Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt jo eläköitynyt työkaveri oli katsomassa Rolling Stonesia Yyterissä 1965 ja minä kovana Rollari-fanina kärtin häneltä tuntemuksia keikasta, yleisiä fiiliksiä jne. Mutta sieltä vaan tuli vastauksena että "olihan se semmoista se". Niin mitä "semmoista"? Lopulta alkoi tulla sellainen kuva ettei hän edes muistanut koko keikasta mitään. Oliko hän edes tajunnutkaan miten legendaarisesta bändistä oli kyse? 

Ei se ehkä silloin vielä ollut niin "legendaarinen", että silloin olisi tajunnut että se vielä 60 vuoden jälkeen on suosiossa. 

No tämä. On myös mahdollista, että muistot siitä hetkestä on lähinnä liittyneet hauskanpitoon ystävien ja kavereiden kanssa ja Rollarit oli vaan yksi yhtye, joka siellä oli soittamassa. Eikä ajateltu, että wau tästä yhtyeestä pitää nyt painaa mieleen mahdollisimman paljon asioita, koska 60 vuoden päästä joku Rollari-fani tulee kysymään asiasta. 

Vähän ohi edellisen, niin mulle on jäänyt lapsuudestani 1960-luvulla mieleen, miten yhdellä juipilla oli kerrostalon autotallissa treenikämppä. Muistan sen metelin ja rumpujen pärinän, kun kesäaikaan pitivät autotallin ovea auki. Ei se meteli ja pärinä herättänyt silloin eikä edelleenkään mitään sen kummempia tuntemuksia tai fiiliksiä, vaikka se juippi olikin Kirka. Ei maailmankuulu legenda, mutta aika moni suomalainen kuitenkin tietää, kuka Kirka oli. 

Vierailija kirjoitti:

Koska niissä menneissä ajoissa ei ollut mitään mielenkiintoista.  Ne oli sen ajan normaalia elämää.  Tuskin tämän päivän lapsetkaan 60 vuoden päästä kertovat mielenkiintoista tarinoita omasta lapsuudestaan.  Pitää tapahtua jotain tavallisuudesta poikkeavaa,  jotta muistojensa perusteella voisi kertoa jotain mielenkiintoista. Se,  että on asunut jossain tai käynyt jossain keikalla tms ei ole mitenkään erikoista ja mieleenpainuvaa. 

Mä ajattelen samalla tavalla. Aloittajan mainitsema asia, että pihalla oli paljon lapsia, on ehkä mielessä sen vuoksi, että nykyisin ei enää ole. Poikkeaa siis nykypäivästä. Sen sijaan sellainen olisi varmaan jäänyt 1960-luvulta mieleen, jos pihalla ei olisi vaikka pariin kuukauteen ollut lainkaan lapsia. Mutta kun aina oli, niin se oli ihan tavallista ja normaalia arkea eikä siihen kiinnittänyt sen vuoksi mitenkään erityistä huomiota. Tai jos oma lapsuus olisi jollain merkittävällä tavalla poikennut kavereiden lapsuudesta, niin se olisi varmaan jäänyt mieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Tilille toisten jatkoksi

Sama juttu. Tai sitten sijoituksiin. 

Doris...kyselit aiemmin, mitä mulle kuuluu. Viime viikkooli aika rankkaa. Sen lisäksi, että oli päivystysviikko, joka päivälle oli jotain muutakin ohjelmaa. Ja sitten lauantaina vielä ne hautajaiset. Eilisen päivän suunnilleen vaan olin (tietty koira ja kissa piti hoitaa). Tänään nousin aika aikaisin aamulla, jotta ehdin tehdä asioita ennenkuin voimat loppuu. Tänä iltana taas sytostaatit ja huomenna isän luokse kahville. Isän asunnossa sisälämpätila lienee jossain 32 asteen paikkeilla. Mulla on viime viikon aikana ollut poikkeuksellisen paljon rytmihäiriöitä ja lisäksi muutamana päivänä sellaisia rintakipuja, että olen jo harkinnut päivystykseen lähtemistä. Entisenä sairaanhoitajana tiedän, että ne kivut ei ole normaalia. Toisaalta mulla ei ole mitään pakottavaa tarvetta elää mahdollisimman vanhaksi vaan ihan ok, jos huomenna aamulla en enää herää. Se fatalistinen elämänasenne nääs :D 

Vierailija kirjoitti:

Onko muita joilla ei ole ketään, edes parisuhdetta ja joutuu yksin kaikkien asioiden kanssa kamppailemaan ja elämään?

Miten jaksatte kun en itse enää jaksa, kaipaan tukea en mitään seuraneitiä.

Mulla on kyllä elämässäni ihmisiä, mutta yleensä niin, että mä olen tukena, turvana ja apuna muille. Jos ja kun olen itse tarvinnut tukea, turvaa tai apua, niin enpä mä sitä ole näiltä ihmisiltä juurikaan vastavuoroisesti saanut. Aina on pitänyt maksaa ammattilaisille (lääkärit jne) Miten jaksan? Koska en halua junan allekaan hypätä. On sekin käynyt monesti mielessä, mutta olen aina koittanut löytää elämästäni asioita, joiden varassa jaksaa tässä elämässä vielä roikkua.