Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä pakkomiellettä lisääntymisestä. Meitä on täällä nyt jo ihan liikaa. Kun porukkaa on vähemmän, riittää reursseista ennemmän jokaiselle.
Jos meillä on enemmän muiden työpanoksen varassa eläviä vanhuksia ja vähemmän työikäisiä, joiden työpanoksen varassa eletään, niin miten meillä riittää enemmän resursseja jokaiselle?
Suurten ikäluokkien vanhukset ovat kohta haudassa. Ei boomeritkaan ikuisesti elä.
Jostain syystä iso osa kansasta tuntuu elävän siinä uskossa, että suurten ikäluokkien kuoltua ei tule olemaan vanhuksia.
"Väestöennusteen mukaan 80 vuotta täyttäneen väestön määrä kasvaa seuraavan 20 vuoden aikana lähes neljännesmiljoonalla."
https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2026/Vanhusvaeestoen-maeaeraess…
No tämä. Meitä 1950- ja 1960-luvuilla syntyneitäkin on aika paljon Jos vanhusten määärää halutaan vähentää, pitää heikentää meidän yli kuuskymppisten mahdollisuuksia päästä terveydenhuollon piiriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Ei ole enää samanlaista sosiaalista tai taloudellista painetta hankkia lapsia kuin menneisyydessä
2. Pariutumismarkkinat ovat nykyään harvinaisen vääristyneet kiitos deittisovellusten ja sosiaalisen median, eli tavallisen miehen on entistä vaikeampi pariutua edes toisen tavallisen naisen kanssa
3. Porno yms. on toimiva coping-mekanismi monelle miehelle, jolloin nämä eivät koe tarvetta etsiä todellista fyysistä kontaktia naisten kanssa tyydyttääkseen tarpeensa
4. Avioliittoon ja lastenhankintaan liittyy erilaisia riskejä miehille, joilta näitä ei enää suojella
5. Hyvin tärkeänä pointtina miehet eivät näe tulevaisuutta itselleen ja jälkikasvulleen nykyisessä kotimaassaan. Esimerkiksi Suomessa suomalaiset tulevat olemaan vähemmistö omassa kotimaassaan 2040-luvulle tultaessa, mikäli nykyinen demografinen kehitys jatkuu. Miehet ovat tavallisesti naisia rationaalisempia suvunjatkamisen suhteen ja näkevät selkeämmin varoitusmerkit tässä suhteessa
Miehet ovat myös pelokkaampia kuin naiset ja helpommin tunteidensa vietävissä. On paljon miehiä, jotka oikeasti säikkyvät kun heille näyttää jonkun Suomen uutisten Venäjällä piirrellyn grafiikan siitä miten Suomessa 10 vuoden päästä kansa kulkee huivit päässä, ja siinä on vaan miehet mukana. Naiset on jossain takahuoneissa kotiorjina. Sitten nämä hermoheikot "omilla aivoillaan" ajattelijat alkavat saarnata, miten kaikki maah an muutto on hirveää, Suomi on tuhottu, blaablaa. Jos katsoisivat ympärilleen ja tutustuisivat muihinkin ihmisiin kuin Andrew Tateen ja nimimerkki riikkaan, niin äkkiä huomaisivat että oikeasti Suomi on aika hyvä maa, jossa itse asiassa aika moni surkeammista oloista tullut viihtyy aivan loistavasti työssä käyden ja nauttien hienosta järjestelmästä. Suomalaisille vaan ei nykyään oikein mikään kelpaa.
Turvallisuushakuisuus on tosiaan nykyään aivan huipussaan. Jos ennen muinoin tavallinen ihminen, mies tai nainen, olisi tarvinnut 20-vuotiaana varmuuden siitä, että pystyy varmasti elättämään itsensä ja perheensä hautaan asti ennen kuin uskaltaa sitoutua mihinkään, ei olisi meistäkään yksikään elossa. Ennen elettiin enemmän kädestä suuhun ja turvattiin Jumalaan ja toisiinsa, nykyään ihmisillä ei ole muuta turvaa kuin itsensä ja tätä ajatusta yrittää vielä maan johtokin vahvistaa entisestään. On melkoinen haaste keskituloisenkin perheen vesalla sitoutua yhteiskuntaan, kun ajatuksena on, että apua saattaa tarpeen tullen ehkä saada 300 euroa kuussa, jos kohdalle sattuu armollinen virkailija. Ja sitä ennen joudut myymään kaiken, lastesi kodin luonnollisesti myös, jos olet erehtynyt sellaisen ostamaan.
Eli ongelma on yksilöllisyyttä sairauteen asti korostava järjestelmä a la USA.
Ennen muinoin ei ollutkaan tehokkaita ehkäisymenetelmiä. Lapsia vaan syntyi. Varsinkin suuret ikäluokat. Oikeestiko kuvitellaan, että jokainen niistä lapsista oli tarkkaan harkittu ja toivottu? Ja pitää muistaa sekin, että lääketiede kehittyi ja yhä useampi niistä vahinkolapsista eli aikuiseksi asti. Ennen muinoin saattoi kymmenestä lapsesta elää vain kaksi. Tänä päivänä lapselle pitää tarjota muutakin kuin kolme kertaa päivässä puuroa nenän eteen, rähjäiset vaatteet ja heinäpatja kamarin perälle.
Suomessa elintaso on noussut ja siten myös ihan yhteiskunnankin vaatimukset siitä, millainen elämä lapselle pitää pystyä tarjoamaan. Jos et pysty, joudut "syyniin". Ja onhan se "syyni" kyllä lapsen kannalta tottakai ihan hyväkin. Ainakin joskus,
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoin alle 30 v pojalleni älä mene naimisiin ja jos niin avioehto eikä vielä lapsia. Ehtii. Tyttöystävä on.
Ai oikein sanoit :D Kai tottelee äitiään?
Minä puolestani rohkaisen sitoutumaan, se se vasta vaatii rohkeutta.
Mä olen syntynyt 1961 ja mun äitini aikoinaan sanoi mulle, että lapsia vasta sitten, kun "juoksut on juostu" ja on ammatti ja työpaikka.
Huono neuvo. Monella jää lapset hankkimatta, kun kokoajan tuntuu ettei oikeaa aikaa lapsille ole. Se on asenteesta kiinni ei ammatista ja työpaikasta. Jotkut juoksee vielä juoksujaan 40v.
Tässä on hyvä esim. naisesta joka hankki lapset parikymppisenä. Ei mennyt elämä pilalle, vaikka monen mielestä palstalla se menee.
Sandralla, 23, on neljä lasta. Sandra Aavan mielestä lasten hankkimista ei kannata lykätä sen varjolla, että kaiken elämässä pitäisi olla valmista.
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1fce2de2-cb13-48cb-9298-140a…
Minusta tuo esimerkki ei ole kovin hyvä. Mikähän tuon turkkilaisen miehen ammatti on, kun Suomessa pystyy elättämään suurperheen Sandran ollessa kotiäiti? Ja kuten jutusta selvisi, niin on tukiverkot. Todella monella ei täällä mitään tukiverkkoja ole.
Kotiäitys sinällään on mielestäni arvostettava asia, mutta sitten sen puolison on kyllä syytä maksaa yksityistä eläkettäkin kotona olevalle puolisolleen. Tunnen ikäisiäni naisia, jotka olivat pitkään kotiäiteinä ja sitten mies päättikin vaihtaa nuorempaan. Tai muuten vaan parisuhde ei ollutkaan enää oma juttu. Vaikeaa löytää Suomessa töitä, jos on ollut pitkälti toista kymmentä vuotta pois työelämästä. Ja eläke jää pieneksi. Tänä päivänä työllistyminen on vaikeaa jo silloin, jos olet ollut 2 vuotta työtön.
Minä sain esikoiseni 24-vuotiaana, mikä oli hieman nuorempana kuin 1980-luvulla keskimäärin. Mutta ehdin valmistua sitä ennen ja vaikka vakituista työpaikkaa mulla ei silloin ollutkaan, niin ihan jo äitiyslomalla oli paljon mahdollisuuksia tehdä keikkaa Meilahden sairaalassa. Niistä keikoista ei tosin eläkettä kertynyt, mutta myöhemmin tein valintoja, joilla eläkettä alkoi kertymään. Ja erohan mullekin sitten ajan myötä tuli, mutta onneksi oli ammatti ja työ. Myöhemmin sitten opiskelin työn ohella toisenkin ammatin, Hyväpalkkaisiin hommiin. Päivääkään en ole onneksi joutunut olemaan vastentahtoisesti työtön, mutta edelleen arvostan äitini sanoja. Mulla oli aikoinaan kavereita, jotka olivat hankkineet lapsia jo mua huomattavasti nuorempina ja kyllähän niillä sitten myöhemmin alkoi bilekenkä vipattaa.
Lapset on aivan ihana asia, mutta ne eivät ole mitään lemmikkihamstereita, jotka elävät 3 vuotta. Pitää ajatella myös ne seuraavat 15 vuottakin. Tottakai elämässä voi tapahtua ihan mitä tahansa kenelle tahansa, mutta mun mielestäni lisääntymistään ei voi perustaa sille ajatukselle, että se kuuluisa Joku Muu maksaa.
Ymmärrän oikein hyvin niitä nuoria, jotka haluavat edes sen koulutuksen ja jonkinlaisen taloudellisen varmuuden ennenkuin alkavat lisääntyä. Tähän lisään vielä sen verran, että jo vuosia jopa lapsiasianvaltuutetut ovat puhuneet lasten ja nuorten eriarvoistumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Tossa nyt tartutaan ihan väärään asiaan, pariutumis- ja perhejutut on vasta kaukana toisella sijalla. Noi miehet joista Varhiala puhuu, siis nämä jotka ottaa 50% leikkauksen toimariin tekee sen koska niiden annetaan tehdä, tuet juoksee. Tuo ongelma ei oikeasti ratkea ennen kuin hyväksytään että näille nyt vaan pitää ihan oikeasti antaa keppiä ja tehdä selväksi että yhteiskunta ei hyväksy tuollaista, pitää tehdä jotain järkevää (muuta kuin rikoksia, joita iso osa luonnollisesti tekee tuon päälle).
Jos ei siihen olla valmiita, vaan ymmärretään ja silitellään päätä ja etsitään syitä kaikkialta muualta, niin tuo tulee vain pahenemaan. Tää on ennen kaikkea eettinen ongelma, meidän yhteiskunnassa on valtava moraalikato josta kukaan ei halua edes keskustella. Kaikilla pitää olla kivaa koko ajan.
Se artikkeli on taas kerran maksumuurin takana, joten pitää keskustella siitä, mikä siitä jutusta on näkyvissä. Jos kyse olikin artikkelissa jostain muusta kuin nuorten miesten halukkuudesta ryhtyä iseiksi, nin toki tilanne on eri. Mutta ei nuoret miehet ennenkään halunneet iseiksi. Heistä vaan - jos huonosti kävi - tuli sellaisia. Toisista parempia ja toisista huonempia.
Mä olin lapsena suklaalle allerginen. 1960-luvulla kansakoulussa oli joskus ruokana suklaamannapuuroa ja koska siihen aikaan allergisia oli aika vähän, niin mitään korvaavaa ruokaa ei saanut. Söin sitten niinä päivinä koulussa vain näkkileipää ja maitoa. Muutaman kerran tuli vanhemmilta salaa syötyä suklaata. Kaverini tarjosi. Kun kolmatta kertaa sairastuin "vihurirokkoon" , äiti tajusi, että on tainnutkin Lammas saada jostain suklaata. Selkäsaunahan siitä tuli :D Teini-iässä allergia väheni ja loppui kokonaan. Olin vissiin oppikoulun viidennellä, kun kaksin käsin vedin Jacky suklaavanukkaita ja kaikkea muutakn suklaata, mihin vaan kesätyörahani riittivät. Sitten tuli "suklaaähky". Kuinkahan monta joululahjaksi saamaani suklaarasiaa olenkaan heittänyt avaamattomina roskiin, kun menivät kaapin perukoilla vanhaksi ? En tiedä, mutta monta. Kyllä mä edelleenkin pidän suklaan mausta, mutta hyvin riittää yksi Fazerin suklaalevy puolikin vuotta. Sacher-kakku kyllä voisi olla mun heikkous, mutta onneksi missään ei myydä yhden annoksen kakkuja :D Kun mulla makeanhimo iskee, niin ne on sitten hedelmät ja marjat. Tänään lähikaupasta löytyi karviaismarjoja!!!!Niin ja joo, muutaman kerran kuukaudessa juon ennen nukkumaanmenoa kuumaa kaakaota.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/