Reipas ja tunnollinen lammas

Kannattaa myös muistaa, että yhteiskunnalle eli veronmaksajille tulee paljon halvemmaksi pitää vaikka neliraajahalvaantunutkin peruspäivärahalla työttömänä kuin päästää se työkyvyttömuuseläkkeelle. 



Mutta edelleen sanon, että nykyisin tekonivelleikkaukset on ihan liukuhihnahommaa. Aaamulla leikkaussaliin ja illlalla jo kotiin. Jos on paljon kipuja leikkauksen jälkeen, niin 1-2 päivää sairaalassa. Kun mulla viime vuosikymmenen lopulla laitettiin tekonivelet polviin, saikkua sai vielä 2 kk. Nykyisin kuulemma enää 1 kk ja sitten työterveyshuollosta voi hakea lisää saikkua, jos ei edelleenkään pysty töihin. Tietenkään ei pääse työkyvyttömyyseläkkeelle, jos ei ole ensin edes yritetty hoitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Lisään vielä kommenttiini 28, että molempien polvien tekonivelillä pystyn tekeään ihan kaikkea muuta paitsi en olemaan polvillani kovalla alustalla. Eli jos pitäisi olla polvillaan parketilla, asfaltilla tms, niin tartten polvien alle pehmusteet. 

No mietipä nyt jotain raksaduunaria, hitsaajaa yms. joiden pitäisi pystyä olemaan ties missä asennoissa, nostelemaan painavia esineitä jne.,hieman eri juttu kuin sun työ. 

Kuten jo sanoin, niin riippuu tietenkin työstä, mitä tekee. Tuon linkin takaa ei nyt paljastunut, että Antero tekee jotain raskasta liippaajan hommaa tai vastaavaa. Mä tunnen monia hoitajia, jotka nostelee kyllä epäergonomisesti painaviakin potilaita ja heillä ne polvien tekonivelet on mahdollistaneet just sen, että pystyvät jatkamaan töissä. Pointini kuitenkin oli se, ettäeläkeelle ei päääsae, jos on vielä jokin konsti kokeilematta. Kuten vaikka ne tekonivelet. Eli ensin leikkaukseen ja vasta sen jälkeen arvioidaan, pystyykö enää töihin vai ei. Joskus aikoinaan pääsi eläkkeelle ensin ja sitten vasta - ehkä - hoidettiin, Nykyisin hoidetaan ensin ja vasta sitten, jos sekään ei palauta työkykyä, on aika eläkkeeseen. Anteron kohdalla on ihan mahdollista, että hän on jo leikkausjonossa, mutta koska jonot on niin pitkät, niin sitten valitettavasti tämä tilanne. Mulla on tuttuja, joilla on ihan vakityöpaikka, mutta ovat joutuneet sairasloman jälkeen ilmoittautumaan työttömiksi, koska jonot hoitoon on niin pitkät. Järjetön tilanne tottakai. 

Vierailija kirjoitti:

Tuollaistahan tuo on. Ihmettelin kun muutama vuosi sitten tuttu kertoi että voisi jatkossa alkaa kertoa kuulumisiaan youtube-videoiden kautta. Eli siis perustaa oman kanavan. Sieltä sitten muut näkisivät hänen kuulumisiaan. Olin vähän pöllämystynyt. Tuohan on ihan yksipuolista touhua että on vain toiselle yleisöä. Minusta sosiaalisten suhteiden tulisi olla vastavuoroisia. Olen sittemmin jättänyt koko somen ja en tämänkään henkilön kuulumisia enää tiedä.

Opiskeluaikojen kaverilla taas oli tapana perua usein ja lopulta hän vihjaisi viestillä että on nyt niin kiireinen ettei ehdi nähdä mutta viestitellä voidaan. Multa meni jotenkin vähän fiilikset ja viestittelykin jäi.

Kouluaikaista kaveria pidin ihan ystävänäni, mutta hänellä oli vähän sama juttu että joku toinen oli läheisempi ja sain olla vähän sellainen varakaveri jonka kanssa voi matalalla kynnyksellä perua. Yritin pitää yhteyksiä mutta joku tapaamisissa alkoi hier

Ymmärrän pointtisi. Mä liityin aikoinaan Facebookiin vain siksi, että mun tyttäreni lähti pidemmäksi aikaa Meksikoon. Sanoi, että soittaminen sieltä on niin helkutin kallista, että hän kirjoittaa kuulumisensa Facessa seinälleen. Joten silloin liityin itsekin Facebookiin. Paljon järkevämpi tapa kuin että olisi sieltä alkanut soittelemaan kymmenille ihmisille. Tämän myötä huomasin, että mähän löydän Facesta serkkujakin, joiden kanssa en ole ollut vuosikymmeniin missään tekemisissä. Myös vanhoja koulukavereita löytyi. Somessa on hyvät ja huonot puolensa. Ilman somea - ja ilman tyttäreni matkaa Meksikoon - mä en olisi ollut vuosikausiin missään tekemisissä suurimman osan serkkujeni kanssa enkä varsinkaan nuoruusvuosieni opiskelukavereiden kanssa. En osaa sanoa, onko se sitten hyvä vai huono juttu, että vanhan tutun elämästä tietää sentään edes jotain kuin että ei tietäisi yhtään mitään. 

Mun mielestä ei ole mitään vikaa siinä, että joku on toiselle läheisempi kuin minä. Ei mullekaan kaikki elämäni aikana kohtaamani ihmiset olle yhtä läheisiä. Usein on elämäntilanteesta kiinni, paljonko molemmilla on aikaa toisilleen. Jos tässä on epäsuhta, tietenkin se ihmissuhde muuttuu. Mä olen elänyt nelikymppisenä ajanjakson, jolloin olin kokopäivätöissä, opiskelin tyyön ohessa ammattikorkerakoulussa, olin kahden alakoulikäisen yksinhuoltaja, mulla oli iisokokoinen ja paljon liikuntaa vaativa koira ja piskin lisäksi kaksi kissaa ja kaksi hamsteria. Vieläkin muistan ne vuodet, kun nukuin sellaiset 3-5 tuntia yössä. Mulla on ollut elämässäni ajanjakso, jolloin tein 60-80-tuntisia työviikkoja. Ei silloin ihan oikeasti jaksa soitella kavereille ja kysellä, mitä kuuluu. Mulle on aina ollut ihan ok, että olen tipahtanut joillekin vaan varakaveriksi. Jokaisella on oikeus asettaa ihmissuhteilleen sen, mitä siltä suhteelta haluaa, ja dumpata elämästään ne, jotka eivät täytä vaatimuksia. 

Lisään vielä kommenttiini 28, että molempien polvien tekonivelillä pystyn tekeään ihan kaikkea muuta paitsi en olemaan polvillani kovalla alustalla. Eli jos pitäisi olla polvillaan parketilla, asfaltilla tms, niin tartten polvien alle pehmusteet. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vähän sekava juttu, koska tuosta ei nyt selvinnyt, kuinka pitkään Antero on jo ollut leikkausjonossa. Siis sekä polvien että lonkan nivelrikothan hoidetaan tekonivelleikkauksilla. Saikkua ei tietenkään saa loputtomiin, koska nuo sairaudet on parannettavissa. 

Liekö vielä voimassa, 300 päivää kestää sairauspäiväraha.

Se on ihan mahdollista, että Antero on leikkausjonossa, mutta koska jonot on pitkiä, niin nyt sitten kävi näin.