Reipas ja tunnollinen lammas

Tuosta yhteisöllisyydestä.... yhteisöllisyyttä on monenlaista ja erilaisiin tilanteisiin. Kun pandemia alkoi, tämän alueen Facebookin puskaryhmässä alettiin kysellä, tarvitseeko joku apua kauppareissuihin tms. Tämä yhteisöllisyys ei siis kohdistunut vain tuttuihin vaan myös tuntemattomiin. Monissa paikoissa maaseudulla taksikuskit alkoivat toimittaa kaupasta ostoksia vanhuksille, joita oli kehotettu pysymään kotona. Kun aikoinaan tällä alueella meni pidemmäksi aikaa vesi poikki ja viranomaiset saivat järjestettyä vedenjakelupisteitä, meidän taloyhtiössä muutamat tyypit kerääntyi tohon pihalle ja sovittiin, kuka menee kenenkin iäkkään tai muuten huonosti liikkuvan ovikelloa soittamaan ja kysymään, tarvitseeko vedenjakelupisteeltä vettä. Ja niille, jotka tarvitsivat, vietiin vettä. Emme kuitenkaan kohdistaneet tätä yhteisöllisyyttä kaikkiin naapureihin vaan ainoastaan niihin, joille veden hakeminen itse olisi ollut hankalaa. Emmekä tietenkään alueen muihin taloyhtiöihin. Huomattavasti rajatumpi yhteisöllisyys sitten taas omalla kohdallani (esimerkiksi kenelle antaisin omia ruokiani,  juomiani, lämpimiä vaatteitani, lääkkeitäni jne ) kohdistuisi lähinnä omiin lapsiini, isääni ja siskooni. Heihinkin vain sen mukaan, mitä nyt ylipäätään tarvitsisivat ja mikä olisi sen hetkinen tilanne. Erittäin mahdollista kun on, että siskoni olisi juuri silloin mökillään, kun täällä kaupungissa olisikin jokin vedenjakelun tai sähkön tms katkos. Lähtökohtaisesti ajattelen, että ne ihmiset, joilla on auto, voivat ajaa vaikka 200 km ostamaan jostain vettä tms. On siis ihan selvää, että ei sellaiset ihmiset mun vesi- tai muita varastojani edes tarvitse. 

Ymmärrän siis ihan hyvin sen, että moni laskee sen varaan, että hyppää sitten vaan autoonsa ja ajaa sinne, missä on tarvittavia asioita kaupoissa. Ja sitten vielä sellainenkin asia, että terve ihminen ei kuole, vaikka olisi 72 tuntia ilman mitään nesteitä. Sen jälkeen voi olla sitten jo tiukempi tilanne, mutta jos on talvi ja lunta, niin syö sitten vaikka janoonsa lunta. Varautuminen ei ole mikään uusi keksintö. 100 vuotta sitten oli ihan normaalia varautua talveen. Vielä 1980-luvulla asuin kerrostalossa, jossa oli jokaiselle asunnolle kylmäkellari. Sinne sai säilöttyä mehuja, hilloja, etikkasäilykkeitä ja juureksia. Ei niitä säilötty mitään ydinsotaa tai maailmanloppua varten. Ja kuten jo aiemmin ketjussa kerroin, niin aikoinaan oli ihan oikeita jopa viikkoja kestäviä lakkojakin ja niihinkin ihmiset varautuivat. Nykyisin lakot vaikeuttavat aika harvoin tavallisen kansalaisen elämää. 

Kävin viime syksynä Irlannissa. Ei siellä sen halvempaa ollut kuin Suomessakaan, mutta siellä oli erilaista. En ole kovin kiinnostunut kotimaan matkailusta, koska täällä on lähes kaikki isommat kaupungit suunnilleen toistensa kopioita. Samat ketjuliikkeet, samat ketjuravintolat jne. Lunta näkee ihan kotinsa ikkunastakin ja jos vaikka hiihtämään haluaisi, niin monot vaan  jalkaan ja sukset heti kotipihassa. Omalla kohdallani kyse on lähinnä siitä, että suomalaista näkee ihan joka päivä ja siksi se on arkea. Jos lomalla haluaa kotoa pois, haluaa jotain erilaista. Lapsuudessani 1960-luvulla tuli kierrettyä Suomea ja nähtyä Kolit yms paikat. En mä ulkomaillekaan mene kahta kertaa samaan paikkaan. Poislukien työmatkat, joissa paikkaa ei tietenkään voinut itse valita. 

Viime vuonna oli kuitenkin tarkoitus käydä Rovaniemen markkinoilla, mutta se reissu peruuntuikin. Uusi suunnitelma tälle vuodelle. Yksi serkkuni asuu Lapissa ja meitä lähtee täältä pääkaupunkiseudulta kolme serkusta loppukesästä Rovaniemellä käymään. Mutta sitten sekin on nähty. Ymmärrän silti hyvin niitä, jotka vuodesta toiseen käyvät Lapissa laskettelemassa. Se on se laskettelu, joka heitä sinne vetää eikä niinkään se, että ne rinteet sattuu olemaan Suomessa. Jos he asuisivat ihan niiden rinteiden lähellä, kävisivät siellä arkisin ja viikonloppuisin laskettelemassa ja lomillaan todennäköisesti suuntaisivat jonnekin muualle. 

Norjalla menee vissiin ihan hyvin edelleen. Just pari viikkoa sitten yhden kaverin tytär lähti sairaanhoitajaksi Norjaan. Suomessa ei enää sairaanhoitajia tarvita, mutta Norjassa tarvitaan. Lohenfileoiista en tiedä, mutta käsittääkseni Norjassa töitä kuitenkin riittää. Vuonna 2025 Norjan työttömyysaste oöli vain noin 4,5%.

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa ei taida edes olla ovikella. Joo en kyllä tiedä kun en ole käynyt. Ei kyllä kriisin hetkellä tulisi mieleenkään mennä naapuriin. Kyllä se on lähipiiri ja omat yhteisöt jos haen apu jos tarvitsen.

Juuri näin! Yksi osa varautumista on sekin, että on ne lähipiirit ja omat yhteisöt. Valitettavan monella nykyisin sellaisia ei enää ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arkijärjen luulisi sanovan että ei ole tyhmyyttä ihan vakavissaan ottaa huomioon mitä voi tapahtua - vaikka epätodennäköiseltä tuntuisikin - ja miten siihen itse voi valmistautua ettei tyhjän päälle joudu jos se tai ne toteutuu.

 

Suurin osa varautuu päivittäin asioihin joiden tietää tapahtuvan. Sen sijaan varautuminen johonkin minkä kokee hyvin epätodennäköiseksi, koetaan turhana. Ei siinä mitään sen kummempaa. 

Mun yks entinen työkaveri aikonaan sanoi, että aina pitää olla vähintään yhden pallolaajennuksen verran rahaa pankkitilillä. Ei hän pitänyt sitä kovin todennäköisenä itselläänkään, mutta JOS niin kävisi, saisi hoidon yksityisellä heti eikä joutuisi jonottamaan ties kuinka pitkään julkisella. 

Mutta olet kyllä ihan oikeassakin. Me ihmiset ollaan erilaisia. Jollekin on ihan ok lähterä 41 asteen kuumeessa apteekkiin ja kappaan tai vaikka vielä kylpypyyhe housuissa, koska olisihan se aika tyhmää varautua siihen, että sekä kuume että ripuli tulisi samaan aikaan. 

Mutta joo..jokainen tekee niinkuin itse haluaa. Ei ole4 pakko varautua, jos ei halua. Mutta turha sitten rimputtaa naapurin ovikelloakaan, että opisko sulla antaa mulle vettä tai jotain lämpimiä peittoja. Huonokuntoiset vanhukset ja muut nk toistaitoiset on toki eri juttu, mutta jollekin rillumarei-tyypille en kyllä antaisi edes yhtä tablettia Buranaa.