Reipas ja tunnollinen lammas

Hiostava ilma, vaikka eilen satoikin. Kävin eilen isän luona ja asunnossa oli viileimmässä huoneessakin 29,8 astetta lämmintä. Sanoin heti sisälle mentyäni, että mä en sitten voi olla tässä kuumuudessa kovin kauaa. Olin vain 45 minuuttia. Tänään tuli 2 uutta viilennintä, jotka tilasin toissapäivänä. Pitäisi purkaa ne paketista ja laittaa päälle. Jossain vaiheessa varmaan pitää ruveta miettimään ilpin hankkimista. Tähän taloyhtiöön saa kyllä sellaiset asentaa, kunhan vaan hakee luvan isännöitsijältä ja maksaa sitten sen jälkitarkastuksen asennuksen jälkeen. Mutta toistaiseksi nyt oon koittanut pärjätä ilman ilpiä. Kunhan saan ton tehokkaimman viilentimen taas käyttöön, niin se auttaa jo paljon. Siskonpoika eilen sanoi, että hän voisi tulla katsomaan ja miettiä, miten sen saisi jo nyt paikoilleen. Vesisäiliöllä varustettuja viilentimiä mulla on nyt noi 2 uutta mukaanlukien yhteensä 6. Ekaa kertaa olen tullut ajatelleeksi, että pienempi asunto voisi olla ihan jees :D Mutta ei, en halua ainakaan vielä muuttaa pienempään. 

Ilmoitin eilen töihin, että pidän vielä viikon vapaata. Ei mitään varsinaista ohjelmaa tälle päivälle. Pyykinpesua ja koiran ulkoilutusta. Perjantaiksi näyttäisi olevan luvassa vain 22 astetta ja sadetta, mutta sitten taas helteet palaa. Jonain päivänä käyn katsomassa ystävääni sairaalassa. 

En halua. Mulla on sekä tyttö että poika, mutta kun mun äidin muistisairaus paheni, se olin minä, joka äidistä huolehdin. Ja silloin, kun en itse enää pystynyt, mun poikani huolehti. Ja nyt, kun isä on yksin, mun poikani on se, joka siellä käy milloin mitäkin auttelemassa. Mä käyn vain kerran viikossa pitämässä isälle seuraa. Onneksi isällä vielä pää toimii. Muut vanhempieni lapsenlapset soittelevat silloin tällöin, mutta käyvät ehkä 4 kertaa vuodessa kääntymässä. Siis isäni luona (ja aiemmin, kun äiti oli vielä elossa). 

Mä olen jo nyt alkanut tehdä kotiani sellaiseksi, että pärjään täällä mahdollisimman pitkään. Lisäksi olen aina tottunut käyttämään erilaisia palveluita. Sen vuoksi en ole edes hartkinnut muuttavani pääkaupunkiseudulta pois. Muistisairaus on tietenkin pahin skenaario, mutta mulla on sekä eduunvalvontavaltuutuksessani että hoitotahdossani jo merkintä, että jos alan tarvita sellaista apua, mitä en itse enää kykene hankkimaan, multa pitää välittömästi lopettaa kaikki sairauksiini olevat lääkkeet. Ainoa, mitä saa enää antaa, on kipulääkkeet. Jos en muista tai osaa syödä tai juoda, bniin ei saa muistuttaa eikä varsinkaan alkaa syöttämään ja juottamaan. Tai no, lasillinen punaviiniä on ihan ok. 

Mun lapseni seurasivat, millaista mun elämäni oli sen 2,5 vuotta, kun äidin muistisairaus paheni. Tai siis eihän mulla mitään elämää edes ollut. Tietävät, että en halua samanlaista ristiä heidän kannettavakseen. Tietävät, että en pelkää kuolemaa ja olen saanut elää kaikenkaikkiaan ihan hyvän elämän, joten mun elämääni ei tarvitse pitkittää. Mitä nopeammin muistisairauden puhjetessa lähtö tulee, sen parempi. Hoitotahdossani on myös maininta, että mikäli eutanasia on silloin jo Suomessa laillista, niin sitten se. 

Vierailija kirjoitti:

Väsyttää. Loma ja syöpähoidot alkoi. Taas sairaala määrittää kesäni aikataulun.  Ärsyttää, tämä on jo neljäs kesä putkeen.

Eilinen meni ihan nukkuessa. Tänään jaksoin hädin tuskin purkittaa avomaankurkuista tekemäni maustekurkut. Puolisoani halusin niillä ilahduttaa, itse en mistään etikkasäilykkeistä välitä. Oman maan satoa, ensimmäiset kuusi kurkkua säilöin. Kolme purkkia tuli, eli ei mikään hirveä urakka ollut.

Äiti soitti juuri ja lupasi hakea punaherukat, kun omat voimat ei riitä niiden mehustamiseen. Keväällä vielä uskoin tämän kesän olevan helpompi, ja innostuin viljelemään vaikka mitä. Ja kaikki tuntuu kasvavan erityisen hyvin nyt, kun sadonkorjuuseen ja säilöntään ei ole voimia. Vain kirsikkasato jäi vaatimattomaksi. Niistä vähistä tappelemme kotiharakan kanssa.

Voimia sinulle <3 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt jo eläköitynyt työkaveri oli katsomassa Rolling Stonesia Yyterissä 1965 ja minä kovana Rollari-fanina kärtin häneltä tuntemuksia keikasta, yleisiä fiiliksiä jne. Mutta sieltä vaan tuli vastauksena että "olihan se semmoista se". Niin mitä "semmoista"? Lopulta alkoi tulla sellainen kuva ettei hän edes muistanut koko keikasta mitään. Oliko hän edes tajunnutkaan miten legendaarisesta bändistä oli kyse? 

 

Ei se ehkä silloin vielä ollut niin "legendaarinen", että silloin olisi tajunnut että se vielä 60 vuoden jälkeen on suosiossa. 

Kyllä se oli maailman toiseksi suurin bändi jo tuolloin heti Beatlesin jälkeen.

Toki, mutta ei vielä legendaarinen. 

Riippuu lonkkaleikkauksesta, mutta jos tarkoitat lonkan tekonivelleikkausta, niin sairaalassa ollaan yleensä 1-2 yötä (joskus voi päästä jo leikkauspäivän iltana kotiin)  ja ennen leikkausta on tavallisesti yksi preoperatiivinen käynti. Eli siis sairaalan vuorokausimaksun mukaan tuo sairaalassaolo ja poliklinikkamaksun verran se preoperatiivinen käynti polilla. Toipuminen on täysin yksilöllistä.