Reipas ja tunnollinen lammas

Minusta kyllä hyvä kysymys aloittajalta. Jos kyseessä on avoliitto eikä avioliitto, niin millaisia oikeuksia avopuolisolla on saada tarvittavia tietoja? Esimerkiksi vainajan pankkitileistä, omaisuuksista, sijoituksista jne. Oletan, että ap:n tapauksessa yhteinen lapsi on vielä alaikäinen eikä vainajalla ole täysi-ikäisiä lapsiakaan, niin ap:n tilanteessa soittaisin jonnekin oikeusaputoimistoon tms ja kysyisin, miten pitää menetellä. 

Mä taidan alkaa kutsua teitä kaikkia kanssakirjoitajia nasuiksi. Siihen ei liity mitään seksuaalista. Mun ensimmäinen kissani, jonka sain synttärilahjaksi täytettyäni 13 vuotta, nimi oli Nasu. Niin ja ketjussa on tänään myös vouhkattu kyylästäkin. Noh, mun nykyisen kissani nimi on Kyylä. Jotein miau ja kurnau  vaan kaikille <3

Tänään oli kiva ilta. Aika hälinää, kun lapsiakin oli paikalla 5. Tilattiin pizzaa, hamppareita yms ja aikuisille oli viiniä ja lapsille limsaa. Jokaiseen annokseen kuului myös pullo limsaa, joten siellä saattaa nyt olla muutama nakero aika "sokeripöllyssä".Äiti oli aikoinaan se, joka piti lähisuvun koossa. Kun äiti kuoli, kaikki jakaantui vähän eri suuntiin . Oli hyvä idea järjestää ne isän nimpparit, koska nyt - vaikka heidän mumminsa onkin jo pilvenreunalla - tämä porukka ihan mielellään haluaa taas kokoontua yhteen. Sukuun on mahdollisesti tulossa uusiakin jäseniä ja ainakin tänään näyttivät tässä porukassa viihtyvän. 

Huomenna olisi sitten pyykkipäivä. Aattelin vaihtaa lakanat. Illalla menen käyväisemään paikallisessa.

Hyvää yötä nasut!!!! Meow. 

"Se on yleistä, koska muut lääkkeelliset ja lääkkeettömät hoitokeinot ovat riittämättömiä, toteaa tutkijatohtori Tuomas Majuri Oulun yliopistosta."

Luin tuon Hesarin jutun.  Niin,. siis muut keinot ovat riittämättämiä. Pitäisikö siis vanhuksen antaa vaan olla ahdistunut? Varsinkin muistisairaat ovat helposti ahdistuneita, kun eivät tiedä, missä ovat (kotonaan tai laitoshoidossa), keitä nämä oudot ihmiset ympärillään ovat (oma puoliso ja omat lapset tai vieraat hoitajat)  jne. 

Mä muistan oman muistisairaan äitini kohdalla tuon hänen ahdistuneisuutensa, mutta mitään lääkkeitä ei siihen kyllä hankittu. Teki vaan pahaa katsoa, miten hädissään äitini on. Itse toivon pääseväni pois tästä elämästä ennenkuin en enää tunnista omaa tytärtäni tai poikaani ja pidän heitä vain pelottavina tuntemattomina. 

Naisten mahdollisuus suorittaa vapaaehtoinen asepalvelus tuli Suomessa vasta 1995. Mä olin silloin jo kahden lapseyli kolmekymppinen  äiti. Mun siskoni (1955 syntynyt) olisi aikoinaan halunnut liikennelentäjäksi, mutta ei päässyt edes opiskelemaan alaa, koska ei ollut  suorittanut asepalvelusta. Hetken aikaa siskoni harkitsi muuttavansa Ruotsiin ja suorittavansa asepalveluksen siellä, mutta koska ei ollut silloin tietoa, käykö Ruotsissa suoritettu asepalvelus, päätti sitten jättää väliin ja hakeutui ihan muulle alalle. Mä kyllä kannatan sukupuolineutraalia asepalvelusta. Olisin ihan mielelläni käynyt aikoinaan itsekin, mutta eipä ollut vielä mahdollista edes vapaaehtoisena.  Israelissahan naiset ovat olleet asevelvollisia jo vuosikymmeniä eli vissiin aika pian jo heti sen jälkeen, kun koko Israeli ylipäätään oli olemasa eli pian toisen maailmansodan jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"kerää ittes puppe"  sanonta tuli mieleeni jostain, käytin sitä joskus töissä kun tuli pattitilanne ja porukka remahti nauramaan ja homma eteni. En kyllä muista mistä sarjasta, oliko se pulttipois tms. Kyllä huumorin käyttö on hyväksi, mutta sen opin, että on todellakin taitolaji, ettei ketään loukkaa tahtomattaan.

Muistan, kun kerran Turuus lyötiin vetoa, etten voi olla puhumatta/nauramatta koko Nauravan kulkurin biisin ajan. Muistaakseni voitin, mikähän oli palkinto?

Turku ja Tampere plus pääkaupunkiseutu tuli tutuksi, ystäviä asui vähän siellä ja täällä. Reissattiin paljon, ulkomaita myöten. Yksi seukkasi tanskalaisen kanssa, oli kivaa, kun Suomessakin saatiin parempaa palvelua, kun koko seurue puhui englantia. Ruokaravintoloissa mm. Nyt on mitä muistella. Ja paljon valokuvia, ihan albumeissa, eikä vaan puhelimessa.

Miksi puhuitte englantia? Eikö tanskalaisten kanssa pärjää ihan ruotsilla? Norjalaiset ainakin ymmärtää ruotsia. Luulin, että näin on kaikissa Pohjoismaissa.

Monia tanskalaisia tapasin säännöllisesti työelämässä. Aina puhekielenä, sähköposteissa, faxeissa oli englanti.

Eihän heillä ole toisena kotikielenä ruotsi, niinkuin meillä. Norjalaistenkin kanssa käytettiin aina englantia, usein myös ruotsalaisten.

Englannilla kyllä pärjää lähes missä vaan. Mun yhdessä duunipaikassa vaadittiin, että ruotsalaisille asiakkaille puhutaan kohteliaisuussyistä ruotsia, ettei ne luule, ettei sitä osata. Käytännöt vaihtelee. Välillä hämmästelen, kun johtavat poliitikot ei puhu edes ruotsia, puhumattakaan saksaa tai ranskaa. Jotenkin noloa. 

Norjassa olen reissannut paljon ja puhunut siellä ruotsia. Suomalaisia sairaanhoitajia on siellä paljon töissä ihan ruotsin varassa, norjaa ei tarvi osata. Nythän on ollut paljon puhetta koulujen kielivalintojen supistumisesta. Sääli kyllä, että kielitaito kapeutuu. Sivistysmaan merkki. Venäläisten kielitaito on kai tosi heikko. Nämä ihan yleisiä pohdintoja, ei liity sen kummemmin sun viestiin.

Jos kansainvälisyyttä ajatellaan, niin englannin lisäksi Suomessa olisi järkevämpää opiskella ruotsin sijasta vaikka espanjaa. Mutta meillä toi ruotsin opiskelu liittyy historiaan. Sitä on opiskeltava, vaikkei sitten loppupeleissä osaisikaan sanoa kuin korkientaan skimba på fittan. Kaikista vieraista kielistä mä olen opiskellut pisimpään ruotsia (alkoi jo kansakoulun kolmannella), mutta enhän mä sitä osaa, kun en ole tarvinnut juuri muuta kuin kouluissa.