Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi tietää, että millaisia summia oikeasti ihmisillä on säästössä jäädessään eläkkeelle? Puhdasta käteistä/helposti muutettavissa siksi.

Aina puhutaan säästöistä, ja tietysti se on varmaan vähän suhteessa omiin kulutustottumuksiin, mutta kuinka paljon sinusta on hyvä summa?

Tuohan riippuu ihan tulevan eläkkeen määrästä. Mun eläke tulee olemaan nyt bruttona  vähän yli 3000 €/kk. Jos jatkaisin töissä pidempään, niin menisi yli 4000 €. Olen kuitenkin jo tässä yli 2,5 vuotta totutellut elämään 2000 €/kk nettotuloilla, joten toi kolme tonnia tulee riittämään mulle ihan hyvin. Siitähän joka tapauksessa kolmannes menee veroihin eli noin 2000€ jää kuussa käteen. Jos olen jo yli 2,5 vuotta pärjännyt oikein hyvin tuolla summalla, niin uskoisin pärjääväni sitten eläkkeelläkin. Nyt, kun hyppäsin 11 kuukautta ennen eläkeikääni pois oravanpyörästä ja jään 0-tuloille, niin olen budjetoinut elämiseeni 2000 €/kk. Itseasiassa tarvitsen vain noin 1500 €/kk mukavaan elämään, mutta ihan hyvä, jos on se 500 €/kk pelivaraa. Koiran ja kissan eläinlääkärikuluja varten on jo vuosia ollut erikseen säästössä 5000€. Kissa täytti just 18 ja koira 13, joten en pidä kovin järkevänä, että niiille enää tuossa iässä alettaisiin mitään isoja ja kalliita toimenpiteitä tekemään. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säästättekö ihan vaan "sivutilille" vai miten? 

Mulla on aina ollut sekä säästötili (joissa tosin jo pitkään korot olleet surkeat) sekä lisäksi rahasto- yms sijoituksia. Joka kuukausi tietty summa sekä säästötilille että noihin sijoituksiin. Kun säästötilillä on sitten tarpeeksi suuri summa, siitä osa sijoituksiin. Alkuun summat olivat pienempiä, mutta kun sain asuntolainan maksettua loppuun, aloin säästää ja sijoittaa vähän isompia summia. 

Kivat sinulle, toisten kaikki rahat menevät elämiseen, eikä edes riitä. -eri

Ymmärrän kyllä tuon oikein hyvin. Ja siksi varmaan yksi elämäni "lottovoitto" olikin se, että sairastuin jo niin nuorena nivelreumaan. Jos en olisi sairastunut enkä joutunut vaihtamaan alaa, sekä tuloni että eläkkeeni olisivat jääneet paljon pienemmiksi. Mutta ei kaikki ole ihan näin yksinkertaista. Äitini oli kirjanpitäjä ja jo 70-luvun lopulla, kun olin vielä lukiossa, äiti opetti mut tekemään vuosibudjetin. Ensin tein sen lyijykynällä sinikantiseen ruutuvihkoon ja sitten tietokoneiden yleistyttyä Exceliin. Tapaninpäivä on mulle ollut aina se päivä vuodesta, kun teen seuraavan vuoden budjetin. Tulot alakanttiin ja menot yläkanttiin. Nyt tosin olen tehnyt vuosibudjetin jo vuoteen 2027 asti. 

Mulla on ollut elämäni aikana tuttuja, joilla samat tulot kuin mullakin, mutta mitään ei jää säästöön. Joo, onhan se ollut aika kurjaa seistä kuuden jälkeen räntäsateessa bussipysäkillä, kun omalla autolla olisi voinut hurautaa töihin vasta tuntia myöhemmin. Mulle autottomuus ja ajokortittomuus on ollut valinta. Olen aina pärjännyt ilman autoa, kesämökkiä, venettä ja ties mitä. Toki tilanteeni on ollut ihan eri kuin niillä, joilla palkkakaan ei riitä elämiseen. Mulla kyllä riitti silloin päivätyötä tekevänä sairaanhoitajanakin kahden lapsen yksinhuoltajana ja silloinkin jäi joka kuukausi jotain säästöön, mutta mihinkään ylimääräiseen ei ollut silloin varaa. 

Tänään oli mun viimeinen työpäiväni ja nyt jään 0-tuloille. Ensi viikon vielä vähän tuumailen, mutta sitten kaivan ompelukoneeni naftaliinista ja alan ompelemaan ja korjaamaan vaatteita. Aikoinaan ompelin itse kaikki omat ja lasteni vaatteet. Kurahousuja myöten. 

Ja vielä palaan sun kommenttiisi...just tänään olin kauhistunut siitä, millaisia vuokria ihmiset joutuvat maksamaan. Tässäkin taloyhtiössä on yksi asunto just vuokrattu ja siinä asunnossa on yksi makkari enemmän kuin mulla. Vuokra 1500 €/kk ja mulla yhtiövastike (joka sisältää siis jo muutaman isomman remontin) on 580€/kk. Ystäväni maksaa Vantaan kaupungin kerrostalokolmiosta 1150 €/kk. Ymmärrän Saton, Lumon ja varsinkin yksityisten asunnot, mutta jumankekka kaupungin?!?! 

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset eivät ymmärrä erilaisuutta. Jos olet iloinen luonteeltasi, saati vitsaileva, et tule ymmärretyksi missään piirissä. Täällä pitää olla hiljaa ja puhua harvoin ja vähän.  

Liikut vain väärissä piireissä. Tai sitten sun tapasi vitsailla on tosiasiassa vittuilua sille, jolle vitsiäsi kerrot. Mäkin keksin aika nopeasti jonkun vitsin melkein minkä tahansa kulttuurin edustajasta. Varsinkin sellaisen vitsin, joka loukkaa sitä kuulijaa. Tässäkin ketjussa nämä "kaikki muut paitsi suomalaiset on ihania" -tyypit eivät ihan oikeasti edes halua tutustua tai ystävystyä suomalaisten kanssa vaan haluavat vain vittuilla suomalaisille. Mites se menikään...niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me suomalaiset ollaan aika (ihmis)vihaista kansaa. Katoppa vaikka suomenruotsalaisia, niin jo on iloisia ja kohteliaita, saati sitten ruotsissa. Kai se on tyytymättömyys siihen miten täällä on "hyvinvointi". Rahaa ei jää ja se vaikuttaa yleisenä tyytymättömyytenä ja katkeruutena

 

tätäpä just ja kun Suomessa on ihan karannut käsistä se mantra että elää vain oma elämä ja jotenkin ettei saisi olla mitään ihmisiä siinä mukana.

Olen aidosti miettinyt että onko tosiaan niin että kaikki nauttii siitä että arkena tekee jotain ja sit vapaalla on vain kotona erakkona. Onko siinä se onnen siemen? 

Rakkauden kaipuu tai asioiden rakentaminen yksin tai muiden kanssa.

Suomessa yleinen negatiivinen ilmapiiri ja pienisieluisuus vie hapen kaikesta kehityksestä.

Höpöhöpö. Suomi on siitä hieno maa, että voit vapaasti hankkia vaikka haaremin itsellesi ja yhteiskunta kustantaa sun lukuisten vaimojesi ja lastesikin elämän täällä ilman, että sun itsesi tarttee laittaa ropostakaan heidän hyväkseen. Tai jos olet nainen, voit hankkia lapsia vaikka 10 eri miehen kanssa, jos haluat. Suomessa on hienoa myös se, että jos sä töissä kälätät joka ainoa päivä asiakkaiden tai työkavereiden kanssa  tai kuuntelet ainakin avokonttorissa työkavereittesi kälätystä, sä SAAT olla vapaa-ajallasi vaikka saunan lauteiden alla, jos haluat. Suomessa on myös noin 100 000 yhteisöä, joten jos kaipaat yhteisöllisyyttä, niin sinne vaan mukaan toimintaan. Itse arvostan vapauttani valita, miten käytän vapaa-aikani. Joskus ihan mielelläni ystävieni seurassa, joskus taas mieluiten vain kissani ja koirani kanssa. Suomessa cvoi jopa lähteä kotiovesta ulos ilman, että tarttee teeskennellä olevansa kiinnostunut vastaantulijoista. 

Mä oikeasti ihmettelen, miksi joku mut kohdatessaan haluaisi mun tekevän jotain feikkiä. Mikä AITO ihmissuhde on koskaan rakentunut valheen eli feikkaamisen päälle? Ja kuten aiemmin jo kirjoitin, niin mä olen hyvinkin taitava jauhamaan paskaa eli siis smalltalkkaamaan, mutta ikinä ei tulisi mieleeni edes aloittaa jotain aidosti merkityksellistä ihmissuhdetta sellaisella feikkaamisella. Ei sillä, on mullakin elämässäni aika paljonkin just näitä pinnallisia ihmissuhteita, mutta jos he kaikki katoaisivat, en menettäisi yhtään mitään. Mä arvostan aitoja ihmissuhteita, en niitä pinnallisia. Mutta mä olenkin suomalainen,. 

Vierailija kirjoitti:

Tervehtimättömyyden olen kyllä itsekin huomannut, muista moitteista en ole niinkään varma. Ehkä Suomessa on sellainen kulttuuri, että tervehtiminen säästetään vain läheisimmille ihmisille.

Mä sanoisin, että jos joku tuntematon moikkaa, suomalainen alkaa miettiä, kuka toi on. Ja että pitäisikö muistaa jostain yhteydestä. Kun aikoinaan olin Meilahden sairaalassa töissä, mä tunnistin kyllä siellä sairaalassa ihmisiä, kun niillä oli työvaatteet päällä. Mutta jos tulivat jossain stadissa vastaan, niin en tunnistanut. Tai vaikka joku olisi näyttänytkin tutulta, niin en pystynyt sanomaan, oliko sairaalan henkilökuntaa vai kenties joku potilas ja tietenkään potilaita ei saanut moikata.