Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 17446: "Mutta mikä onni kohdata elämänsä rakkaus ja saada pitää se noin pitkään! Se, että kohtaa ylipäätään rakkauden on jo sattumanvaraista. Onnekkaat vanhempasi."

Tuosta olen ihan samaa mieltä. Kukaan mies ei ole koskaan rakastanut mua kuten isä rakasti äitiä enkä minä rakastanut ketään miestä kuten äiti rakasti isää. Siksi en ole koskaan naimisiin mennytkään, vaikka mua on kosittukin. En halunnut tyytyä vähempään. Tiedän, että isä tuntee itsensä nyt yksinäiseksi. Tunsi jo silloin, kun äidin muistisairaus paheni. Äidin vielä eläessä mä vielä juoksin siellä monta kertaa viikossa, mutta en enää. Mun puolesta isä saa nyt elää muistojensa kanssa siellä ihan keskenään. Soitelkoon niille, joita hänen olemisensa vielä kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en voisi olla viikonloppua erossa puolisostani kuin aivan pakosta. Puuttuu kaikki rentouttavat asiat, seksi, läheisyys, rauhallinen juttelu, yhdessä oleminen. En ymmärrä, miten joku voi kaivata yksinoloa rakkaastaan. Ehkä ei olekaan niin rakastunut? 

Onko puolisosi samanlainen takiainen kuin sinä? Kaksi takiaispalloa yhdessä 🤭

 

Jos on rakastunut ja onnellinen puolisonsa seurassa, haluaa olla yhdessä. Et taida olla kokenut aitoa rakkautta ja kiintymystä, jos koet sen tarrautumisena. Minä toivon kuolevani yhtäaikaa mieheni kanssa, olenhan jo 50 vuotta hänen kanssaan elänyt. Jos se on tarrautumista, olen onnellinen, että olen saanut elää takiaispallona.

Mun vanhemmat oli naimisissa yli 70 vuotta, mutta kun äidin muistisairaus alkoi pahenemaan, niin ei isälle sitten kumminkaan enää riittänyt seuraksi se sahajauhopäinen sohvallle pissaileva vaimo. Sinänsä kyllä ajattelen niin, että mun vanhemmillani oli sellainen vuosisadan rakkaustarina. 75 vuotta yhdessä ja siitä yli 70 vuotta naimisissakin. Mutta tuli sitten sekin päivä, ettei se puoliso enää riittänyt hyvään elämään. Ja nyt, kun äiti on poissa, niin isällä ei ole muuta kuin itsensä. Tai jotain harvoja kavereita. Toki lapsensa ja lapsenlapsensa, mutta ei niilläkään ole isälle sillä tavalla aikaa kuin isä haluaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Siskoni laittoi vähän aikaa sitten viestiä, että on tulossa mökiltä kohti kotia. Kysyi, lähtisinkö hnen kanssaan tohon paikalliseen syömään. Olin muutenkin ollut vähän mietteliäs, että kun tossa lähiravintolassa vaihtui omistaja maanantaina ja tänään on avajaiset - ilmainen ruoka myös - niin olisin jokatapauksessa mennyt. Siskontytön kanssa tuossa myös viestittelin, kun mun kissan ja koiran hoitajalla ei sitten ole autoa, niin mitä jos jotain sattuukin mun Irlannin matkan aikana. Että jos pitäisikin saada joko haukku tai mauku eläinlääkäriin. Mulla on luottoeläinlääkäri, joka tekee kotikäyntejä, mutta kaikkeahan ei voi kotona hoitaa. Siskontyttö sanoi, että hän miehensä kanssa voi sitten autoineen tulla apuun, jos tarvitaan. Ja samalla tulin maininneeksi, että tuutteko te kans sinne ravinteliin syömään :) 

Nyt on kovasti varoiteltu rhinovirus

Hyvin olen välttynyt kaikilta ylimääräisiltä pöpöiltä jo yli 10 vuotta. No tossa vähän aikaa sitten oli pitkästä aikaa yksi flunssa, mutta löytyy multa lääkekaapista droppia, joita voi pumpata sieraimet täyteen. Jos siis sattuisin sairastumaan ennen reissua. 

Siskoni laittoi vähän aikaa sitten viestiä, että on tulossa mökiltä kohti kotia. Kysyi, lähtisinkö hnen kanssaan tohon paikalliseen syömään. Olin muutenkin ollut vähän mietteliäs, että kun tossa lähiravintolassa vaihtui omistaja maanantaina ja tänään on avajaiset - ilmainen ruoka myös - niin olisin jokatapauksessa mennyt. Siskontytön kanssa tuossa myös viestittelin, kun mun kissan ja koiran hoitajalla ei sitten ole autoa, niin mitä jos jotain sattuukin mun Irlannin matkan aikana. Että jos pitäisikin saada joko haukku tai mauku eläinlääkäriin. Mulla on luottoeläinlääkäri, joka tekee kotikäyntejä, mutta kaikkeahan ei voi kotona hoitaa. Siskontyttö sanoi, että hän miehensä kanssa voi sitten autoineen tulla apuun, jos tarvitaan. Ja samalla tulin maininneeksi, että tuutteko te kans sinne ravinteliin syömään :) 

Vierailija kirjoitti:

Itse pitkään vanhustyötä tehneenä niin voin todeta että hyvin moni dementikko varsinkin alkodeme on todella väkivaltainen. Käyvät kiinni toisiin asukkaisiin ja myös hoitajiin. Eipä siinä kannata väliin mennä, vaikka puolustaisit itseä tai jotain muuta, niin sinä olet syytteessä jos jotain käy. 

Aggressiivinen dementikko kuuluu psykogeriatrian osastolle mutta niitä ei ole juurikaan. Moni vanhus joutuu hoivakodissakin elämään jatkuvasti pelon vallassa kun nämä häiriköt saa terrorisoida muita ja mitään ei voi tehdä. 

Juuri näin. Jutusta ei selvinnyt, oliko kyseessä erikoissairaanhoidon yksikkö vai perusterveydenhuollon yksikkö. Noissa ensimmäisissä yleensä on vartijoitakin (koska niissä on myös ensiavut ja päivystykset kaikille peukkutyypeillekin ja muille sekopäille), mutta perusterveydenhuollon puollella taas ei ole. Sinne tungetaan kaikki ne, jotka eivät erikoissairaanhoitoa tarvitse. Pahasti pelkään, että tämäkin vanhus oli siirretty erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuollon laitokseen, koska ei kotiinkaan voitu vielä laittaa. Monesti perusterveydenhuollon laitoksissa on paljon just niitä Filippiineiltä tai muualta tänne rahdattuja hoitajia, jotka ovat fyysisesti paljon pienempikokoisia kuin suomalainen 70v nainen keskimäärtin. Puhumattakaan suomalaisesta miehestä. Itsekin olen kanantaluttaja, mutta usein silti pidempi kuin aasialaiset hoitajat. Ongelmana näissä laitoksissa vielä kielitaidon puute. Kun oma äitini oli aikoinaan hetken aikaa Vantaalla Katriinan sairaalassa, olin hänestä tosi huolissani. Just sen takia, että siellä osastolla oli samaan aikaan ja jopa samassa huoneessa ihan sekavia ja väkivaltaisia potilaita ja ne hotajatkin sitten jotain hinteliä enintään 150 cm pituisia nuoria naisia. Ei siellä mitään vartijoita ollut. Kävin aika nopeasti hakemassa äisin pois sieltä.

Mutta joo, tähän on menty. Ja tätähän on myös tilattu.