Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mä taidan alkaa kutsua teitä kaikkia kanssakirjoitajia nasuiksi. Siihen ei liity mitään seksuaalista. Mun ensimmäinen kissani, jonka sain synttärilahjaksi täytettyäni 13 vuotta, nimi oli Nasu. Niin ja ketjussa on tänään myös vouhkattu kyylästäkin. Noh, mun nykyisen kissani nimi on Kyylä. Jotein miau ja kurnau  vaan kaikille <3

Tänään oli kiva ilta. Aika hälinää, kun lapsiakin oli paikalla 5. Tilattiin pizzaa, hamppareita yms ja aikuisille oli viiniä ja lapsille limsaa. Jokaiseen annokseen kuului myös pullo limsaa, joten siellä saattaa nyt olla muutama nakero aika "sokeripöllyssä".Äiti oli aikoinaan se, joka piti lähisuvun koossa. Kun äiti kuoli, kaikki jakaantui vähän eri suuntiin . Oli hyvä idea järjestää ne isän nimpparit, koska nyt - vaikka heidän mumminsa onkin jo pilvenreunalla - tämä porukka ihan mielellään haluaa taas kokoontua yhteen. Sukuun on mahdollisesti tulossa uusiakin jäseniä ja ainakin tänään näyttivät tässä porukassa viihtyvän. 

Huomenna olisi sitten pyykkipäivä. Aattelin vaihtaa lakanat. Illalla menen käyväisemään paikallisessa.

Hyvää yötä nasut!!!! Meow. 

Kiva, että välit sukuun on lähentyneet. Ehkä sisareenkin? Vai sekoitanko sinut johonkin toiseen? Joku kirjoitti hankaluuksista sisaren kanssa. Sisaruus on toisaalta mukavaa, toisaalta raivostuttavaa. Siihen latautuu niin paljon muistoja ja keskinäistä kilpailua, kateuttakin. Sisarukset on läsnä elämässä lähes koko elämän ajan. Välit voi välillä katketakin ja taas palata.

En tiedä, miten pitkiä lainausketjuja palstalla nykyisin voi tehdä, joten en jatkakaan tuota edellistä kommenttiani vaan vastaan sulle uudella kommentilla. Noista sisaruussuhteista...Mulla ja siskollani on 6 vuotta ikäeroa. Minä siis se pikkusisko. Siskoni lapsilla ikäeroa on 8 vuotta ja omilla lapsillani vähän yli 5 vuotta. Ihan vaan mutu-tuntumalta sanoisin, että jos ikäeroa on vain vuosi tai pari, niin sisarukset on aika samalla viivalla. Mutta jos ikäeroa on paljon, niin se vanhempi sisarus on jo sen verran fiksumpi että osaa huiputtaa pienempää sisarustaan melkein missä tahansa :D Mun sisko meidän lapsuudessa huijasi mua monenlaisssa asioissa ja ihan samoin teki tyttäreni pikkuveljensä kohdalla ja siskoni poika pikkusiskonsa kohdalla. Nyt on suvussa näitäkin lapsia, joilla ikäeroa on vain about vuosi, niin eipä samalla tavalla enää huijatakaan :D 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki elävät tunteilla. Jo se, että päättää nousta ylös sängystä ja jatkaa elämistä, eikä jäädä odottamaan kuolemaa, on tunteella tehty päätös. Tunne siitä, että on tehnyt järkeen perustuvia päätöksiä, on tunne ja tunteet ovat ohjailleet noita päätöksiä.

Myös pissahätä on tunne, joten järjellä voi aamulla valita, kusaiseeko sänkyynsä vai nouseeko ylös ja menee vessaan. Ketjun aloittaja taisi kuitenkin tarkoittaa jotain muuta.

 Mä pidän itseäni enemmän järki-ihmisenä kuin tunneihmisenä. Kun on jotain asioita, joissa tiedän itsessäni tunteiden saavan vallan, mun järkeni sanoo, että älä edes ryhdy siihen. Konkreettisena esimerkkinä vaikka se, että joitain vuosia sitten yksi kaverini ehdotti mulle, että lähtisin hänen mukaansa viemään itärajan taakse koiratarhalle ruokia, lääkkeitä jne. Lahjoitin aika paljon rahaa tähän hyväntekeväisyyteen, mutta en halunnut lähteä paikan päälle. Sanoinkin kaverilleni, että nounou, koska sun autoosi ei mahdu ne parisataa koiraa, jotka mä toisin sieltä - tunteideni vuoksi - kotiin. Eikä mun asuntoonikaan mahtuisi paria sataa koiraa. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mun vanhemmat eivät asuneet omakotitalossa vaan 2-kerroksisessa rivitaloasunnossa. Itseasiassa asunto on kolmessa tasossa, mutta kuitenkin. Isä on nyt 96v ja äiti kuoli 2 vuotta sitten. Äidillä oli viimeiset vuodet muistisairaus, joten isä teki siellä niin kotihommat kuin laskujen maksut yms.  Koska isällä on polvissa paha nivelrikko, sain isän suostuteltua jo kesällä 2023 hankkimaan ulkopuolisen siivouspalvelun. Käyvät joka toinen viikko. Ostoksensa isä on tilannut kotiinkuljetuksella jo tammikuusta 2019 alkaen, koska edellisenä kesänä hän joutui luopumaan autolla ajamisesta. Isän näkö on melko huono, mutta kävin silloin 2019 laittamassa isälle ison näytön tietokoneeseen ja säädin fonttikoon niin isoksi, että näkee hoitaa asioita. Isä siis joutui hoitamaan kaikki asiat jo muutaman vuoden ennenkuin jäi leskeksi. 

Taloyhtiössä asumisessa on se hyvä puoli, että omien pienten rivaripihojen hoitaminen ei paljoa vaadi. Viime vuosina firma, joka hoitaa ne siivoukset, myös keväisin ja syksyisin haravoi asuntoon kuuluvat pihat. Rappusiin isä hankki jo vuosia sitten porrashissin eli pääsee istuen kerrosten välillä. Kotihoitoa ei vielä tarvitse vaan riittää nuo siivoukset sekä kauppojen, apteekkien jne kotiinkuljetukset. Laittaa itse vielä jonkin verran ruokaa, mutta tilaa kaupasta aika usein jotain eineksiä.  Alueella on yksi ravintola, josta voi tilata ruokaa ihan vaan soittamalla puhelimella sinne. Joskus isä siis tilaa aterian sieltä. Postilaatikko on sen verran kaukana, että sinne ei pääse enää edes rollaattorin kanssa kävelemään. Minä ja siskoni asutaan samassa taloyhtiössä ja jompi kumpi meistä käy hakemassa isän postit. Äidin kuoleman jälkeen isä perui kaikki lehtitilaukset, joten ei tule enää kovin paljoa postia. Riittää hyvin, että joku hakee postit kerran viikossa. Samoin on sovittu, että jos isän etupihalla on roskapusseja eikä ole se päivä, kun siivousfirma tulee, minä tai mun sisko siitä ohikulkiessa napataan roskapussit ja viedään taloyhtiön jäteastiaan. 

Pääsääntöisesti isä siis pärjää ihan hyvin. Jos isä olisi kuollut ennen äitiä, niin äiti ei olisi pärjännyt ilman huomattavaa määrää ulkopuolista apua yhtään mitenkään viimeisinä elinvuosinaan. Olisi tarvinnut jonkun asumaan 24/7 kanssaan tai hoivakotipaikan. 

Sun isä on kyllä reipas ikäisekseen. Mun 10 v nuoremmat appivanhemmat eivät hallitse mitään tietokonejuttuja. Nuo kauppatilauksetkin pitää jonkun muun hoitaa, pankkiasiat myös. 

Niin se kyllä on :). Toisaalta isä jatkoi kokopäivätöissä lähes 89-vuotiaaksi asti eli lopetti vasta silloin, kun näkö heikkeni ja joutui luopumaan ajokortistaan. Ja työssään tarvitsi jatkuvasti tietokonetta. Isä on koulutukseltaan tekniikan tohtori ja aina ollut vähän sellainen ratkaisukeskeinen "Pelle Peloton". Jos jotain vempainta ei ole missään kaupoissa myytävänä, isä tekee sellaisen sitten itse. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mä taidan alkaa kutsua teitä kaikkia kanssakirjoitajia nasuiksi. Siihen ei liity mitään seksuaalista. Mun ensimmäinen kissani, jonka sain synttärilahjaksi täytettyäni 13 vuotta, nimi oli Nasu. Niin ja ketjussa on tänään myös vouhkattu kyylästäkin. Noh, mun nykyisen kissani nimi on Kyylä. Jotein miau ja kurnau  vaan kaikille <3

Tänään oli kiva ilta. Aika hälinää, kun lapsiakin oli paikalla 5. Tilattiin pizzaa, hamppareita yms ja aikuisille oli viiniä ja lapsille limsaa. Jokaiseen annokseen kuului myös pullo limsaa, joten siellä saattaa nyt olla muutama nakero aika "sokeripöllyssä".Äiti oli aikoinaan se, joka piti lähisuvun koossa. Kun äiti kuoli, kaikki jakaantui vähän eri suuntiin . Oli hyvä idea järjestää ne isän nimpparit, koska nyt - vaikka heidän mumminsa onkin jo pilvenreunalla - tämä porukka ihan mielellään haluaa taas kokoontua yhteen. Sukuun on mahdollisesti tulossa uusiakin jäseniä ja ainakin tänään näyttivät tässä porukassa viihtyvän. 

Huomenna olisi sitten pyykkipäivä. Aattelin vaihtaa lakanat. Illalla menen käyväisemään paikallisessa.

Hyvää yötä nasut!!!! Meow. 

Kiva, että välit sukuun on lähentyneet. Ehkä sisareenkin? Vai sekoitanko sinut johonkin toiseen? Joku kirjoitti hankaluuksista sisaren kanssa. Sisaruus on toisaalta mukavaa, toisaalta raivostuttavaa. Siihen latautuu niin paljon muistoja ja keskinäistä kilpailua, kateuttakin. Sisarukset on läsnä elämässä lähes koko elämän ajan. Välit voi välillä katketakin ja taas palata.

On lähentynyt mun siskoonikin. Tosin tämä vaatii multa kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä. Kyllä mun siskoni edelleenkin yrittää nakittaa kaikenlaisia isään liittyviä juttuja mulle, mutta mä vaan totean, että koska minä huolehdin aikoinaan äidistä, sinä huolehdit nyt vastavuoroisesti isästä. Siskoni kyllä hyväksyy tämän, mutta silti aina välillä kokeilee, että no jos Lammas sittenkin...... :D Siskoni eläkepäivät eivät siis ole menneet ihan hänen omien suunnitelmiensa mukaan. Hän kun ajatteli, että kun työelämä on ohi, voi viettää kuukausiakin mökillään. Kyllä hän siellä paljon aikaansa silti viettää, mutta joutuu ajamaan sen 300 km takaisin kaupunkiin sen mukaan, mitä isä milloinkin tarvitsee. Tai sopimaan lastensa kanssa, että joku heistä hoitaa tarvittavat asiat. Nuorempi sukupolvi on tietenkin päivisin töissä eli jos päivällä tarvitaan jotain, niin sitten siskoni ajaa takaisin kaupunkiin. Sen verran hyvin tunnen siskoani, että jos mä yhdenkin kerran sanon "no tämän kerran mä voin", niin sen jälkeen se homma kaatuu mun niskoille myös muinakin kertoina. Siksi mun pitää olla päättäväinen. 

Isän nimppareilla sekä eilen pizzaperjantaina varsinkin siskoni tytär avopuolisoineen oli tosi iloisia siitä, että meillä on taas näitä yhteisiä juttuja. Pääsiäinen on huhtikuun alussa ja vielä en tiedä, onko mun asunnossa just silloin se taloyhtiön iso remontti. Mun nykyiseen olohuoneen ruokapöytään mahtuisi itseni lisäksi sekä he että omat lapseni puolisoineen, mutta siskoni pojan perheestä heitä saattaisi sitten tilanteen mukaan tulla joko yksi tai enimmillään seitsemän. Yksi vielä tohon ruokapäytään mahtuisi, mutta ei sen enempää. Siskoni on varmasti pääsiäisen mökillään, koska ei isällä pääsiäisenä mitään lääkäriaikoja tms ole. En kuitenkaan halua järjestää pääsiäispäivällistä ja kutsua mukaan vain siskoni tytön, mutta en siskoni poikaa. Aikoinaan mä aina järkkäsinkin pääsiäispäivällisen, mutta silloin meitä oli määrällisesti vähemmän ja mulla 12 hengen ruokapöytä olohuoneessa, jonka päätyihin sitten sai vielä 2 paikkaa lisää eli yhteensä 14 mahtui pöydän ääreen. Toisaalta voishan pääsiäispäivällisen järjestää jossain ravintolassakin....ihan kuten isän nimpparitkin. 

Mun vanhemmat eivät asuneet omakotitalossa vaan 2-kerroksisessa rivitaloasunnossa. Itseasiassa asunto on kolmessa tasossa, mutta kuitenkin. Isä on nyt 96v ja äiti kuoli 2 vuotta sitten. Äidillä oli viimeiset vuodet muistisairaus, joten isä teki siellä niin kotihommat kuin laskujen maksut yms.  Koska isällä on polvissa paha nivelrikko, sain isän suostuteltua jo kesällä 2023 hankkimaan ulkopuolisen siivouspalvelun. Käyvät joka toinen viikko. Ostoksensa isä on tilannut kotiinkuljetuksella jo tammikuusta 2019 alkaen, koska edellisenä kesänä hän joutui luopumaan autolla ajamisesta. Isän näkö on melko huono, mutta kävin silloin 2019 laittamassa isälle ison näytön tietokoneeseen ja säädin fonttikoon niin isoksi, että näkee hoitaa asioita. Isä siis joutui hoitamaan kaikki asiat jo muutaman vuoden ennenkuin jäi leskeksi. 

Taloyhtiössä asumisessa on se hyvä puoli, että omien pienten rivaripihojen hoitaminen ei paljoa vaadi. Viime vuosina firma, joka hoitaa ne siivoukset, myös keväisin ja syksyisin haravoi asuntoon kuuluvat pihat. Rappusiin isä hankki jo vuosia sitten porrashissin eli pääsee istuen kerrosten välillä. Kotihoitoa ei vielä tarvitse vaan riittää nuo siivoukset sekä kauppojen, apteekkien jne kotiinkuljetukset. Laittaa itse vielä jonkin verran ruokaa, mutta tilaa kaupasta aika usein jotain eineksiä.  Alueella on yksi ravintola, josta voi tilata ruokaa ihan vaan soittamalla puhelimella sinne. Joskus isä siis tilaa aterian sieltä. Postilaatikko on sen verran kaukana, että sinne ei pääse enää edes rollaattorin kanssa kävelemään. Minä ja siskoni asutaan samassa taloyhtiössä ja jompi kumpi meistä käy hakemassa isän postit. Äidin kuoleman jälkeen isä perui kaikki lehtitilaukset, joten ei tule enää kovin paljoa postia. Riittää hyvin, että joku hakee postit kerran viikossa. Samoin on sovittu, että jos isän etupihalla on roskapusseja eikä ole se päivä, kun siivousfirma tulee, minä tai mun sisko siitä ohikulkiessa napataan roskapussit ja viedään taloyhtiön jäteastiaan. 

Pääsääntöisesti isä siis pärjää ihan hyvin. Jos isä olisi kuollut ennen äitiä, niin äiti ei olisi pärjännyt ilman huomattavaa määrää ulkopuolista apua yhtään mitenkään viimeisinä elinvuosinaan. Olisi tarvinnut jonkun asumaan 24/7 kanssaan tai hoivakotipaikan.