Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että opiskelijat noin ylipäätään saavat asua ko. asunnoissa muiden veronmaksajien piikkiin, on luxusta ja ekonomisesti kestämätöntä.

Lähtökohtaisesti opiskelijan tulisi asua vielä kotona, ja sitten opintojen jälkeen muuttaa sellaiseen asuntoon, johon hänellä on varaa.

Näin sanoo vain ihminen, joka asuu alle 30 km päässä yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja ammattikouluista ja julkinen liikenne toimii tai sitten heillä on varaa ostaa omalle nuorelleen auto ja maksaa kaikki autoon liittyvät kustannukset. Vaikka olenkin koko ikäni asunut pääkaupunkiseudulla, silti ymmärrän, ettei josssain Pihtiputaalla voi opiskella insinööriksi tai sairaanhoitajaksi. 

Niin, olisi meidänkin jälkikasvujen päivät muodostuneet aika pitkiksi yli 200 kilsan päässä opiskellessa. Joten ostettiin kaksio jossa asui kumpikin. Asuntovälittäjä kyttäsi ja löysi sopivan asunnon. Myöhemmin myytiin pois. Mistä muuten lähtee ajatus että opiskelijan pitäisi itse ensin tienata rahansa opiskeluunsa tai asumiseensa. Aika mahdotontahan se on. Me rahoitettiin opiskelut ja asunnot koska oli varaa mutta ymmärrän tuen tarpeen jos ei ole näin onnekas. Opiskelujen tukeminen on yhteiskunnalle kaikkein kannattavinta. Kuten nuorten perheidenkin tukeminen ehkä kun kuuntelee valitusta suomalaisten syntyvyyden romahtamisesta. Raha ratkaisee.

Ni mistähän? Siitä että yleensä omilleen muuttava elättää itsensä. 

Tämä kyllä koski aikaa, jolloin töitä riitti. Suomi on pinta-alaltaan suuri, mutta väestömäärältään pieni maa. Vuosikymmenten aikana kaikki on keskitetty vain suurimmille paikkakunnille. Ei tämä kyllä ihan uusi ilmiö ole. Isäni on syntynyt 1929 ja oli 6-lapsisesta perheestä ainoa, jolle vanhemmillaan oli varaa maksaa oppikoulu. Keskikoulu löytyi kotipitäjästä, mutta lukioluokat sitten kauempaa. 43 km oli koulumatka yhteen suuntaan. Vielä yli viiskymppisenäkin isä näki välillä painajaisia siitä, että myöhästyy junasta ja siten koulusta. Kunnes sitten yhtenä yönä oli unessaan päättänyt, että no menee kouluun omalla autollaan :D  Helsinkiin Otaniemeen tuli 1952 opiskelemaan vasta yhdessä äidin kanssa. Äiti kävi töissä ja isä opiskeli. Äidin vanhemmilla ei ollut varaa maksaa edes oppikoulun viittä ensimäistä luokkaa yhdellekään lapsista, mutta siihen aikaan sentään sai töitä, vaikkei ollutkaan käytynä muuta kuin vain kansakoulu. 

Jos siis halutaan, että nuori muuttaa omilleen vasta sitten, kun pystyy maksamaan elämisensä itse, niitä oppilaitoksia sitten pitäisi olla siellä sun täällä. 

Onhan tuo Ukkola tavallaan oikeassa, mutta miksi pitäisi laittaa oma lapsi sellaiseen kouluun, jossa opettajan aika menee ihan muuhun kuin opettamiseen? Yhdenkään lapsen tehtävä ei ole toimia toiselle lapselle tukiopettajana. Ikävä kyllä, jos kaikki lapset halutaan tasapäistää, niin kukaan ei opi muuta kuin perusasiat. Ellei sitten lapsen vanhemmat ala hoitaa opettajan hommaa tai muuta alueelle, jossa opettajilla on aikaa opettaa myös niitä muitakin kuin vain heikoimmin suoriutuvia. 

Koska vappu ja juhannus on "ryyppyjuhlia" ja niitä voi viettää ihan vaan kavereidenkin kanssa. Joulu sitten se, jolloin ollaan sukulaisten kanssa. Ei siis kaikki, mutta Suomessa aika yleistä näin. Kuten jenkeillä se kiitospäivä. Itse olen kyllä iloinen, että meillä vuosikymmenten jälkeen sukujoulut ovat vihdoin ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Se, että opiskelijat noin ylipäätään saavat asua ko. asunnoissa muiden veronmaksajien piikkiin, on luxusta ja ekonomisesti kestämätöntä.

Lähtökohtaisesti opiskelijan tulisi asua vielä kotona, ja sitten opintojen jälkeen muuttaa sellaiseen asuntoon, johon hänellä on varaa.

Näin sanoo vain ihminen, joka asuu alle 30 km päässä yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja ammattikouluista ja julkinen liikenne toimii tai sitten heillä on varaa ostaa omalle nuorelleen auto ja maksaa kaikki autoon liittyvät kustannukset. Vaikka olenkin koko ikäni asunut pääkaupunkiseudulla, silti ymmärrän, ettei josssain Pihtiputaalla voi opiskella insinööriksi tai sairaanhoitajaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi tarjota opiskelijoille asuminen soluissa, niin oletteko myös sitä mieltä, että:

1. kaikkien yhteiskunnan rahoilla asuvien (opiskelijat, työttömät, työkyvyttömyyseläkeläiset yms.) ensisijainen asumismuoto pitäisi olla solu ja jos haluaa yksiön, erotus pitäisi maksaa itse VAI

2. ainoastaan opiskelijoita voidaan laittaa soluun

Erityisesti kiinnostaisi kakkoskohtaan, että jos ollaan määritelty jokin inhimillisen elämän vähimmäistaso asumiselle, niin miksi se olisi erilainen opiskelijoille?

Esität vaikean kysymyksen. Kun aikoinaan itse opiskelin, ei opiskelijat kuuluneet yleisen asumistuen piiriin. Oli vain se opiskelijan asumislisä. MUTTA elettiin aikaa, jolloin oli vaikka minkälaista hanttihommaa. Monella alalla oli erilaisia keikkahommia. Kesälomia ei pidetty vaan oltiin töissä koko kesä. Moni silloin soluasunnossa asuneista kurssikavereistani meni kesäksi aina kotipaikkakunnalleen ja siellä töihin. Soluasuminen oli vuokrayksiöön nähden halpaa ja kesän ajalta ei tietenkään siitä soluasunnostaan tarvinnut maksaa mitään, kun ei siellä asunutkaan vaan vanhempiensa luona kotipaikkakunnalla. Joillekin kauempaa tulleille vanhemmat olivat ostaneet Helsingistä yksiön, jossa nuori sai asua ilmaiseksi tai pelkän yhtiövastikkeen hinnalla. Kun valmistui, vanhemmat joko myivät asunnon tai pitivät sen sijoitusasuntona. Osalla muualla kuin soluasunnossa asuvia vanhemmat avustivat vuokranmaksussa. Maailma on muuttunut ja nyt on vaikeaa nuoren opiskelijan löytää edes kesätöitä saati sitten viikonloppuisin tai iltaisin mitään keikkahommia. Joten se, että nyt opiskelijat  jotenkin pakotettaisiin soluasuntoihin, ei ole hyvä juttu. Ennen soluasunto oli vain yksi vaihtoehdoista, mutta nyt se olisi siis pakko. Paitsi jos "pappa betalar". 

Mitä tulee tuohon kohtaan 1, niin työkyvyttämät eivät todennäököisesti yks kaks ihmeparannu. Paitsi Kelan asiantuntijalääkäreiden mielestä. Eli heidän kohdallaan tilanne ei ole vain väliaikainen vaan useimmiten pysyvä. On eri asia asua soluasunnossa 4 vuotta kuin 40 vuotta. Työttömien kohdalla taas tilanne olisi ihan "mission impossible". 6 kk soluasunnossa, 3 kk vuokralla, 4 kk soluasunnossa, 3 viikkoa vuokralla jne jne. Lisäksi monella työttömällä ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevallakin on lapsia, joten mihis nämä lapset laitettaisiin? Huostaan? 

Tavallaan ymmärrän opiskelijoiden kohdalla yleisen asumistuen muuttamisen takaisin opiskelijan asumislisäksi, mutta tämä muutos olisi pitänyt tehdä sellaiseen aikaan, jolloin suunnilleen bussipysäkiltäkin sua pyydetään töihin. Kasarilla koin useammankin kerran tuollaisen tilanteen, kun Meilahdessa bussipysäkillä juttelin jonkun kurssikaverini kanssa ja siinä pysäkillähän oli sitten sekä Meilahden sairaala-alueelta että myös Laakson sairaalan alueelta osastonhoitajia ja kun kuulivat meidän jutustelun, tulivat kysymään, tultaisko heille viikonloppuksi iltavuoroon ja kesäksi kesätöihin. Nämä ajat ovat mennyttä maailmaa. 

Nin ovat ja juuri siksi opiskelijoiden on aika naurettavaa pyrkiä samaan elintasoon tekemättä mitään kuin aiemmin. Tilanne on se, että asuntoja eikä rahaa eikä töitä ole, jolloin elintasoa pitää laskea. Ja opiskelijoilla siihen on edellytyksiä ihan eri tavalla kuin muilla. Nuoret on tärkeitä, mutta eivät tärkeimpiä. 

Asuntojahan kyllä on vaikka kuinka paljon. Hekallakin tyhjillään tuhansia.  Mutta opiskelijalla ei ole rahaa eikä töitä. Ja tuo rahan puuttuminen johtuu nimenomaan siitä, että töitä ei ole. Opiskelijat joutuvat jokatapauksessa laskemaan elintasoaan, mutta pitääkö ajaa niin ahtaalle, että nuoren on järkevämpää olla työtön kuin lähteä opiskelemaan?  Kaikilta aloilta kun ei valmistu hyväpalkkaisiin hommiin ja myös rividuunareitakin tarvitaan tulevaisuudessakin. Paitsi jos hommataan rividuunarit jostain kehitysmaista. 

Ne eivät kelpaa opiskelijoille. Opiskelijakämpistä jäisi 50€/kk maksettavaa, mutta kun eivät ole oikeassa paikassa tai ovat liian vanhoja tms. Asennevamma on tosi yleistä opiskelijoilla. 

Enpä ole tuollaisiin opiskelijoihin vielä törmännyt.