Reipas ja tunnollinen lammas

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin että muutan kerrostalosta rivitaloon. Mutta. Nyt kun olen käynyt katsomassa rivareita, useissa ei ole ollut mitään aitoja tai näkösuojaa naapureiden pihojen välillä. Tai jos on aita se on matala polvenkorkuinen tai maksimissaan metrin. Ilmeisesti kaavassa määritellään aidan korkeus. Olenkin alkanut epäröidä. Tulee kuitenkin joku kyttääjä naapuri heti aidalle roikkumaan kun menen omalle pihalle. Olenko liian introvertti rivariin? Minulle riittää tervehtiminen naapureiden kanssa nyt krstalossa. Jos päätyasunnossa sinne saisi pihan omaan rauhaan. Onko rivariasujia kuulolla, saako olla omassa rauhassa? Vai onko se vaan muutettava omakotitaloon?

Olen asunut jo 35 vuotta rivarissa.  Pihat on pienet,  mutta aidat noin  180 cm korkeat.  Mulla on seinänaapurit olleet yhtä poikkeusta lukuunottamatta oikein mukavia.  Ja se yksi poikkeuskin päätyi aika pian jonnekin hoivakotiin.  Eli oli jo päästään aika sekasin. Tykkään tästä paikasta.  Me pitkään asuneet muodostetaan jo mukava yhteisö. Autetaan toisiamme tarpeen vaatiessa,  mutta annetaan myös olla rauhassa.  Tämä on aika iso rivitaloyhtiö eli 56 asuntoa.  4-7 asuntoa per rakennus. Kaikkia taloyhtiöön muuttaneita ei tietenkään tunne, mutta nämä tässä vieressä kyllä tuntee.  

 

Mistä tulikin mieleen yks juttu.  Pari vuotta sitten viereiseen rakennukseen muutti lapsiperhe. Lähdin viemään koiraa ulos ja noin  2v lapsi huudahti äidilleen,  että kato kissa.  Ja siis mun koira oli noin 35 kg painava. Äitinsä sanoi,  että ei kuule taida olla kissa. Pieni poika hetken aikaa mietti ja sitten hihkaisi,  että sehän on MARSU. Mun koira aina tykkäsi tosi paljon siitä pojasta ja poika koirastani.  Nyt koiraa ei enää ole ja poikakin taitaa syksyllä aloittaa eskarin. Mutta tämäkin naapuri jää aina juttelemaan mun kanssa,  kun pihassa nähdään. 

Ja lisään vielä, että minäkin olen introvertti. 

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin että muutan kerrostalosta rivitaloon. Mutta. Nyt kun olen käynyt katsomassa rivareita, useissa ei ole ollut mitään aitoja tai näkösuojaa naapureiden pihojen välillä. Tai jos on aita se on matala polvenkorkuinen tai maksimissaan metrin. Ilmeisesti kaavassa määritellään aidan korkeus. Olenkin alkanut epäröidä. Tulee kuitenkin joku kyttääjä naapuri heti aidalle roikkumaan kun menen omalle pihalle. Olenko liian introvertti rivariin? Minulle riittää tervehtiminen naapureiden kanssa nyt krstalossa. Jos päätyasunnossa sinne saisi pihan omaan rauhaan. Onko rivariasujia kuulolla, saako olla omassa rauhassa? Vai onko se vaan muutettava omakotitaloon?

Olen asunut jo 35 vuotta rivarissa.  Pihat on pienet,  mutta aidat noin  180 cm korkeat.  Mulla on seinänaapurit olleet yhtä poikkeusta lukuunottamatta oikein mukavia.  Ja se yksi poikkeuskin päätyi aika pian jonnekin hoivakotiin.  Eli oli jo päästään aika sekasin. Tykkään tästä paikasta.  Me pitkään asuneet muodostetaan jo mukava yhteisö. Autetaan toisiamme tarpeen vaatiessa,  mutta annetaan myös olla rauhassa.  Tämä on aika iso rivitaloyhtiö eli 56 asuntoa.  4-7 asuntoa per rakennus. Kaikkia taloyhtiöön muuttaneita ei tietenkään tunne, mutta nämä tässä vieressä kyllä tuntee.  

Mistä tulikin mieleen yks juttu.  Pari vuotta sitten viereiseen rakennukseen muutti lapsiperhe. Lähdin viemään koiraa ulos ja noin  2v lapsi huudahti äidilleen,  että kato kissa.  Ja siis mun koira oli noin 35 kg painava. Äitinsä sanoi,  että ei kuule taida olla kissa. Pieni poika hetken aikaa mietti ja sitten hihkaisi,  että sehän on MARSU. Mun koira aina tykkäsi tosi paljon siitä pojasta ja poika koirastani.  Nyt koiraa ei enää ole ja poikakin taitaa syksyllä aloittaa eskarin. Mutta tämäkin naapuri jää aina juttelemaan mun kanssa,  kun pihassa nähdään. 

Olen muutaman kuukauden päästä itsekin eläkeiässä enkä nyt keksi tuntemistani eläkeläisistä yhtikäs mitään asiaa, joka olisi heille kaikille yhteistä. Osa jopa tekee töitä vielä eläkkeelläkin. Varsin yksilöitä heistä jokainen. Ihan kuten olivat ennen eläkkeelle jäämistäänkin. 

En mäkään ymmärrä. Monissa muissa maissa elokuu on lomakuukausi. Kun mä olin lapsi ja nuori, niin Suomi oli "kiinni" heinäkuussa. Siis monet pienet kaupat yms pisti vaan lapun ovelle, että suljettu 1.7. - 31.7. Ei haitannut yhtään niitä turisteja, jotka tulivat lomiaan viettämään Suomeen elokuussa.  Monille - ainakin julkisella sektorilla - lomarahatkin maksettiin heinäkuussa. Suomalaiset humppasivat rahansa heinäkuussa ja turistit omansa sitten elokuussa. 

Viimeiset 19 vuotta työelämässä toimisto oli Pasilassa. Ja niistäkin työvuosista tein 13 vuotta jo muutenkin etätöitä. Mutta kun vielä kävin Pasilan toimistolla lähitöissä, ei olisi tullut mieleenkään lähteä Helsingin keskustaan lounaalle.