Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Väsyttää. Loma ja syöpähoidot alkoi. Taas sairaala määrittää kesäni aikataulun.  Ärsyttää, tämä on jo neljäs kesä putkeen.

Eilinen meni ihan nukkuessa. Tänään jaksoin hädin tuskin purkittaa avomaankurkuista tekemäni maustekurkut. Puolisoani halusin niillä ilahduttaa, itse en mistään etikkasäilykkeistä välitä. Oman maan satoa, ensimmäiset kuusi kurkkua säilöin. Kolme purkkia tuli, eli ei mikään hirveä urakka ollut.

Äiti soitti juuri ja lupasi hakea punaherukat, kun omat voimat ei riitä niiden mehustamiseen. Keväällä vielä uskoin tämän kesän olevan helpompi, ja innostuin viljelemään vaikka mitä. Ja kaikki tuntuu kasvavan erityisen hyvin nyt, kun sadonkorjuuseen ja säilöntään ei ole voimia. Vain kirsikkasato jäi vaatimattomaksi. Niistä vähistä tappelemme kotiharakan kanssa.

Voimia sinulle <3 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt jo eläköitynyt työkaveri oli katsomassa Rolling Stonesia Yyterissä 1965 ja minä kovana Rollari-fanina kärtin häneltä tuntemuksia keikasta, yleisiä fiiliksiä jne. Mutta sieltä vaan tuli vastauksena että "olihan se semmoista se". Niin mitä "semmoista"? Lopulta alkoi tulla sellainen kuva ettei hän edes muistanut koko keikasta mitään. Oliko hän edes tajunnutkaan miten legendaarisesta bändistä oli kyse? 

 

Ei se ehkä silloin vielä ollut niin "legendaarinen", että silloin olisi tajunnut että se vielä 60 vuoden jälkeen on suosiossa. 

Kyllä se oli maailman toiseksi suurin bändi jo tuolloin heti Beatlesin jälkeen.

Toki, mutta ei vielä legendaarinen. 

Riippuu lonkkaleikkauksesta, mutta jos tarkoitat lonkan tekonivelleikkausta, niin sairaalassa ollaan yleensä 1-2 yötä (joskus voi päästä jo leikkauspäivän iltana kotiin)  ja ennen leikkausta on tavallisesti yksi preoperatiivinen käynti. Eli siis sairaalan vuorokausimaksun mukaan tuo sairaalassaolo ja poliklinikkamaksun verran se preoperatiivinen käynti polilla. Toipuminen on täysin yksilöllistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt jo eläköitynyt työkaveri oli katsomassa Rolling Stonesia Yyterissä 1965 ja minä kovana Rollari-fanina kärtin häneltä tuntemuksia keikasta, yleisiä fiiliksiä jne. Mutta sieltä vaan tuli vastauksena että "olihan se semmoista se". Niin mitä "semmoista"? Lopulta alkoi tulla sellainen kuva ettei hän edes muistanut koko keikasta mitään. Oliko hän edes tajunnutkaan miten legendaarisesta bändistä oli kyse? 

Ei se ehkä silloin vielä ollut niin "legendaarinen", että silloin olisi tajunnut että se vielä 60 vuoden jälkeen on suosiossa. 

No tämä. On myös mahdollista, että muistot siitä hetkestä on lähinnä liittyneet hauskanpitoon ystävien ja kavereiden kanssa ja Rollarit oli vaan yksi yhtye, joka siellä oli soittamassa. Eikä ajateltu, että wau tästä yhtyeestä pitää nyt painaa mieleen mahdollisimman paljon asioita, koska 60 vuoden päästä joku Rollari-fani tulee kysymään asiasta. 

Vähän ohi edellisen, niin mulle on jäänyt lapsuudestani 1960-luvulla mieleen, miten yhdellä juipilla oli kerrostalon autotallissa treenikämppä. Muistan sen metelin ja rumpujen pärinän, kun kesäaikaan pitivät autotallin ovea auki. Ei se meteli ja pärinä herättänyt silloin eikä edelleenkään mitään sen kummempia tuntemuksia tai fiiliksiä, vaikka se juippi olikin Kirka. Ei maailmankuulu legenda, mutta aika moni suomalainen kuitenkin tietää, kuka Kirka oli. 

Vierailija kirjoitti:

Koska niissä menneissä ajoissa ei ollut mitään mielenkiintoista.  Ne oli sen ajan normaalia elämää.  Tuskin tämän päivän lapsetkaan 60 vuoden päästä kertovat mielenkiintoista tarinoita omasta lapsuudestaan.  Pitää tapahtua jotain tavallisuudesta poikkeavaa,  jotta muistojensa perusteella voisi kertoa jotain mielenkiintoista. Se,  että on asunut jossain tai käynyt jossain keikalla tms ei ole mitenkään erikoista ja mieleenpainuvaa. 

Mä ajattelen samalla tavalla. Aloittajan mainitsema asia, että pihalla oli paljon lapsia, on ehkä mielessä sen vuoksi, että nykyisin ei enää ole. Poikkeaa siis nykypäivästä. Sen sijaan sellainen olisi varmaan jäänyt 1960-luvulta mieleen, jos pihalla ei olisi vaikka pariin kuukauteen ollut lainkaan lapsia. Mutta kun aina oli, niin se oli ihan tavallista ja normaalia arkea eikä siihen kiinnittänyt sen vuoksi mitenkään erityistä huomiota. Tai jos oma lapsuus olisi jollain merkittävällä tavalla poikennut kavereiden lapsuudesta, niin se olisi varmaan jäänyt mieleen.