Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 14941: "Otitko ove:n? Jos ottaa ove:n (osittain varhennettu eläke) niin varsinainen eläke on pienempi."
En ottanut. Tein vuoden 2023 vuosibudjetin siten kuin tuloinani olisi vain tuleva eläkkeeni. Ja huomioin kyllä sen, että eläkkeestä menee enemmän veroa kuin palkasta. Kun totesin, että pärjään ihan hyvin, ei ollut tarvetta enää tehdä 5-päiväistä työviikkoa.
Alle tonnin eläkkeestä ei mene veroa.
Tiedän, mutta alle tonnin eläkkeellä mä en edes pärjäisikään.
Nro 14941: "Otitko ove:n? Jos ottaa ove:n (osittain varhennettu eläke) niin varsinainen eläke on pienempi."
En ottanut. Tein vuoden 2023 vuosibudjetin siten kuin tuloinani olisi vain tuleva eläkkeeni. Ja huomioin kyllä sen, että eläkkeestä menee enemmän veroa kuin palkasta. Kun totesin, että pärjään ihan hyvin, ei ollut tarvetta enää tehdä 5-päiväistä työviikkoa.
Ottamatta kantaa nyt muuhun, niin on täysin mahdollista, että eläkeikäisen menot on suuremmat kuin eläke olisi eikä kaikki menot ole sellaisia, että Kela niitä mitenkään hyväksyisi pakollisiksi menoiksi. Esimerkiksi velat on juuri sellaisia. Ja siinä missä jonkun mielestä esim 20 €/kk on pikkuraha, jollekin toiselle se voi olla hyvinkin merkittävä summa kuukausituloissa.
Olen kertonut ennenkin, että mun alin eläkeikäni tulee täyteen vuoden päästä ja jo tammikuussa 2023 aloin kokeilla elämää tulevien eläkepäivieni elintasolla. Oli tarkoitus kokeilla vain pari kuukautta, mutta pärjäsinkin niin hyvin, että päätin siirtyä ensin 4-päiväiseen työviikkoon ja sitten aika pian sen jälkeen 3-päiväiseen työviikkoon. Pärjäsin hyvin pelkästään sillä summalla, mikä oli siihen astinen eläkekertymäni. Ei ollutkaan enää tarvetta edes kerryttää tulevaa eläkettä. Monen ihmisen kohdalla eläkkeelle jääminen aiheuttaa melko rajun pudotuksen elintasossa ja varsinkin jos ei ole voinut/halunnut/ehtinyt sopeuttaa menojaan vastaamaan eläkepäivien tulotasoa, muutos voi olla raju.
Raskas, mutta silti hyvä päivä tänään. Onneksi aamulla varauduin siihen, ettei taksikuski ymmärrä yhtään mistään mitään. Ja siksi tilasin taksin jo tuntia ennen hautajaisten alkamista. Kiitos muuten Bernerille tästäkin, ettei takseihin voi enää luottaa (*murinaa*) . Onneksi harvoin tarvitsee taksia. Olin silti ensimmäisenä kirkolla. Kun ex-kälyni tuli seuraavaksi ja näki mut odottamassa, purskahti itkuun, juoksi mun luokse ja halasi pitkään. Ollaan viestein pidetty yhteyttä, mutta nähty viimeksi noin 15 vuotta sitten.
Kaunista oli vanhan ja väsyneen ihmisen saattaminen viimeiselle matkalleen. Jokainen meistä lähtee tästä elämästä. Joku aikaisemmin, joku myöhemmin. Tärkeintä on halaus jäljelle jääneille.
Mulla on kyllä elämässäni ihmisiä, mutta yleensä niin, että mä olen tukena, turvana ja apuna muille. Jos ja kun olen itse tarvinnut tukea, turvaa tai apua, niin enpä mä sitä ole näiltä ihmisiltä juurikaan vastavuoroisesti saanut. Aina on pitänyt maksaa ammattilaisille (lääkärit jne) Miten jaksan? Koska en halua junan allekaan hypätä. On sekin käynyt monesti mielessä, mutta olen aina koittanut löytää elämästäni asioita, joiden varassa jaksaa tässä elämässä vielä roikkua.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/