Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhemmat asuvat pienellä kylällä ja kaikki lapset ovat muuttaneet niin kauas, etteivät he ehdi vanhempia "hoitamaan"... ja kuka lapsi nykyään enää "hoitaa" vanhempiaan, ehkä olisi realistisempaa puhua satunnaisesta auttamisesta. Itse säästän sen verran, että tarvittaessa on varaa palkata kotiavustaja käymään silloin tällöin.

Vanha ketju ja olen saattanut vastata ketjuun jo aiemminkin. Mä en siis ole lapseton, mutta en nyt oletakaan, että mun lapseni hoitaisivat mua joskus aikanaan. En mä ole hoitanut isäänikään, vaikka mulla on sairaanhoitajan koulutus ja asun vielä isäni naapurissakin. Jos pystyisin tekemään sairaanhoitajan hommia, ei olisi tarvinnut jo lähes 30 vuotta sitten vaihtaa alaakaan. Isällä on onneksi rahaa ja voi ostaa yksityiseltä hoivapalveluyritykseltä kaiken sen avun, mitä kotona pärjäämiseensä tarvitsee. Jopa jotkut parturit tekevät nykyisin kotikäyntejä. 

Mä uskon, että erilainen kotipalvelu ja muu kotiin tuotava palvelu tulee lisääntymään. Ts näitä yksityisiä palveluntarjoajia tulee lisää sitä mukaa, kun palveluiden kysyntä kasvaa. Se on sitten toki huonompi juttu, jos jossain vaiheessa "lanttu on pelkkää raastetta", mutta aika mahdotonta edes olettaa, että mun lapset, joiden alin eläkeikä tulee varmasti olemaan vähintään 70 vuotta, edes pystyisivät alkaa mulle omaishoitajiksi. Mä olen - siis jos edes elän niin vanhaksi -  94v, kun esikoiseni pääsee eläkkeelle ja 100v, kun kuopukseni pääsee eläkkeelle. 

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin isäni katsomassa kun oli kuolleena srlassa. Siinä sisarusten ja äitin kanssa hyvästit vielä jätettiin. Ihan kaunis muisto jäi. Puku päälle ja kun hän oli säästäväinen ja nuuka mies niin reikäiset sukat jalkaan. Eihän ehjiä voi hautaan tuhlata!

Me emme juurikaan mieti terveellisyyttä ruuassamme. Elämän nautintoihin kuuluu hyvä ruoka! Vanhempani ovat pitkäikäistä sukua eikä minulla ole tavoitteena elää vanhaksi kun olen nähnyt mitä se on.

Viinistä- me ilmaamme pullon kun emme kahdestaankaan koko pulloa kerralla juo. Hyvänä säilyy useamman päivän noin.

Ostimme pussillisen grillihiiliä taloyhtiön juhannusiltaan niin hyvin kehtaa osallistua omin makkaroin. 
Toivottavasti huomenna ei sada!

Kiitos viinivinkistä!

Mä olen vain kaksi kertaa käynyt katsomassa vainajaa. Ensimmäisen kerran siskoni miestä, joka oli mulle kuin iosoveli. En ehkä olisi mennyt silloinkaan, mutta heidän silloin 6-vuotias poikansa oli mulla silloin hoidossa, kun lankoni äkillisesti kuoli ja siskoni pyysi mua tuomaan lapsen tonne terveyskeskukseen isäänsä katsomaan. Mä olin se, joka joutui pienelle pojalle kertomaan, mitä oli tapahtunut. Vein ensin pojan kotiinsa ja vaihdettiin siistit vaatteet päälle. Toisen kerran menin katsomaan äitiäni. Kuoli kotona varhain aamulla ja sekä siskoni että isäni toivoi, että mä tulisin kans sinne. Ei mulla kummallakaan kertaa olisi ollut mitään tarvetta itseni vuoksi mennä katsomaan vainajaa. Molemmat olin tavannut juuri edellisenä iltana ennen heidän kuolemaansa. Mutta eipä siitä nyt mitään haittaakaan ollut, että menin. Toisaalta vainajia tuli nähtyä aikoinaan sairaanhoitajavuosinakin, niin en mä kuolleen ihmisen näkemisestä järkyty. Todennäköisesti en kuitenkaan menisi katsomaan sellaista mulle läheistyä ihmistä, joka olisi pahoin ruhjoutunut  tms. Mieluummin haluan säilyttää kauniimmat muistot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun voileipäjärjestys: leipä, margariini, kinkku, juusto ja joskus harvoin päälimmäisenä kurkkusiivuja ripauksella suolaa. Lapsuudessa sääntönä oli vain yksi leivänpäällinen, jos laittoi leikkelettä (tankomakkarasta) ei saanut laittaa juustoa (tarjouksesta ostetusta edampallosta, viimeiset palaset jo kuivahtaneita) ja päinvastoin. Nyt laitan molempia ja reilulla kädellä ;)

Eipä tuolla järjestyksellä ole niin väliä, mahassa ne kaikki menee kuitenkin sekaisin, kai se on tottumiskysymys.

Hyvää Jussia töyhtökiurut ja koskikiharat, polskikaa varovasti!

Oot varmaan lihava!  Syöttöpossukka.

Tuolla ruokavaliolla myös verisuonet tukossa.

Lisäsuola on myrkkyä, juustossa ja kinkussa ja leivässä on jo niissäkin liikaa suolaa. Mahtaa verenpaine olla kova ja aivoinfarkti odotettavissa.

Toisaalta kuka haluaa elää ikuisesti? Ehkä nuorena ajatteleekin, että ei halua koskaan kuolla, mutta kun ikää tulee lisää, - ainakin jotkut meistä - alkaa ajatella, että elämästä voisi nauttiakin eikä vaan kaikin tavoin koittaa pitkittää sitä. Mun äiti eli kuukautta vaille 97-vuotiaaksi ja jos isä elää jouluun asti, niin hänkin on sitten jo 97- vuotias.  Ja kyllä, molemmat söivät niin kinkkua, juustoa kuin muitakin leikkeleitä. Ripauksen suolaa laittavat puuroonkin. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee hienoja juhannuskokkoja kun perikunta polttaa homemökit

Tämä

 

Hometönöjä odottamassa peräti 5 kpl.... Jeejee

Miksi ne on homeisia kaikki?

Joskus mökit ja omakotitalot homehtuvat siksi, että niissä on vanha ihminen asunut liian pitkään. Siis ei ole enää jaksanut huolehtia mökin/talon kunnossapidosta. Ei ole tehty tarvittavia remontteja jne.  Tai sitten on vaikka niin pieni eläke, että ei ole ollut varaa rempata.

Siltikään en usko, että kaikki on homeisia. Liennee trollaus ja ennakkoluulo. Joku ehkä voisikin olla, mutta järjestään kaikki?

En minäkään usko, että kaikki olisivat. Mun siskoni on jo 71v ja huolehtii mökistään erittäin hyvin.  Talvisinkin pitää tietenkin siellä sellaisen lämmityksen, että putket eivät pääse jäätymään. Siis silloinkin, kun on itse kaupungissa. Kattoa on rempattua ja kaikkea muutakin on rempattu. Melkein joka kesä on jokin mökkiin liittyvä projekti. Mun nyt jo edesmennyt tätni taas asui viimeistä elinvuottaan lukuunottamatta omakotitalossa. Hänellä oli pieni eläke ja molemmat poikansa asuivat satojen kilometrien päässä eikä pojillakaan ollut varaa laittaa rahojaan äitinsä taloon. Sen viimeisen vuoden aikana silloin tällöin kävivät siellä, mutta eihän se talo sillä keinolla säily, että on talvella pääasiassa kylmillään. Pieni kuoleva paikkakunta eikä kukaan enää sitä taloa ottaisi, vaikka ilmaiseksi saisi. Edes tontilla ei ole juuri mitään arvoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt mökkikaupoille! Ketkä innostuu, milleniaalit vai Z-sukupolvi? 

Edes x- sukupolvi ei innostu mökkeilystä. Niin kuin aina kaupungissa menee juhannuskin 

Miksi sitten on hirveät ruuhkat pois kaupungista viikonloppuisin ja juhannuksena? Ja taas puolestaan kaupungista poistuu ruuhkat kesäloma-ajalla? Kyllä nähtävästi monet kuitenkin mökkeilee.

Joo sen juhannusviikonlopun. Moniko oman mökin haluaa...? 

Jotkut haluaa. Mä vähän luulen, että mökkeilykin on tottumiskysymys. Jos on lapsesta lähtein ollut mökkeilemässä ja mökkiin liittyy hyviä muistoja, niin haluaa aikauisenakin jatkaa mökkeilyä. Siskoni on mökki-ihmisiä ja niin ovat hänen lapsensa ja lapsenlapsensakin. Mä - vaikka vietinkin lapsuuteni kesät maaseudulla - en ole lainkaan mökki-ihminen. Mulla ei ole koskaan ollut omaa mökkiä ja siten mun lapsenikaan eivät mökkielämään tottuneet.