Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keräilen voimia: pyykki pyörimään, kellarin siivous. On uudet korit ja hyllyt.

Vinkkejä kellarin hajuun vaatteissa? Tuuletus ei auta, viedään puhtaina kellariin, tiiviisti muoviin pakattuna. Nykyään täytyy pestä uudestaan, kun otetaan käyttöön, että hajun saa pois. Haju tarttuu myös kukkakoreihin, monoihin yms tavaroihin.

Vaatteisiin Sanytol desinfioiva pyykinpesuneste ja huuhteluaineeksi pyykkietikka. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tarjota opiskelijoille asuminen soluissa, niin oletteko myös sitä mieltä, että:

1. kaikkien yhteiskunnan rahoilla asuvien (opiskelijat, työttömät, työkyvyttömyyseläkeläiset yms.) ensisijainen asumismuoto pitäisi olla solu ja jos haluaa yksiön, erotus pitäisi maksaa itse VAI

2. ainoastaan opiskelijoita voidaan laittaa soluun

Erityisesti kiinnostaisi kakkoskohtaan, että jos ollaan määritelty jokin inhimillisen elämän vähimmäistaso asumiselle, niin miksi se olisi erilainen opiskelijoille?

Esität vaikean kysymyksen. Kun aikoinaan itse opiskelin, ei opiskelijat kuuluneet yleisen asumistuen piiriin. Oli vain se opiskelijan asumislisä. MUTTA elettiin aikaa, jolloin oli vaikka minkälaista hanttihommaa. Monella alalla oli erilaisia keikkahommia. Kesälomia ei pidetty vaan oltiin töissä koko kesä. Moni silloin soluasunnossa asuneista kurssikavereistani meni kesäksi aina kotipaikkakunnalleen ja siellä töihin. Soluasuminen oli vuokrayksiöön nähden halpaa ja kesän ajalta ei tietenkään siitä soluasunnostaan tarvinnut maksaa mitään, kun ei siellä asunutkaan vaan vanhempiensa luona kotipaikkakunnalla. Joillekin kauempaa tulleille vanhemmat olivat ostaneet Helsingistä yksiön, jossa nuori sai asua ilmaiseksi tai pelkän yhtiövastikkeen hinnalla. Kun valmistui, vanhemmat joko myivät asunnon tai pitivät sen sijoitusasuntona. Osalla muualla kuin soluasunnossa asuvia vanhemmat avustivat vuokranmaksussa. Maailma on muuttunut ja nyt on vaikeaa nuoren opiskelijan löytää edes kesätöitä saati sitten viikonloppuisin tai iltaisin mitään keikkahommia. Joten se, että nyt opiskelijat  jotenkin pakotettaisiin soluasuntoihin, ei ole hyvä juttu. Ennen soluasunto oli vain yksi vaihtoehdoista, mutta nyt se olisi siis pakko. Paitsi jos "pappa betalar". 

Mitä tulee tuohon kohtaan 1, niin työkyvyttämät eivät todennäököisesti yks kaks ihmeparannu. Paitsi Kelan asiantuntijalääkäreiden mielestä. Eli heidän kohdallaan tilanne ei ole vain väliaikainen vaan useimmiten pysyvä. On eri asia asua soluasunnossa 4 vuotta kuin 40 vuotta. Työttömien kohdalla taas tilanne olisi ihan "mission impossible". 6 kk soluasunnossa, 3 kk vuokralla, 4 kk soluasunnossa, 3 viikkoa vuokralla jne jne. Lisäksi monella työttömällä ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevallakin on lapsia, joten mihis nämä lapset laitettaisiin? Huostaan? 

Tavallaan ymmärrän opiskelijoiden kohdalla yleisen asumistuen muuttamisen takaisin opiskelijan asumislisäksi, mutta tämä muutos olisi pitänyt tehdä sellaiseen aikaan, jolloin suunnilleen bussipysäkiltäkin sua pyydetään töihin. Kasarilla koin useammankin kerran tuollaisen tilanteen, kun Meilahdessa bussipysäkillä juttelin jonkun kurssikaverini kanssa ja siinä pysäkillähän oli sitten sekä Meilahden sairaala-alueelta että myös Laakson sairaalan alueelta osastonhoitajia ja kun kuulivat meidän jutustelun, tulivat kysymään, tultaisko heille viikonloppuksi iltavuoroon ja kesäksi kesätöihin. Nämä ajat ovat mennyttä maailmaa. 

Nin ovat ja juuri siksi opiskelijoiden on aika naurettavaa pyrkiä samaan elintasoon tekemättä mitään kuin aiemmin. Tilanne on se, että asuntoja eikä rahaa eikä töitä ole, jolloin elintasoa pitää laskea. Ja opiskelijoilla siihen on edellytyksiä ihan eri tavalla kuin muilla. Nuoret on tärkeitä, mutta eivät tärkeimpiä. 

Asuntojahan kyllä on vaikka kuinka paljon. Hekallakin tyhjillään tuhansia.  Mutta opiskelijalla ei ole rahaa eikä töitä. Ja tuo rahan puuttuminen johtuu nimenomaan siitä, että töitä ei ole. Opiskelijat joutuvat jokatapauksessa laskemaan elintasoaan, mutta pitääkö ajaa niin ahtaalle, että nuoren on järkevämpää olla työtön kuin lähteä opiskelemaan?  Kaikilta aloilta kun ei valmistu hyväpalkkaisiin hommiin ja myös rividuunareitakin tarvitaan tulevaisuudessakin. Paitsi jos hommataan rividuunarit jostain kehitysmaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

En ole onneksi koskaan joutunut asumaan soluasunnossa,  mutta mietin vaan, miten noissa on tarkoitus järjestää vessassa ja suihkussa käymiset? Seinällä lista, josta jokainen varaa itselleen vuoron kuten vanhoissa kerrostaloissa saunavuorot tai pesutuvan vuorot? Entä, jos joku onkin vatsataudissa? Saako käydä useammin vai pitääkö omassa huoneessa olla sitä varten ämpäri? Yhteinen keittiö ei mielestäni olen niin iso ongelma, jos jokaisella on kuitenkin oma kylppäri. Mikroaaltouunin ja minijääkaapin kun voi hankkia sinne omaan huoneeseenkin eikä tarvitse käyttää yhteiskeittiötä ollenkaan, jos ei halua. 

Mutta joo, ehkä ei kannata verrata 1950-lukua nykypäivään. Aikoinaan, jos oli jotain sääntöjä, niitä myös pääsääntöisesti noudatettiin. Se, joka ei noudattanut, "savustettiin" muiden toimesta ulos. Kasarilla Helsingin Sairaanhoito-opiston ylimmässä kerroksessa oli asuntola kaeumpaa tulleille opiskelijoille ja eihän siellä saanut edes päiväsaikaan kaverit käydä kylässä. Saati sitten iltaisin tai öisin. Ei edes kurssikaverit vaan piti odottaa alakerrassa, kun kaveri kävi asuntolasta hakemassa huoneestaan jotain. 

Opiskeluaika on väliaikainen tilanne ihmisen elämässä ja siten moni kyllä kykenee asumaan sen vähän askeettisemminkin. Asuihan aikoinaan moni opiskelija alivuokralaisenakin. Ei voinut perseillä miten huvittaa tai  alivuokralainen olisi hetkessä löytänyt itsensä tavaroidensa kanssa pihalta. Moni kuitenkin tarvitsee hiljaisuutta ja rauhaa opiskeluun ja siinä missä aikoinaan kirjastot olivat hiljaisia paikkoja, niin eivät ole enää. Mölyä soluasunnossa, mölyä kirjastossa, mölyä jokapaikassa, joten mistä löytyy paikka, jossa saa rauhassa opiskella? 

Miten tuo nyt eroaa nelihenkisen perheen suihku ja vessa-tilanteesta? Harvalla on jokaiselle oma kylppäri meinaan. Miten sä esim. mökillä tai leirillä tai retkellä tai hostellissa pärjäät noisen kanssa? 

Perheenjäsenelle voi huutaa, että tule nyt pois jo sieltä suihkusta, että muutkin pääsee.

Juuri näin. Ja perheenjäsen myös ymmärtää, että jos toisella on vatsa sekaisin, niin suihkussa ei lutrata puolta tuntia. Tai ainakin päästetään se perheenjäsen sinne pöntölle ja ollaan itse suihkussa käryssä. 

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tarjota opiskelijoille asuminen soluissa, niin oletteko myös sitä mieltä, että:

1. kaikkien yhteiskunnan rahoilla asuvien (opiskelijat, työttömät, työkyvyttömyyseläkeläiset yms.) ensisijainen asumismuoto pitäisi olla solu ja jos haluaa yksiön, erotus pitäisi maksaa itse VAI

2. ainoastaan opiskelijoita voidaan laittaa soluun

Erityisesti kiinnostaisi kakkoskohtaan, että jos ollaan määritelty jokin inhimillisen elämän vähimmäistaso asumiselle, niin miksi se olisi erilainen opiskelijoille?

Esität vaikean kysymyksen. Kun aikoinaan itse opiskelin, ei opiskelijat kuuluneet yleisen asumistuen piiriin. Oli vain se opiskelijan asumislisä. MUTTA elettiin aikaa, jolloin oli vaikka minkälaista hanttihommaa. Monella alalla oli erilaisia keikkahommia. Kesälomia ei pidetty vaan oltiin töissä koko kesä. Moni silloin soluasunnossa asuneista kurssikavereistani meni kesäksi aina kotipaikkakunnalleen ja siellä töihin. Soluasuminen oli vuokrayksiöön nähden halpaa ja kesän ajalta ei tietenkään siitä soluasunnostaan tarvinnut maksaa mitään, kun ei siellä asunutkaan vaan vanhempiensa luona kotipaikkakunnalla. Joillekin kauempaa tulleille vanhemmat olivat ostaneet Helsingistä yksiön, jossa nuori sai asua ilmaiseksi tai pelkän yhtiövastikkeen hinnalla. Kun valmistui, vanhemmat joko myivät asunnon tai pitivät sen sijoitusasuntona. Osalla muualla kuin soluasunnossa asuvia vanhemmat avustivat vuokranmaksussa. Maailma on muuttunut ja nyt on vaikeaa nuoren opiskelijan löytää edes kesätöitä saati sitten viikonloppuisin tai iltaisin mitään keikkahommia. Joten se, että nyt opiskelijat  jotenkin pakotettaisiin soluasuntoihin, ei ole hyvä juttu. Ennen soluasunto oli vain yksi vaihtoehdoista, mutta nyt se olisi siis pakko. Paitsi jos "pappa betalar". 

Mitä tulee tuohon kohtaan 1, niin työkyvyttämät eivät todennäököisesti yks kaks ihmeparannu. Paitsi Kelan asiantuntijalääkäreiden mielestä. Eli heidän kohdallaan tilanne ei ole vain väliaikainen vaan useimmiten pysyvä. On eri asia asua soluasunnossa 4 vuotta kuin 40 vuotta. Työttömien kohdalla taas tilanne olisi ihan "mission impossible". 6 kk soluasunnossa, 3 kk vuokralla, 4 kk soluasunnossa, 3 viikkoa vuokralla jne jne. Lisäksi monella työttömällä ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevallakin on lapsia, joten mihis nämä lapset laitettaisiin? Huostaan? 

Tavallaan ymmärrän opiskelijoiden kohdalla yleisen asumistuen muuttamisen takaisin opiskelijan asumislisäksi, mutta tämä muutos olisi pitänyt tehdä sellaiseen aikaan, jolloin suunnilleen bussipysäkiltäkin sua pyydetään töihin. Kasarilla koin useammankin kerran tuollaisen tilanteen, kun Meilahdessa bussipysäkillä juttelin jonkun kurssikaverini kanssa ja siinä pysäkillähän oli sitten sekä Meilahden sairaala-alueelta että myös Laakson sairaalan alueelta osastonhoitajia ja kun kuulivat meidän jutustelun, tulivat kysymään, tultaisko heille viikonloppuksi iltavuoroon ja kesäksi kesätöihin. Nämä ajat ovat mennyttä maailmaa. 

En ole onneksi koskaan joutunut asumaan soluasunnossa,  mutta mietin vaan, miten noissa on tarkoitus järjestää vessassa ja suihkussa käymiset? Seinällä lista, josta jokainen varaa itselleen vuoron kuten vanhoissa kerrostaloissa saunavuorot tai pesutuvan vuorot? Entä, jos joku onkin vatsataudissa? Saako käydä useammin vai pitääkö omassa huoneessa olla sitä varten ämpäri? Yhteinen keittiö ei mielestäni olen niin iso ongelma, jos jokaisella on kuitenkin oma kylppäri. Mikroaaltouunin ja minijääkaapin kun voi hankkia sinne omaan huoneeseenkin eikä tarvitse käyttää yhteiskeittiötä ollenkaan, jos ei halua. 

Mutta joo, ehkä ei kannata verrata 1950-lukua nykypäivään. Aikoinaan, jos oli jotain sääntöjä, niitä myös pääsääntöisesti noudatettiin. Se, joka ei noudattanut, "savustettiin" muiden toimesta ulos. Kasarilla Helsingin Sairaanhoito-opiston ylimmässä kerroksessa oli asuntola kaeumpaa tulleille opiskelijoille ja eihän siellä saanut edes päiväsaikaan kaverit käydä kylässä. Saati sitten iltaisin tai öisin. Ei edes kurssikaverit vaan piti odottaa alakerrassa, kun kaveri kävi asuntolasta hakemassa huoneestaan jotain. 

Opiskeluaika on väliaikainen tilanne ihmisen elämässä ja siten moni kyllä kykenee asumaan sen vähän askeettisemminkin. Asuihan aikoinaan moni opiskelija alivuokralaisenakin. Ei voinut perseillä miten huvittaa tai  alivuokralainen olisi hetkessä löytänyt itsensä tavaroidensa kanssa pihalta. Moni kuitenkin tarvitsee hiljaisuutta ja rauhaa opiskeluun ja siinä missä aikoinaan kirjastot olivat hiljaisia paikkoja, niin eivät ole enää. Mölyä soluasunnossa, mölyä kirjastossa, mölyä jokapaikassa, joten mistä löytyy paikka, jossa saa rauhassa opiskella?