Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mun tuntemani vähävaraiset kyllä yhtä poikkeusta lukuunottamatta ovat hyvinkin tarkkoja siitä,  paljonko on rahaa ja mitä mikäkin maksaa.  Joka kuukausi joutuvat vuokran ja sähkölaskun jälkeen miettimään,  miten paljon tässä kuussa menee lääkkeisiin,  Kela-takseihin jne vai joko tuli maksukatto täyteen.  Ja sen jälkeen,  paljonko per päivä jää rahaa ruokaan,  pesuaineisiin yms. Eivät tupakoi eivätkä osta alkoholia.  

Luulen, että ap tarkoittaa ihan palkansaajia, joiden tili menee nollille joka kuukausi. Nämä samat ihmiset kuvittelevat, että toimeentulotuella elävät saavat enemmän rahaa kuin he, koska tt-tuella elävälle pakollisten menojen jälkeen jää enemmän rahaa käteen kuin heille omien pakollisten menojen jälkeen.

Saattoi hyvin tarkoittaakin.  Ja tunnen kyllä niitä työssäkäyviä,  jotka ovat esimerkiksi ostaneet ihan älyttömän kalliin asunnon.  Kun aikoinaan itse ostin tämän kotini,  kävin kysymässä lainatarjouksia useammastakin pankista.  Yksi pankki olisi myöntänyt mulle lainaa tuplaten sen summan,  mitä tarvitsin.  Joo,  olisihan se ollut fiinimpää asua Helsingissä tai edes Espoossa kuin täällä Vantaalla,  mutta mä halusin asuntolainaa maksaessanikin myös säästää ja sijoittaa.  Onneksi äitini  R.I.P oli kirjanpitäjän ja opetti mulle jo lukiossa 1970-luvun lopulla vuosibudjetin tekemisen.  Ja aina korosti,  että rahaa pitää jäädä myös säästöön.  Edes yksi markka kuukaudessa,  jos muuten esimerkiksi äitiyslomalla on tulot pienemmät. Äidin ansiosta elän nyt jo yhdeksättä kuukautta säästöillä,  jotka kerrytin 2,5 vuodessa.  Eli tulot 0€/kk. Eläkkeelle pääsen elokuussa. Aiempiin säästöihin ja sijoituksiin ei ole vielä tarvinnut koskea. 

En.  Mulle Suomi on ensisijaisesti tämä maa eikä valtio.  Siis järvet,  metsät jne eikä Arkadianmäellä tai eri valtuustoissa istuvat poliitikot. Itse olen sielultani suomalainen jo ajalta,  jolloin ei oltu vielä itsenäinen valtiokaan. Isovanhempani olivat jo aikuisia,  kun Suomi itsenäistyi.  Eivät he sen paremmin kuin omat vanhempansakaan koskaan itseään venäläisiksi mieltäneet. Tuskin esivanhempansakaan aikoinaan ruotsalaisiksi. 

Mun tuntemani vähävaraiset kyllä yhtä poikkeusta lukuunottamatta ovat hyvinkin tarkkoja siitä,  paljonko on rahaa ja mitä mikäkin maksaa.  Joka kuukausi joutuvat vuokran ja sähkölaskun jälkeen miettimään,  miten paljon tässä kuussa menee lääkkeisiin,  Kela-takseihin jne vai joko tuli maksukatto täyteen.  Ja sen jälkeen,  paljonko per päivä jää rahaa ruokaan,  pesuaineisiin yms. Eivät tupakoi eivätkä osta alkoholia.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no huomentapäivää vaan. Sain eilen ihmeellisen ahkeruuskohauksen ja tein pitkästä aikaa ison kaalilaatikon. Olihan siinä askartelemista kaikkine kaalin silppumisineen, rouhittuine ohransuurimoineen ja nettiohjeen mukaan lorautin vielä siirapit pintaan. Eipä ole monta kertaa tullut tehtyä kun työelämässä olin, nyt aloittelevana eläkeläisenä opettelen taas, kun aikaa on. Tiskiä tuli kyllä aika kuorma, mutta loota onnistui mielestäni hyvin. En kaikkia tietty yksin syö, olen usein lapseni pikkulapsiperheelle tarjonnut näitä kokeiluruokiani ja mielellään ovat aina ottaneet. Muistan kyllä ettei työpäivän jälkeen kerta kaikkiaan jaksanut aina alkaa mitään suuritöistä ruokaa aikanaan perheelle väsäämään. kiitollisina ovat ruuat vastaanottaneet, ja itsellenikin tulee hyvä mieli. ;)

Minä teen aika usein jauhelihamakaronilaatikkoa. On kyllä huomattavasti helpompi kuin tuo sinun urakkasi. Kaalia syön vain raakana, meillä on molemmilla ikäviä kokemuksia kaalikeitosta alaluokilla. Kaali-puolukkasalaatti on maukasta, vaikkapa juuri laatikko- tai pataruokien kanssa. Harmi vaan, kun kaalit on usein niin isoja.

Varhaiskaalit on onneksi pienempiä.  Harvoin tulee ostettua isoa kokonaista kaalia.  Mä teen välillä rasiaan salaatin,  jossa ohueksi suikaloitua kaalia (juustohöylä on tähän hyvä työkalu), porkkanaraastetta ja sipulia.  Kastikkeen teen seesamiöljystä,  soijakastikkeesta,  valkosipulista ja tuoreesta inkivääristä. Jos sattui kaapissa olemaan, niin sekaan myös tuoretta chiliä ja tuoretta korianteria. Kastikkeen sekoitan kasvisten sekaan ja yöksi jääkaappiin maistumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä sai viikkorahan ,hyvin menneestä viikosta‘ eli jos listatut kotityöt oli tehty ja koulu sujunut. Lisäksi käytäntö oli, että viikonloppuna tehtiin jotain kivaa kun ensin oli tehty jotain hommia yhdessä (ruokaostoksille mukaan tulo, pihatöitä, auton imurointia, fillareiden kunnostusta jne). Se kiva oli uimaan tai jäätelökioskille meno, tai veneily, elokuviin tai teatteriin meno yms. Myöhemmin, kasvavalle lapselle/nuorelle annettu ,kiva‘ oli usein pieni rahamäärä, sai käyttää leffaan tai mäkkäriin. 
Pidän tällaista kasvatusta erinomaisena, eikä siinä voinut KARTTAA TYÖTÄ JA PYSYÄ MUKAVUUSALUEELLAAN, todellakaan.
Lakkaisitte hemmottelemasta niitä lapsianne pilalle! Siitä heidän ongelmansa tulevat. 
 

Meillä oli käytössä kuukausiraha.  Siihen kuului koulunkäynnin hoitaminen, oman huoneen siivoaminen,  roskien vientiä,  tiskikoneen tyhjennystä yms päivittäishommaa.  Yläkouluun mennessä sitten omien pyykkiensä peseminen yms.  Kuukausirahalla piti myös maksaa oma kännykkälaskunsa.  Tämä ihan vaan siksi,  että oppisivat,  ettei kaikkea tilille kerran kuukaudessa tulevaa rahaa voi humpata mihin haluaa.  Oli myös tietyt summat,  joita teineille annoin vaikka kenkiin,  takkiin jne.  Jos halusivat kalliimmat,  erotuksen joutuivat maksamaan itse.  Joko säästämällä kuukausirahasta tai tekemällä jotain ylimääräistä,  josta maksoin erikseen.  Esimerkiksi ulkovaraston siivous,  ikkunoiden pesu tms.  Yksittäiset koiran ulkoilutukset kuului kuukausirahaan, mutta kun olin useamman päivän työmatkoilla ja teini joutui huolehtimaan koirasta kokonaan, maksoin erikseen koiranhoidosta.