Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksien yksinäisyys on totisinta totta. Minä näen Helsingin kantakaupungissa päivittäin ihan selväjärkisiä, mukavia vanhuksia, jotka joka päivä tulevat lähikahvilaan aamukahville yksin. He näyttävät ihan hyvinvoivilta ja monet toimeentulevilta, mutta kaikissa on sellainen surumielinen aura.

Kun heidän kanssaan juttelee, kuulee pieniä vihjeitä. Koira kuoli, on vähän yksinäistä. Tytär asuu Ruotsissa, on tulossa viikonlopuksi lasten kanssa kylään, edellinen kerta oli viime jouluna. Pitäisköhän sitä liittyä Tinderiin jos vaikka saisi edes juhannusheilan, heh. Pitääkin kiiruhtaa kampaajalle kun huomenna on siskon hautajaiset. 

Jos mietin omalle kohdalleni, niin kyllä yksinäistä olisi jos eläkkeellä asuisin yksin ja heräisin 4.30 ja sosiaalinen elämä olisi senioribaletti keskiviikkoisin ja perjantaisin italiantunnit.

Tottumiskysymys. Ja varmaan osittain luonnekysymyskin. Minusta on ihanaa asua yksin. Voi tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa, missä huvittaa ja kotiinsa voi kutsua ihan ketä huvittaa. Eikä kenellekään toiselle tarvitse edes mainita asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Koska meillä on varaa pitää vanhukset omissa asunnoissaan. Ennen ei sellaista vaihtoehtoa ollut köyhinä aikoina. Monessa maassa kyllä lapst huolehivat vaikka vuorotellen vanhemmistaan ja heillä on varattuna taloissa oma tilakin.

Vanhuksilla itsellään on varaa asua omissa kodeissaan. Jos ei muuten, niin asumistuen avulla. Asuntojen neliöt on nykyisin kalliita eikä ihmiset halua enää ostaa tarpeettoman isoa asuntoa. Mulla olisi yksi huone, jonka voisin tyhjentää isää varten, mutta ei hän edes haluaisi muuttaa siihen, koska joutuisi luopumaan 90%:sta tavaroitaan. 

Nro 620: 20 vuotta sitten käytössä olleissa potilastietojärjestelmissä ei ole tainnut olla erillistä kohtaa potilaan itsensä ilmaisemalle elvytyskiellolle. Se on ehkä kirjattu jonnekin "proosatekstin" sekaan jollain lääkärikäynnillä. Se tieto ei ole siis helposti löydettävissä vaan pitäisi tietää, millä käynnillä hän on sellaisen tahdon ilmaissut. En osaa myöskään sanoa, miten paljon vanhoja tietoja on konvertoitu uudempiin järjestelmiin, mutta se on ainakin varmaa, että sieltä "proosatekstin" keskeltä sitä ei ole voitu konvertoida helposti löydettävään kohtaan. 

Hoitokodit ovat sosiaalipuolen laitoksia, sairaalat ja terveyskeskukset taas terveydenhuollon. En osaa sanoa, miiten hyvin tieto siirtyy eri toimijoiden välillä. Tarkoitan, että onko hoitokodin henkilökunnalla edes pääsyä niihin sairaalan tietoihin, joissa tuo elvytyskielto on. Tuossa saamassasi A4:ssä kysytään muitakin asioita kuin vain elvytyskieltoa eli enemmän sitten muita hoitotahtoon liittyviä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 578: "Tai sitten se vanhus suree, kun häntä ei oteta mukaan elämään ja sinne fudistreeneihin vaan pelkkä raha kelpaa :)"

Siinä tapauksessa vanhus tietenkin ehdottaa itse, että lähtisi mukaan lapsenlapsen treeneihin. Jos sitten vastataan, että ei käy, tilanne on tottakai toinen. 

Juuri näin. Kollegani jäi eläkkeelle ja he muuttivat lastensa perässä toiselle paikkakunnalle. Sattumalta näin iloisen isoisän haastattelun, miten he viihtyvät hyvin ja voivat olla lastensa arjessa apuna viemällä lapsenlapsia harrastuksiin ja ulkoiluttamalla koiraa, kun vanhemmat ovat vielä töissä. 

Isovanhemmuutta on todella monenlaista. 

Vanhemmuus ei lopu koskaan, aina pitää olla avuksi.  

No mä en ajattele ihan näinkään. Mun mielestä vaan mun aikuisten lasteni tehtävä ei ole keksiä mulle tekemistä ja viihdykettä. Niiden keksiminen on ihan mun oma asiani. Jos mulle tulee mieleen, että huvittaiskohan mun tytärtäni vaikka lähteä mun kanssa jollekin messuille, niin sitten minä kysyn tyttäreltäni, huvittaako. Jos ei käy, se on ihan fine mulle. Mun elämäni on paljon leppoisampaa ja kiireettömämpää kuin hänen, joten ei hänen tarvitse käyttää aikaansa sen miettimiseen, mitä mä ehkä saattaisin haluta tehdä. 

Nro 578: "Tai sitten se vanhus suree, kun häntä ei oteta mukaan elämään ja sinne fudistreeneihin vaan pelkkä raha kelpaa :)"

Siinä tapauksessa vanhus tietenkin ehdottaa itse, että lähtisi mukaan lapsenlapsen treeneihin. Jos sitten vastataan, että ei käy, tilanne on tottakai toinen.