Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

128/131

Kiltti ja tunnollinen lammas, onneksi pelastuit!

Toivotan sinulle, perheelleesi ja rakkaillesi äärimmäisen pitkää ikää ja rautaista terveyttä!

Samaa toivotan jokaiselle  tässä ketjussa olevalle ja ihan kaikille ihmisille!

Pidetään hyvää huolta itsestämme ja toisistamme.

Kiitos samoin <3

Vierailija kirjoitti:

Elämän jäljet naamassa ja kropassa ovat luonnollisia. Eipä kai kukaan ikinuoren näköisenä säily.

Itse en ikinä ollut kaunis joten ei haittaa rypyt eikä roikkuvat yläluomet.

Samaa mieltä. Mä olen kaiketi ollut nuorena aika kauniskin, mutta aina ajattelin, että nuorena tehdään ne asiat, mihin tarvitaan ulkonäköä, ja sitten sen jälkeen muut tärkeät asiat. 

Nro 75: "No kerros tarkemmin, miten selvisit? Tapahtuiko sairaalassa ollessa?"

Vanha ketju, johon mulle oli näköjään esitetty kysymys. Joulukuussa 2012 mulla alkoi vasemmalla selässä oudot kivut. Ensin ajattelin, olenko jotenkin venäyttänyt selkäni jossain. Tuntui alussa ihan lihaskivuilta. Illan ja yön aikana kipu paheni. Lisäksi virtsassa oli verta. No mä ajattelin, että varmaan virtsatieinfektio ja että pitänee maanantaina mennä käymään työterveyshuollossa. Pissalla käynti aina helpotti ja otinkin sitten tyynyn ja peiton kylppärin lattialle ja torkuin siinä. Aamuun mennessä verenvuoto oli vain lisääntynyt ja huusin mun poikaani avuksi. Onneksi oli lauantaiaamuna kotona eikä ollut kaverineen missään viikonloppua viettämässä. Soitti lanssin ja sen vielä muistan, että ensihoito ei meinannut saada tippaa mun käteeni. Sitten tuli autuas pimeys. 

Peijaksen yhteispäivystyksessäkin ensin epäiltiin vri:tä, mutta koska mun hemoglobiini koko ajan vain laski, vaikka suoneen pumpattiin lisää verta, siirrettiin erikoissairaanhoidon puolelle. Tehtiin vatsan alueen TT, mutta ilman varjoainetta. Radiologin lausunnossa oli, että reilusti verta vatsaontelossa, mutta mitään tuumoriin ( = kasvain) viittaavaa ei näy ja suositteli uusintatutkimusta varjoaineella. Päivystyksen lääkäri laittoi diagnoosiksi munuaistuumori ja sitä varjoainetutkimusta ei tehty. Seuraavana päivänä eli sunnuntaina mun vointi romahti lopullisesti. Verenpaineet oli alimmillaan 52/23. Kiireellinen kyyti Meilahteen lanssilla, jossa li tehohoidon lääkäri mukana. Mun lapsille oli se lääkäri sanonut, että äitinne ei todennäköisesti selviä Meilahteen asti. Peijaksesta oli soitettu Meilahteen ja Meilahden päivystyksestä ilmoitettu röntgeniin, että tällainen potilas olisi tulossa. Mun tuuria oli, että röntgenissä sattui olemaan angiografiayksikön kokenut ylilääkäri tekemässä paperihommia ja kun oli kuullut tulossa olevasta potilaasta, ei ollutkaan lähtenyt vielä kotiin. Mua ei edes kirjattu sisään päivystykseen vaan kärrättiin suoraan röntgeniin. Tästä oli lapsilleni hieman häikkää, koska kukaan ei vähään aikaan tiennyt, missä mä olen. En ollut Peijaksessa, mutta en Meilahdessakaan :D 

Tarkoitus oli, että röntgenissä katsotaan, mikä suoni vuotaa, ja sitten kärrätään leikkaussaliin. Ylilääkäri kuitenkin angiografiaa tehdessään totesi, että joko hän keksii just nyt jotain tai sitten mä kuolen siihen käsiinsä. Leikkaussaliin en olisi enää ehtinyt. Onneksi oli pitkän työuran just verisuonisairauksien parissa tehnyt radiologi ja nyt mulla on vasemmassa munuaisvaltimossa kuparihäkkyrä, jollaisia ei yleensä tällaiseen ole tarkoitettu. Verenvuoto loppui siihen. Seuraavana päivänä sitten vielä leikkaus, joss akauhottiin verta ja verihyytymiä mun vatsaontelosta pois. Suurin verihyytymä oli ollut jalkapallon kokoinen ja se painoi toisen keuhkoni lyttyyn. Vasemman munuaiseni siinä rytäkässä menetin eli se sitten, kun verenkiertoa siihen ei enää ollut, "kuoli" ja koteloitui. 3 viikkoa meni sillä reissulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain 2 viikon opioidireseptin mukaan leikkauksen jälkeen. Osastolla sanottiin että täällä ei tarvitse kärsiä kivuista. 

Minäkin sain, pyytämällä. Kuukauden satsin tramalia. Mutta ongelma on siinä ettei kaikki älyä pyytää. Aika harvalta varmaan evättäisiin tehokas kipulääke leikkauksen jälkeen. Mutta kun suomalainen puree hammasta eikä pyydä!

Ei tajua pyytää, jos sairaalassa on laitettu niin paljon lääkkeitä, että potilas on kivuton sillä hetkellä. Kivut alkavat vasta kotona.

Mulle sanottiin tekonivelleikkauksen jälkeen Peijaksessa, että en pääse kotiin, jos tarvitsen vielä Oxynormia. Piti siis ensin pärjätä siellä niillä kipulääkkeillä, mitä oli sitten käytössä kotonakin. 

En ole ollut tällä vuosikymmenellä leikkauksissa ja olen kuullut, että nykyisin määrätään vaan noi peruslääkkeet ja sitten pitää erikseen pyytää, jos tarvitsee jotain vahvempia kipulääkkeitä. Olin vuosina 2018 ja 2019 polvien tekonivelleikkauksissa ja silloin Peijaksen sairaalassa kipulääkityksestä potilas keskusteli anestesialääkärin kanssa. Ei siis sen leikkauksen tehneen ortopedin kanssa. Käsittääkseni sen vuoksi, että kivunhoito on nykyisin enemmän anestesialääkäreiden toimenkuvaan kuuluvaa kuin kirurgien. Osastolta lähtiessdä sai myös ohjeet, joissa nimenomaan luki, että jos tulee jotain, niin soitto sille osastolle, mistä oli kotiutunut. Ei siis terkkariin tai päuvystykseen. 

Kuten ketjussa on jo todettukin, niin kivun kokeminen on hyvin yksilöllistä. Joku kävelee murtuneella nilkalla viikkokausia eikä ota edes Buranaa. Toinen taas tarvitsee joko sen Buranan tai sitten jopa jotain vahvempaa. Joku taas synnyttää ilman mitään kivunlievitystä ja toinen tarvitsee epiduraalin. Jne jne.