Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukolla on eläke 5500e/kk kun saa sellasta tyel lisäeläkettä mitä työnantajat maksoi lisäetuna joskus kasarilla. Aina valittaa raippaverosta ja taitetusta indeksistä silti. Ja käy vain Lidlissä kun muuhun ei ole varaa.
ja nettona paljon paljon vähemmän
ei tuo mielestäni mikään erikoinen eläke ole
On tuo aika erikoinen eläke. Suurimmalla osalla suomalaisista ei ole palkkakaan koskaan ollut noin suuri. Mutta eläkkeissä tosiaan on progresisivinen verotus kuten on ansiotuloissakin ja mitä suurempi palkka tai eläke, sitä suuremman prosenttiosuuden maksat siitä veroja. Mä muutama vuosi sitten laskeskelin, paljonko mua eläkkeessä - siis nettoeläkkeessä - hyödyttää, jos jatkan töissä ylimpään eläkeikään asti. Bruttona tonnin, mutta nettona vain muutaman satasen. Juu ei, en viitsi.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä miten eläkeläiseltä voi loppua rahat. Puhun siis juurikin tuommoista parin tonnin nettoeläkettä saavista. Asunto on hyvin todennäköisesti velaton, velaton auto eikä ole lapsia enää elätettävänä. Työssäkäyvä 40-50-vuotias maksaa siitä palkastaan lapset, asuntolainan ja autolainan eli varmaan on käytössä lopulta saman verran rahaa kuin sillä eläkeläisellä. Niin miten se budjetointi ei eläkeläiseltä onnistu kun menot eivät ole enää läheskään niin suuret kuin ennen?
Mä vähän luulen, että yllättävän moni alkaa monenlaisin tavoin nostaa elintasoaan, kun lapset ovat aikuisia ja muuttaneet omilleen sekä asuntolainat on maksettu. Tämä voi tapahtua vaivihkaa ja ikäänkuin huomaamatta. Syödään useammin ravintoloissa, käydään kahviloissa, matkustellaan, Pirkan kalapuikot vaihtuu tuoreeseen kuhaan yms. Käydään erilaisissa "hemmotteluhoidoissa" eikä kännykänkään tarvitse enää olla se halvin. Lasten aikuistumisen ja omien eläkepäivien välissä on saatettu hankkia - tai periä - kesämökki, josta aiheutuu sitten omat kulunsa.
Mä rupesin aikoinaan laittamaan puolet aiemmin lapsiin ja asuntolainan maksuun menneistä summista säästöön, mutta puolet laitoin kulutukseen. Elintasoni nousi aika paljon. En mitenkään tavoitellut elintason nousua, mutta se vaan vähän lipsahti siihen, kun kerran oli varaa. Mä olen sinkku, mutta jos olisi ollut puolisokin, niin varmaan olisi hankittu venettä, moottoripyörää ja ties mitä ihan vain siksi, että kerrankin on varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäluokan opittu tapa. Rahaa on mutta ei koskaan tarpeeksi. Eivät ole oppineet tyytymään siihen mitä on vaan aina tavoiteltu enemmän. Oma vanhempani samanlainen vaikka on satojatuhansia euroja rahaa ja omaisuutta. Tosin on nyt tässä vuoden sisään alkanut puhumaan että eipä hänen tarvitse pihistellä missään. Aivopesu alkaa uppoamaan kovaakin kalloon. Vuosia olen kehottanut nauttimaan rahoistaan itse kun vielä pystyy kulkemaan ja tekemään kaikenlaista. Hän on jo +80v. Se vaatii pitkänkin ajan että oppii suhtautumaan uuteen elintasoon järkevästi.
Ap puhuu juuri eläköityneestä. Sinä puhut 80-vuotiaasta.
Pitkään menee joillakin oppia elämään tulojen mukaan etenkin kun on vuosikymmeniä elänyt leveästi niin 2000€ eläke tuntuu köyhyydeltä.
Tämä on ihan totta. Monella ainoastaan opiskeluaikana tulot oli pienet ja jos ei ole joutunut myöhemmin elämässään opiskelemaan uudestaan, niin nuoruuden ensimmäisistä opiskeluajoista on jo kulunut vuosikymmeniä. Osa sitten on joutunut pohtimaan sitäkin, onko varaa jäädä äitiyslomalle ja varsinkaan kotihoidontuelle , koska nuokin on paljon pienemmät kuin mitä palkka on. Tai ainakin mietti, pystyykö vanhempainvapaiden aikana tekemään jotain keikkahommia, jolla tienata lisää.
Kun reilut 3 vuotta sitten aloitin kokeilun eläkepäivieni elintasolla elämisestä, niin siinä kokeilun edetessä mulle selvisi myös se, onko mulla varaa jäädä eläkkeelle jo heti, kun alin eläkeikä tulee täyteen vai pitääkö mun jatkaa vielä töissä kenties ylimpään eläkeikään asti. Mulla ei ole mitään isoja rahareikiä kuten autoa, kesämökkiä tms, joten alin eläkeikä riitti ihan hyvin. Toisaalta sain sitten tuon kokeiluni aikana säästettyä niin paljon, että hyppäsinkin pois oravanpyörästä 11 kk ennen alinta eläkeikääni. Elän nyt elokuuhun asti ihan vaan kokeilusta säästyneillä rahoilla. Aika harvasta asiasta olen joutunut kokonaan luopumaan, mutta esimerkiksi ravintolassa käyn syömässä vain harvoin. Aikoinaan tuli käytyä vähintään 2 kertaa viikossa, kun ei huvittanut kotonakaan kokkailla. Teen myös itse asioita, jotka aiemmin olisin ostanut kaupasta tai palkannut jonkun ammattilaisen tekemään. Niskahieronnassakaan ei tarvitse enää käydä, koska ei tarvitse kökkiä lähes 40 tuntia viikossa tietokoneen ääressäkään. Vanha koirani kuoli maanantaina ja nyt voin ottaa vuosibudjetistani pois koiran ruokiin yms menneen summan. Sillä summalla voisin käydä muutaman kerran kuukaudessa ravintolassa syömässä, mutta en aio tällä tavalla nostaa elintasoani vaan jatkossa se summa menee säästöön.
Huomenta nasut! Kyylän kanssa heräiltiin vasta yhdeksän maissa. Aamiaista ja särkylääkkeitä nassuun. Mulla on sormien nivelet niin kipeät olleet jo jonkin aikaa, että oikein mitään ei saa tehtyä. Ja tekemistä olisi vaikka kuinka paljon. Päätin ottaa yhteyttä Dockportiin ja kysyä, osaisiko ne suositella jotain lääkäriä lähialueelta, joka on hyvä pistämään kortisonia niveliin. Mua on joskus aikoinaan pistänyt niveliin lääkärit, jotka osaa hyvin, ja sitten lääkärit, jotka eivät osaa. Ne hyvin pistäneet ovat jo eläkkeellä enkä oli tarvinnut piikkejä tällä vuosituhannella ollenkaan, joten ei hajuakaan, kenelle kannattaisi varata aika. Docportista tuli suht nopeasti lääkäriltä vastaus ja nyt mulla on aika varattuna ensi keskiviikoksi. Hetken aikaa äimistelin sähköpostiini tullutta Docportin laskua: 0 €. Kela-korvaus olikin kattanut sen kokonaan. Aika kiva.
Tänään olisi lähikuppilan terassikauden avajaiset klo 18. En nyt koe mitään suurta hinkua sinne lähteä, mutta eilen siskoni lastenlasten äiti otti yhteyttä ja kysyi, olenko menossa. Hän ei ollut vielä ihan varma, mutta saattaisi tulla lasten kanssa käymään. Ravintola tarjoaa ilmaiseksi grillimakkaraa ja muksut voisi juoda limsat ja me aikuiset yhdet oluet. Sen jälkeen sitten kotiin.
Eilen sain myös "kerättyä kasaan" osan lähisuvusta ja varasin yhteen ravintolaan pöydän seitsemälle vappupäivän brunssille. Vuosikymmeniä oli perinteenä käydä yhdessä vappulounaalla, mutta se traditio jäi pandemian jalkoihin eikä aloitettu enää uudestaan, koska äidin muistisairaus paheni. Kaikilla - varsinkin nuoremmalla sukupolvella - on ollut jo vähän ikävä näitä suvun perinteitä, joten siskoni kanssa päätettiin, että mitäpä jos aloitettaisiin uudelleen.
Noi pätkätyöt onkin ihan oma lukunsa. Mä tein 1980-luvulla vain pätkätöitä. Päivääkään en ollut työttömänä, mutta HYKS:issä kikkailtiin työsopimuksia siten, että työsuhteeseen tuli just sen verran katkoa, että ei kertynyt lomapäiviä eikä tarvinnut maksaa lomarahoja. Mulla on HYKS:in ansioluettelossa sivukaupalla juuri näitä työsuhteita, jotka kestivät alle 2 viikkoa ja katkaisiin aina just perjantaihin ja seuraava alkoi maanantaina (tai vuorotyössä siten, että vapaapäivät olinkin "työtön", vaikka todellisuudessa kyse oli lakisääteisistä vapaapäivistä), joten näistä ei myöskään kertynyt eläkettä. Ei niitä lomia eikä lomarahojakaan. Jotkut määräaikaiset työsuhteet olivat sentään 2 viikkopa pidempiä ja niistä kertyi niin lomapäivät kuin eläkekin, mutta suurin osa oli näitä kikkailutyösuhteita.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/