Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Pääsen suoraan erikoislääkärille eikä tarvitse vängätä lähetettä julkisen TK-lääkärin kanssa. 

Tämä mullakin. 

Sähkön hinta Irlannissa vaihtelee 30-42 sentin välillä per kilowattitunti.  On yksi Euroopan kalleimmista. Ja sillä saarella sentään tuulee lähes koko ajan ja tuulivoimaloita on joka paikassa. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että tuo aihe miten ja mihin eläkepäiviään käyttää, voikin olla joillekin arkakin aihe. Itse jäin päivälleen aivan "kypsänä" ja monellakin tapaa täysin uupuneena, ilolla pois työelämän kasvavista paineista. Ja mullekin kävi niin että, vaikka kovasti eläkepäiviä viime työvuodet odotin, kuin vasikka kevättä, niin todellisuus olikin alkuun aivan muuta kuin mitä olin suunnitellut. Makasin minäkin sohvalla ja telkkaria vain katselin, enkä oikein ketään halunnutkaan tavata tai tehdä mitään ylimääräistä. Ajattelin usein; antakaa minun nyt jo vihdoinkin olla rauhassa...Työni oli ollut jatkuvaa sosiaalista ihmisten kanssa toimimista ja kroppakin reistaili. Voisi sanoa näin jälkeenpäin, että henkiset ja fyysiset akkuni olivat ihan lopussa. Olisin varmaan jäänytkin siihen sohvalle muhimaan, mutta minut siitä "pelasti" se että poikani perusti perheen ja pääsin kahden pikkuisen mummoksi ja siitä mummoilusta virkistyin niin ja sain taas iloa ja merkitystä elämääni, ja aivan uutta virtaa päiviini. Voihan siinä takana olla sekin ajatus, kun oikein tuumailen, että onhan minulla vielä odotettavaa ja tarpeellista tekemistä täällä...

Niin tuttua!  Mulla ei ole lapsenlapsia ja tuskin tuleekaan, mutta melkein on niin, että heti, jos erehdyn nousemaan sohvalta ( = laitan kännykkään äänet päälle)  , joku haluaa musta taas jotain tai tarvitsee mua taas johonkin  :D  Mä asun ihan yhden palvelutalon vieressä ja aivan varmasti kelpaisin sinne lukemaan lehtiä tai viemään yksinäisiä vanhuksia ulos. Tällä alueella on myös paljon järjestöjä, joissa voisi vapaaehtoisena tehdä paljonkin tärkeää, tarpeellista ja merkityksellistä.  Yksi ystävistäni käy muutaman kuukauden välein Ukrainassa viemässä sinne eläinsuojaan ruokia, lääkkeitä yms tarpeellista. Olenkin sinne jo aika paljon lahjoittanut. Kysyi multa jokin aika sitten, en sattuisi haluamaan lähteä syksyllä mukaan ja toisin sieltä mukanani itselleni jonkun vähän iäkkäämmän koiran. Paha....todella, todella paha kysymys :D  Jos saan olla vielä muutaman kuukauden rauhassa, voi olla, että tällaisella järki-ihmiselläkin tunteet voittaa ja lähden käymään Ukrainassa. Edellinen koirani oli Venäjältä pelastettu kulkukoira ja ehkä saisin elämääni lisää sisältöä, jos kävisin hakemassa Ukrainasta itselleni koiran.  Ainoa ongelma mulla on, että miten voin ottaa vain yhden?

Kävin viime syksynä Irlannissa ja siellähän paikalliset ovatkin jo aika kyrsiintyneitä siihen, että tavallinen kuluttaja maksaa sen sähkön, mikä halpana ollaan myyty näille datakeskuksille. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en kaipaa aktiivista sosiaalista kanssakäymistä.  Tilanne olisi varmaan vähän toinen, jos asuisin yksin. Onneksi on tuo elämänkumppani!

Yhteys ystäviin ja kavereihin on säilynyt, vaikka tapaamme kasvotusten harvoin.

Tänään sadepäivänä hoidin yhteydenpitoa yhteen ystävääni kirjoittamalla pitkän kirjeen; olikin harvinaisen paljon kerrottavaa.

Ymmärän hyvin :). Jos mulla olisi elämänkumppani (siis muukin kuin kissa tai koira), mä asuisin yli puolet vuodesta teltassa takapihalla :D  Mä tajusin jo aika nuorena, että en ole lainkaan parisuhdeihminen.  Yritin kyllä, mutta ei se toiminut.