mulla oli nalle. Leikin minäkin kotileikkejä ja barbeillakin, kun kaveritkin niitä halusivat leikkiä. Kesät vietin kuitenkin aina ensin mummolassa ja mummon kuoleman jälkeen tätini luona. Naapurin Risto oli kesäisin mun "bestis" ja pääsääntöisesti tehtiin kaikenlaisia "poikien juttuja". Tai ei siis pääsääntöisesti vaan aina, koska siihen maailmanaikaan olisi pojille ollut noloakin tehdä jotain "tyttöjen juttuja". 

Hurahdukseni tietokoneisiin 1990-luvun alussa ja sen lopussa hurahdukseni ohjelmointiin ei sekään ollut asia, josta olisi juurikaan voinut kavereiden kanssa jutella. Joskus nuorena tuli meikattua, mutta ei enää vuosikymmeniin. Pukeudunkin mukavasti enkä naisellisesti. Niin ja kotini sisustuskin on jotain ihan muuta kuin suosituissa sisustusblogeissa tai naistenlehdissä on ja jos päivittäistavaroita ei lasketa, niin mun suosikkikauppani on K-Rauta :D

Mulla on kyllä naispuolisia ystäviä, mutta kaikki hekin ei-niin-perinteisiä naisia. 

Ohut kerros lunta on satanut. Vaikka lunta ei ole vielä paljon, niin teki heti maiseman paljon valoisemmaksi. Käytin äsken koiran päivälenkillä ja oli tosi kiva ilma. Ei tuule ja pakkasta vain muutama aste. Hassua, miten pitkän ja pimeän syksyn jälkeen tuo pienikin lumimäärä tekee kaikesta jotenkin valoisampaa. 

Mun oli tarkoitus mennä tänään käymään verikokeissa, mutta aamulla oli vaan niin mukavaa olla peiton alla ja kuunnella podcasteja, että päätin koittaa huomenna uudelleen :D Ja kissakin oli tyytyväinen, kun sen makuualusta pysyi paikoillaan :D Vanha koulukaverini 70-luvulta soitti ja juteltiin melkein tunti. Viime kesänä tavattiin vuosien tauon jälkeen ja nyt sovittiin, että nähdään tammikuussa taas uudestaan. Viimeksi hän valitsi ravintolan ja nyt olisi mun vuoro, mutta ei hajuakaan, mitä hyviä ruokaravintoloita Helsingissä nyt enää edes on. 

On ollut mielenkiintoista huomata, että kun lähestytään eläkeikää ja jotkut jo eläkkeelläkin, niin yhä useammin tulee yhteydenottoja vanhoilta koulu- ja opiskelukavereilta. Eilenkin yksi sairaanhoito-opiston aikainen kurssikaveri laittoi viestiä, kyseli kuulumisia ja kysyi, kiinnostaisiko mua osallistua, jos saataisiin se "vanha porukka" kasaan. Ja tottakai kiinnostaa.