Reipas ja tunnollinen lammas

Siis mä perehdyin ohjeistuksiin jo 1980-luvulla, kun kotitalouksiin jaettiin Kodin turvaopas -niminen kirjanen. Ohjeistuksethan ovat yhteiskunnan muuttuessa tietysti muuttuneet siitä ajasta, mutta perusperiaatteet on edelleen samat. Mun varautumisessa on muutama oleellinen asia eli sähkönjakelun häiriöt, vedenjakelun häiriöt, maksuliikenteen häiriöt, kauppojen toiminnan häiriöt sekä tilanteet, joissa kotoa ei voi poistua. 

Asun 2-kerroksisessa asunnossa, joten mulle on tärkeää, että en sähkökatkon aikana kompuroi portaissa. Yläkerran käytävällä ja porraskuilussa mulla on lattianrajassa paristoilla toimivat liiketunnistimilla varustetut lamput. Alakerrassa on eräänlainen varastohylly, jossa on kannellisissa laatikoissa ja nimilapuilla varustettuna erilaisia tavaroita. Esimerkiksi yhdessä on erilaiset paristot. Niitä tietenkin tulee käytettyä muulloinkin, mutta siis oleellista on, että ne ovat yhdessä ja samassa paikassa. Ei siis tarvitse sähkökatkon aikana ruveta miettimään, missähän kaikki paristot on.  Multa löytyy myös laitteet, joilla voi keittää vettä ja laittaa ruokaa ilman sähköjäkin. Lisäksi mulla on ihan arkikäytössä elintarvikkeita, jotka tarpeen vaatiessa voisi syödä suoraan pakkauksestakin. Siis kypsentämättä ja lämmittämättä. Vedenjakelun häiriöihin olen varautunut siten, että mulla on 5,5 litran kanistereissa lähdevettä. Tällä hetkellä niitä on 6 kpl. Aiemmin käytin päiväysvanhaksi menneet vedet kukkien kasteluun, mutta nyt olen laittanut sellaisiin avaamattomiin kanistereihin vain punaiset tarrat, koska kyllä niillä voi edelleen kätensä tai naamansa pestä. Lisäksi löytyy kivennäisvesiä, mehuja ja jos oikein veemäiseksi elämä menee, niin viinejä yms.  Elintarvikkeista tuossa jo vähän mainitsinkin, mutta mulla on ruokakomerossa säilykkeet siten, että kun ostan uusia, laitan ne rivissä perimmäksi ja vanhimmat tuotteet hyllyllä siihen eteen. Löytyy myös erilaisia kuivattuja hedelmiä ja marjoja sekä pähkinöitä. Käteistä myös löytyy aina. Lisäksi multa löytyy mm ilmastointiteippiä, jos tulee tarvetta tiivistää ikkunat, ja olen myös selvittänyt, mistä saan tässä asunnossa ilmanvaihdon kokonaan pois päältä. Löytyy myös lämpimiä vaatteita sekä retkeilykäyttöön tarkoitettu makuupussi. Joditabletteja ei enää ole (meni päiväys jo vanhaksi), koska olen jo sen verran vanha, että en kuulu enää niiden kohderyhmään. Ensiaputarvikkeita löytyy aina ja hiljattain jouduinkin varastoa täydentämään, kun niille tuli käyttöä. Olen myös perehtynyt taloyhtiön omaan varautumissuunnitelmaan. 

Olen ja en.  Nimenomaan olen varautunut poikkeustilanteisiin infrastruktuurissa. Ihan riippumatta siitä,  mikä sen poikkeustilanteen aiheuttaa.  Varsinaisesti sotaan en,  koska täytän 68 vuotta vasta vähän yli kolmen vuoden päästä.  Ja siihen asti valmiuslaki velvoittaa mua tekemään ja menemään sinne,   miten  viranomaiset käskee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muistisairaalle niin vain hoitopaikkaa saa (paitsi isolla rahalla). Jos suurin piirtein pääsee sängystä ylös ja itse vessaan, niin kotona pysyy. 

Ainakin pääkaupunkiseudulla käsittääkseni makaa vuodekuntoisia vanhuksia yksin kotonaan, kunnes 4-5 x vrk:ssa kotihoitokaan ei enää "riitä".

Vuodepotilas onkin itseasiassa helpompi kuin sellainen,  joka itse touhuaa kaikenlaisia ja häippäsee ovesta ulos yöpaita päällä ymmärtämättä yhtään, mitä on tekemässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mitä Lindtmanin ohjelmassa lukee, annan seuraavissa vaaleissa ääneni demareille.
Terveisin,
Kusetettu Persu ex

Demarit voisi vähän siivota ja nykyaikaistaa itseään, noin muuten ne ajaa eniten sitä perinteistä suomalaisten asiaa. 

Nimenomaan nykyaikaistaa, jotta saisivat nuoriakin äänestämään heitä.  Demareiden suurin kannattajakunta kun on jo kovaa vauhtia  matkalla kohti hoivakoteja ja hautaa.  

Vierailija kirjoitti:

Sade jatkuu. Nyt on pakastimessa jätskiä, on kesällä mitä syödä.

Torilla oli myyntikojuja, harmillisesti just tänään sataa! Ei ollut paljon asiakkaita. Me ostettiin pullaa ja piirakoita. 
Loppupäivä taitaa mennä lukien.

Minäkin luin sen jutun kuolevan äidin jäähyväiskirjeestä- olipa koskettava! Kaunis perintö lapsille.

Mä en ole vielä lukenut sitä juttua.  Pitääpä lukea.  1960-luvulla mun mummu sairastui syöpään ja siihen aikaan syövästä ei yleensä selvitty.  Kuoli parissa kuukaudessa diagnoosin jälkeen. Olin silloin 9v. Kun tulin täysi-ikäiseksi,  äitini antoi mulle kirjeen.  Mummu oli kirjoittanutkin sen ennen kuolemaansa ja postittanut äidilleni pyytäen,  että äiti antaa sen mulle,  kun tulen aikuiseksi. On ainoa kirje,  jonka olen säästänyt.