Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitää sitä yleiskasvatuslinjaa noudattaa. 

Ei tarvii. Lasta ei pidä ohjelmoida kuin Ddrssä. Lapsi ei mene rikki tai sekaisin, jos mummolassa on erilaiset tavat ja arvot.

Ei mene rikki mutta uupuneet vanhemmat voivat olla vielä uupuneempia mummolareissun jälkeen jos esimerkiksi lasten unirytmi on kääntynyt päälaelleen. Tai on syöneet sokeria joka päivä ja oikea ruoka ei enää maistu. Tietyt rutiinit on hyvä olla ja noudattaa myös mummolassa.

Unirytmi ei mene päälaelleen muutamassa päivässä. Herkkujen syöminen saman ajan ei vie ruokahalua hyvältä ruoalta. Tiedät itsekin, että jos jossain juhlissa tai lomalla herkuttelee, mutta muuten on syönyt terveellisesti, ennemminkin on mukava palata normaaliin ruokaan. Älä rupea ohjeistamaan mummolaa, jos et luota niin älä vie. 

 

Käykää yhdessä mummolassa sitten vaikka useiden päivien reissuja, on isovanhemmillekin mukavampaa, kun autatte siellä puutarhan hoidossa ja pikku rempoissa ja he saavat nauttia lastenlapsista ilman hoivavastuuta. Oma elämänne menee pieleen, jos viette lapset mummolaan ja irtaudutte arjesta vaikka viikoksi. Ehkä unirytminne on mennyt pilalle, ette enää haluakaan elää lapsiperhearkea :)

Kyllä mulla on aina yhden myöhään valvotun yön takia tms. mennyt unirytmi ihan lapsesta saakka sekaisin. Sen korjaaminen on aina vienyt useamman päivän aikaa. Yhdellä meidän kolmesta lapsesta huomaan kärsivän samasta. Jos menee päikkärit liian pitkään/myöhäiseksi, niin ei nukahda illalla tai sitten ei nukahda ollenkaan ja illalla sitä vasta onkin sitten vaikeaa nukahtaa kun väsyttää ja kiukuttaa. Ja sama seuraavat pari päivää.

Nepsylapsia ei pidäkään laittaa hoitoon kenellekään muulle. Ne hoidetaan itse, jos muuten elämä menee päin prinkkalaa. Tai laitetaan ammattilaiselle hoitoon. Isovanhempia voi lapset tavata ihan niinkin, että vanhemmat ovat mukana. Vanhemmat sitten laittaa lapsensa siellä mummolassa nukkumaan, jos nyt  yleensäkään tarvitsee olla mummolassa yötä. Jos mummolassa on mahdotonta yöpyä, katsoo vaan lähimmän hotellin tai muun majoituspaikan ja yöpyy sitten siellä. Tai sitten pyytää niitä isovanhempia tulemaan teille kotiin tapaamaan lapsenlapsiaan. Mä en ollut koskaan isäni puolen mummolla hoidossa eikä me perheenäkään siellä yötä. Aaamulla lähdettiin ja illaksi tultiin takaisin kotiin. Äidin puolen mummolassa taas olin lapsena koko kesän. Mutta äidilleni ei olisi tullut mieleenkään antaa omalle äidilleen mitään todo-listaa. Jos olisi kerrankin sellaista edes ehdottanut, mummo olisi nauranut räkäisen naurun ja sanonut, että hoidapa kuule ihan itse kakarasi. 

Monta vuotta meni mutsin muistisairauden ja omien sairauksienikin vuoksi niin, että en käynyt yhtään missään festareilla. Mutta eilen olin pitkästä aikaa Tuska-festareilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitää sitä yleiskasvatuslinjaa noudattaa. 

Ei tarvii. Lasta ei pidä ohjelmoida kuin Ddrssä. Lapsi ei mene rikki tai sekaisin, jos mummolassa on erilaiset tavat ja arvot.

Ei mene rikki mutta uupuneet vanhemmat voivat olla vielä uupuneempia mummolareissun jälkeen jos esimerkiksi lasten unirytmi on kääntynyt päälaelleen. Tai on syöneet sokeria joka päivä ja oikea ruoka ei enää maistu. Tietyt rutiinit on hyvä olla ja noudattaa myös mummolassa.

Tästä tulikin mieleen, että kun mun siskoni lapsenlapset ovat olleet mulla viikonlopun hoidossa, niin ylläripylläri niillä ei olekaan vaikeaa herätä maanantaiaamuna kouluun. Mutta mä ymmärrän sen, että maailma on muuttunut yhä iltapainotteisemmaksi. Kun vihdoin tulee viikonloppu, vanhemmat haluavat valvoa illalla pitkään ja nukkua aamulla myöhään. Sitten tulee taas se f**king maanantai ja lapset pitäisi saada aamulla revittyä kouluun ja itsensä töihin. Menee nyt ohi aiheen, mutta mä vähän luulen, että monen aikuisenkin elämä on mennyt sekaisin siksi, että kaikki asiat tapahtuu iltaisin, mutta työelämä ei jousta vaan liian vähillä unilla lähdetään taas työviikkoon. Viikonloppuna koitetaan nukkua univelkoja pois. Jos lapsi herää sunnuntaiaamuna klo 6, vanhemmat lykkää sille kännykän käteen ja koittaa nukkua vielä edes tunnin tai pari. Mä vähän luulen, että mummoloissa ei nukuta puolille päivin. Ei mummmot eikä lapsenlapset. 

Vähän kakspiippuinen juttu. Aikoinaan mun äitini sanoi, että mummolassa on mummolan säännöt ja kotona sitten on kodin säännöt. Tosin kun omat lapseni olivat pieniä, ei vielä ollut viittäsataa erilaista kasvatustapaa eikä tuhatta erilaista ruokavaliota. Allergioita tottakai oli ja ne huomioitiinkin tai jos lapsella oli vaikka diabetes, astma tms, niin asia huomioitiin. 

Mulla ei ole lapsenlapsia, mutta siskollani on. Kertoi aikoinaan, että on tosi tarkat säännöt ihan kaikkeen. Ei voitu koskaan tehdä mitän lapsillekin kivaa yhdessä, jos hänen lapsenlapsensa oli siellä, koska lapsen vuoksi piti suunnilleen orjallisesti noudattaa kellonaikoja. Mä hoidin aikoinaan todella paljon siskoni poikaa. Vielä teininäkin se poika tuli usein mun luokse, jos oli joku juttu, mistä ei halunnut jutella äitinsä kanssa. Kun tuli eka kerta, kun olisivat tarvinneet lapsenlikkaa lapselleen ja siskoni olikin mökillä, mä sanoin siskoni pojalle, että jos sinun mielestäsi hoidin sinua aikoinaan aivan väärin, niin älä pyydä multa lastenhoitoapua. Soitti tunnin päästä uudelleen juteltuaan ensin vaimonsa kanssa ja joo, sen "kolmen A4:sen ohjelistan" jättivät kotiin. Toisaalta mulla ei noin muutenkaan ole koskaan ollut kaapit täynnä karkkia, pullaa ja pikkuleipiä. Omilla lapsillani ei aikoinaan ollut edes karkkipäivää, koska mielestäni oli ihan turha syödä karkkia joka viikko. Ja koska mulla on jauhopeukalo keskellä kämmentä, en myöskään leivo. Musta ei koskaan voisi edes tulla pullantuoksuista mummia. 

Mulla on "hieman" erikoinen koti. Löytyy täältä nykyajan mukavuuksiakin, mutta mulla on paljon vanhaa. Kun siskoni eka lapsenlapsi oli meillä ekan kerran, se pieni poika istui toista tuntia mun sylissäni ja me luettiin viime vuosisadan alusta peräisin olevaa karttakirjaa. Multa löytyy kirjoituskone, puhelin, kameroita yms, jotka ovat peräisin ajalta ennen toista maailmansotaa. Nämä esineet ovat viehättäneet siskoni lapsenlapsia alusta lähtien.  Vaikka nämäkin lapset nyt alakouluikäisinä ovat aika fiksoituneita älypuhelimiinsa ja tiktokkeihinsa, niin meillä ollessaan mun ei edes tarvitse asettaa heille mitään ruutuaikaa. Lammas-täti keksii parempaakin tekemistä. Saattaa jopa opettaa koodaamaan. Eikä vain niin, että siirretään näytöllä hiirellä yksi palikka tohon ja toinen tähän vaan ihan vaan kirjoittamalla ohjelmointikielellä. Jotta ymmärtää sen perustan, mille ne siirrettävät palikat perustuu. 

Mutta selvää tietenkin on, että vanhemmat päättävät, miten lapsiaan hoidetaan ja kasvatetaan. Oma esikoiseni päätti 15-vuotiaana ryhtyä kasvissyöjäksi ja mulle se oli ihan fine. Ei olisi tullut mieleenkään piilottaa pekonia sen ruokiin.  En piilottaisi kenenkään muunkaan kasvissyöjän ruokiin. Meidän suvussa on ollut niin paljon allergioita yms, että olen vuosikymmenten varrella oppinut tekemään mitä erilaisimpia ruokia. 

"Tuskallista" sunnuntaita! Eilen ystäväni kanssa Tuska-festareilla mietittiin, että ei kyllä jaksaisi enää olla kolmea päivää festareilla. Nuorena jaksoi, mutta ei enää. Tosin meillä molemmilla on tuki- ja liikuntaelinsairauksia, mikä tietty tekee jalkojensa päällä tuntikausia olemisesta "tuskallisempaa" kuin jos olisi terve. Mutta hauskaa silti oli. Tämä päivä taitaa mennä vaakatasossa sohvalla maaten ja Netflixiä katsellen. 

Kummeista... Mun kummini olivat isäni sisko ja hänen puolisonsa. Siihen aikaan taisi olla aika tavallista, että sisaruksia pyydettiin kummeiksi. Nämä tietysti asuivat satojen kilometrien päässä, joten heitä ei tavannut kovin usein. Synttäri- ja joululahjat tuli joka vuosi silloin, kun oli ihan lapsi, ja teininä sai sitten kummeilta kortin. Rippi- ja yo-juhliin tulivat.  Omille lapsilleni en halunnut sukulaisia kummeiksi vaan valitsin ystäviäni. Sellaisia, jotka myös asuivat pääkaupunkiseudulla. Samoin omat kolme kummilastani ovat ystävieni lapsia. Tavattiin usein ja monesti vastavuoroisesti oltiin lapsenvahtina. Ei tarvinnut vaivata isovanhempia lapsenvahdiksi, kun siihen hommaan sai ystäviäänkin. Yksi esikoiseni kummeista on lapseton sinkkumies. Hän vei kummilastaan paljon mukaan kaikenlaiseen. Kun tuli uusi Disney-leffa, ei kehdannut mennä yksin katsomaan, mutta kummilapsen kanssa kehtasi. Kävi myös talvisin pulkkamäessä, vei melomaan kanootilla ja vaikka mitä. Minäkin tein kummilasteni kanssa kaikenlaista. Vein Linnanmäelle, Korkeasaareen, Suomenlinnaan yms. Ja kun vuosituhat vaihtui, kaksi nuorinta kummilastani oli meillä. Mulla oli silloin se rekikoira, joten laitoin koiralle vetovaljaat, liinat ja pulkan perään ja vuorollaan sitten omat ja kummilapset sai istua pulkassa (kaikki 4 eivät mahtuneet samaan aikaan pulkkaan) ja koira veti. Kierrettiin tähtikirkkaana yönä lampea ja katseltiin ilotulitusta. 

Kummius voi siis hyvinkin olla joko varsin läheistä tai sitten virallista eli "vain kirkonkirjoihin" merkittyä.