Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Ketä nuo datakeskukset palvelee loppupeleissä ja miksi niitä juuri Suomeen?

Sijoittajia. Suomessa on halpa sähkö ja noille datakeskuksille on luvattu vieläkin halvempi sähkö kuin mitä meillä kansalaisilla on. 

Mä muutin Vantaalle jo silloin, kun tämä oli vielä Helsingin maalaiskunta. Ihan kuin landelle olisi muuttanut. Ei kulkenut edes juna vielä Martinlaaksoon.  Uusia kerrostaloja tottakai rakennettiin, koska muuttoliike oli maalta kaupunkeihin. Mutta ei tänne silloinkaan muuttaneet ne, joilla oli varaa muuttaa Helsinkiin tai Espooseen. Ainahan täällä asuvilla on ollut matalampi tulotaso kuin Helsinkiin tai Espooseen muutaneilla. Pääsääntöisesti ihan työläisiä ja juuri siksi, kun asuminen oli halvempaa kuin naapurikaupungeissa.  Ja varmaan juuri siksi Vantaa on ollut aina varsin vahvasti demarivetoinen. Varsinkin silloin, kun demarit olivat vielä työläisten asialla. 

Näiden yli 50 vuoden aikana kaupunki on muuttunut tosi paljon. En yhtään ihmettele, että monet haluavat muuttaa täältä pois. Mä viihdyn - vielä -  ihan kohtuullisen hyvin, kun asun aika "pussin perällä". Tämä taitaa olla liian tylsä paikka jopa nisteille. 

Varmasti jokaisella ihan yksilöllistä. Sairastuin itse nivelreumaan 34-vuotiaana enkä kyllä oikein enää muista, millaista oli, kun ei ollut kipuja. Jatkuviin kipuihin on siis vuosikymmenten varrella ehtinyt tottua ja oppinut elämään niin kanssa.

Mä rupesin tuon manitunikävuosikymmenen alussa jo vähentämään töitäni ja nuoremmille annoin kaikki mielenkiintoiset ja uusia juttuja edellyttävät hommat. It-alalla olin minäkin enkä perehtynyt lainkaan eismerkiksi tekoälyyn. Hoidin lähinnä sllaisia vanhoja juttuja, joihin nuoremmat eivät enää edes halunneet pereytyä. Firma myi sitten mun vanhaa osaamistani tuntityönä myös muihin firmoihin, joista niiden asioiden osaajat olivat jo eläköityneet. Sitten ryhdyin tekemään vain 3-päiväistä työviikkoa ja lopetin työnteon kokonaan jo 11 kk ennen alinta eläkeikää. 

Nyt siis reilun vuoden oloneuvoksena ja nautin siitä, ettei ole pakko tehdä mitään, jos en halua. Tai no kissasta on huolehdittava ja tän kuun lopulla mulle tulee iäkäs koira viettämään loppuelämänsä eläkepäiviä eli sitten taas koiran kanssa ulkoilua satoi tai paistoi. Vuosi sitten kävin Irlannissa, mutta noin muuten mua ei matkailu enää kiinnosta. Riittävästi tuli matkusteltua nuorempana ja työmatkojakin oli aikoinaan useita. Islannissa voisin ehkä joskus käydä. 

Työelämää en kaipaa. Voinhan mä halutessani koodailla jotain ihan omia juttujakin. Kohta lähden käymään lähikaupassda sekä katsomassa vieressä olevasta ravintolasta, jokohan siellä kokki olisi palannut takaisin töihin. Lasillisen roseviniä voisin siellä juodaperjantain kunniaksi. Vaikkei nykyisin viikonpäivillä olekaan enää mitään väliä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa hölmö talousteoria. Eläkeiän nosto kasvattaa taloutta sen 67-70-vuotiaiden ikäluokan palkkojen verran.

Ei nosta jos nämä ihmiset jäävät pois työelämästä "omille eläkkeille". Moni myy omaisuuttaan ja säästää kulutuksesta.

Tai tekee töitä korkeintaan sen verran kun on pakko.

Mä tunnen aika moniakin, jotka viimeistään kuuskymppisenä ovat alkaneet lyhentää työaikaansa. 

Tunnen useitakin. Lääkäreitä, arkkitehteja, juristeja, insinöörejä, eri tason johtajia, opettajia jne. Mutta tunnen myös sairaanhoitajia ja lähihoitajia. Joillain on sen verran pieni palkka ollut ja siten pieni eläkekin, että ei kannata jäädä eläkkeelle heti, kun alin eläkeikä tulee täyteen.