Reipas ja tunnollinen lammas

Koiruli kävi tänään  tutustumassa mun kissaani.  Koirulin osalta se oli rakkautta ensisilmäyksellä, mun kissani tarvitsi noin 15 minuutin harkinta-ajan. Mutta sitten sekin rakastui.  Koiruli onkin isompi kuin mitä kuvien perusteella oletin, mutta samankokoinen kuin mun keväällä Sateenkaarisillalle siirtynyt koirani. Poikanikin oli täällä tutustumassa koiruliin ja kävi juuri kuten arvasinkin. Koirulille mun poikani oli välittömästi "next to God".  Mietitään tätä nyt kuitenkin yön yli. Jos olisin täysin terve, niin koirulihan olisi jäänyt mulle jo tänään. 

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsuudessa ei vietetty kekriä tai pyhäinpäivää mitenkään, saati halloweenia joka ei ollut edes rantautunut Suomeen silloin vielä.

Nyt aikuisenakaan emme mieheni kanssa näitä huomioida.

Tänään on hääpäivämme, sitä ei edes muistettaisi jos ei olisi kalenteriin merkitty.

Oli ajatus käydä jossakin syömässä mutta minuun iski joku vatsapöpö joten ehkä joskus myöhemmin.

Hyvää hääpäivää ja toivottavasti vatsapöpö nopeasti katoaa. 

Mun äitini rakasti sukujuhlia, mutta vain omien jälkeläistensä kanssa. Ei siis koskaan vanhempiensa tai sisarustensa kanssa. Nimipäivät, syntymäpäivät, äitienpäivät, joulut, juhannukset, loppiaiset, pääsiäiset, itsenäisyyspäivät, kekrit ja mitä ikinä nyt olikaan. Oli aika, jolloin vain syyskuu oli sellainen, että mitään sukujuhlia ei ollut. Sittern sattui vanhempieni lastenlastenlapset syntymään just syyskuussa. 

Kun kevättalvella 2020 pandemia alkoi, kaikki tämä juhliminen loppui. Suvun satoja vuosia kestänyttä kekriperinnettä noudattaa enää minä, mun tyttäreni ja siskoni tytär. Ihan hyvä. Eipä tarvitse enää järjestää kekripäivällisiä isolle porukalle. Ei mulla kyllä enää ole niin isoa ruokapöytääkään, että mahduttaisiin kaikki sen ääreen syömään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret halusivat eläkeleikkauksia. Nyt niitä tulee. Nuorten eläke-etuja leikataan 2 mrd euron edestä. Sitä saa, mitä tilaa!

Leikkaukset olisi pitänyt kohdistaa tasapuolisesti kaikkiin eläkkeisiin, ei vain tuleviin. Pelkästään tuleviin eläkkeisiin kohdistuvat leikkaukset ovat epätasa-arvoisia eikä valtio hyödy niistä nyt yhtään mitään. 

Pitää myös muistaa että nykynuoret maksavat paljon isompia eläkemaksuja kuin nykyiset eläkeläiset aikoinaan. 

Totta, mutta nuorten on turha inistä, jos eivät jaksa raahautua vaaliuurnille. Kummasti ne vanhukset jaksavat, vaikka rollaattoria jo tarvitsisivatkin.

Äänestysaktiivisuus ikäryhmittäin (esimerkiksi vuoden 2023 eduskuntavaaleissa)

65–72-vuotiaat: Korkein aktiivisuus, yli 79–80 %.

Keski-ikäiset (n. 35–64-vuotiaat): Aktiivisuus pysyy korkeana, yleensä 70–80 % vaiheilla.

18–24-vuotiaat: Matalampi aktiivisuus, noin 58 % (nousi hieman edellisistä vaaleista). Ensimmäistä kertaa äänestävällä 18-vuotiailla ja nuorilla aikuisilla (erityisesti nuorilla miehillä) aktiivisuus voi kuitenkin olla alhaisempi. 

Vierailija kirjoitti:

Työelämään liittyen totean asioita. Eli varsinkin jos ihminen on ollut pitkään töissä yhdessä paikkaa ja tehnyt hommansa kunnolla sekä tullut hyvin juttuun muidenkin kanssa ja jää eläkkeelle niin pomon pitäisi edes jokin ns hyvä sana ja kiitos sanoa kaiken jälkeen. Ei niin, että ei mitään sanota tuohon liittyen. Ei kiitosta, ei yhtään mitään. Ihan ohitetaan koko juttu ja jätetään kaikki inhimillisyys pois. Ihmisen ei tarvitse olla nero tajutakseen tuon. Samalla pieni hyvä sana ei ole toisten ylistystä ja en tarkoita sitä. 

Surullinen olo toisen puolesta nyt ja herättää ajatuksia. Missä on inhimillisyys ja hyvyys tänä päivänä. Onko ihmiselle mitään arvoa enää. Toisaalta onneksi jotkut ovat toisenlaisia. Muuten näyttää siltä, että on ns sama miten työsi teet jos on sama lopputulos ja sitä ei arvosteta, vaikka miten yrität tehdä hyvin. Se ei näy missään. Et saa kiitosta, et edes kunnon palkkaa, terveys kärsii yms. Yhtä tyhjän kanssa vaan kaikki. Onneksi ei kaikkialla varmastikaan. 

Nykyisin pomojen tehtävä ei ole ajatella alaisiaan vaan itseään sekä ylempänä olevia pomojaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa tuulinen ja tunteikas päivä. Pyhäinpäivä edessä ja odotuksessa, meille tulee taas perinteen mukaan vieraita sukulaisia ja ystäviä. Se on ollut perinteenä jo omassa lapsuudessa kotons vsnhempien ja suvun kanssa. Joskus ärsytti kun ei päässyt ystävien kanssa mihinkään, meillä oli totuttu rauhoittamaan pyhäinpäivä omalle perheelle. Toivoisi että muutkin ihmiset vielä nykyään viettäisivät pyhäinpäivää yhtä juhlavasti.

Kukkia pitäisi laittaa talveksi haudoille, perinteisesti ollut kanervat ja havuja. Apea mieli kun joutuu taas huomaamaan miten eri elämän tilanteessa on muihin saman ikäisiin verrattuna. Ystävillä on vanhemmat elossa mutta minulla ei, he kuolivat jo kauan sitten kun olin nuori. Syksyllä näihin aikoihin suru ja ikävä nostaa tunteet pintaan kun on perhejuhlia mm. pyhäinpäivä ja isänpäivä. Myönnän olevani kateellinen heille jotka saavat elää aikuisenakin vanhempiensa kanssa mutta toisaalta uskon että nämä kokemukset myös vahvistaa.

Ajattelen samoin, että pyhäinpäivä on tärkeä muistopäivä, jota on hyvä viettää juhlavasti ja arvokkaasti, hiljentyen, rakkaita muistellen. Rauhan saivat pyhät Herran... tuli mieleen tämä kaunis virsi.

Tänä aamuna oli mielenkiintoinen aamuhartaus, jossa oli kirkkovuoden juhlapäivistä, "juhlakaudesta" sekä arjen päivistä, jotka vuodenkierrossa toistuvat. Kuuntelen tuon hartauden vielä uudestaan illemmalla.

Pyhäinpäivä ei ihan kauheasti poikkea kekristä. Molermmissa muistellaan edesmenneitä. Kekri on kuitenkin vähän iloisempi juhla. Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että kekrinä iloitaan siitä, että ne edesmenneet olivat, ja pyhäinpäivän surraan sitä, että eivät ole enää.