Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Alaskanmalamuutti. Terve ja pitkäikäinen rotu. Lisäksi sellainen, että ulkona voi liikkua ihan mihin vuorokaudenaikaan tahansa eikä kukaan tule pummaamaan edes tupakkaa. Ei sillä, että mulla tupakkaa olisikaan, mutta kuitenkin. Ensimmäinen koirani oli alaskanmalamuutti.
Vierailija kirjoitti:
Laita puhelu estoon viikoksi! Ei ole pakko olla koko ajan saatavilla.
Tietysti on vaikea olla tyly omalle äidille mutta omaa jaksamista on ajateltava myös.
Tämä ei tosiaan ole aina ihan helppoa. Aikoinaan, kun äiti oli vielä elossa ja sekoili muistisairautensa kanssa ja isä soitteli mulle öisin ja kesken työpäivääkin, mulla alkoi olla taas verenpaineet tasoa 230/170. Mulla oli jo kerran aiemminkin revennyt valtimo korkeiden verenpaineiden vuoksi ja päätin sitten mennä käymään työterveyslääkärillä. Silläkin riskillä, että äiti saattaisi just silloin lähteä taas ulos hortoilemaan. Lääkäri käski mun pistää kännykkäni äänettömälle, koska kovin montaa viikkoa en hengissä enää selviäisi ja toista kertaa mulla tuskin kävisi yhtä hyvä tuuri kuin ekalla kerralla. Koska olin vielä työelämässä, tietenkään en voinut päivisin pitää kännykkääni äänettömällä ja kerran sitten isä taas soitti, että mun pitää tulla heti sinne, koska äiti on taas ihan sekaisin. Kerroin isälle, mitä lääkäri oli sanonut ja isäni tuumasi vaan, että "niin niin mutta kun sinun täytyy...". Kysyin sitten isältä ihan suoraan, kumman hän haluaa haudata ensin: vaimonsa vai tyttärensä. Löi mulle luurin korvaan ja vastaushan oli sitten harvinaisen selvä. Mutta sen jälkeen aloin pitää kännykkkääni työpäivän jälkeen äänettömällä. Joku vinkkasi palstalla, että voi laittaa kännykän myös Älä häiritse -tilaan ja valita itse ne numerot, joista puhelut ja tekstiviestit pääsee edelleen läpi. Molemmat vanhempani ovat jo pilven reunalla, mutta mulla on tuo toiminto edelleenkin päivittäin käytössä. Vain omat lapseni sekä muutama läheisin ystäväni voivat soittaa mulle silloin, kun haluan olla rauhassa.
En lukenut koko ketjua, mutta jos tyttäresi tienaa elantonsa somessa, niin jopa niistä kampaamokäynneistään hän varmaan tekee someen päivityksen? Eli se on hänen työtään. Joten ymmärrän tytärtäsi tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä aihe, todellakin. Kiitos ap:lle avauksesta ja kaikille asiallisista kommenteista. Joku luuseri täälläkin luulee, ettei koskaan vanhene, ehkä ei vanhenekaan? Kuolo korjaa äkkiä nuoriakin. Riittää, että näkö huononee tai kädet vapisee, siinä ei enää verkkopankkia käytä nuorempikaan.
Terveen, normaalisti liikkuvan, näkevän ja kuulevan ihmisen on vaikea hahmottaa, mikä kaikki muuttuu ongelmaksi sitten, kun em asiat ei enää toimikaan. Ja se on ihan normaaliakin, että ei hahmota. Jos jalka on noussut vuosikymmeniä ihan normaalisti kynnyksen yli ja yhtenä päivänä ei enää nousekaan, niin siinä on taas yksi ongelma lisää ratkaistavaksi. Mun vanhemmillani oli aina hienoja mattoja, mutta kun isän liikuntakyky heikkeni ja isä siirteli huonekaluja työntämällä, ne matot alkoi olla välillä niin rutussa, että olivat jo tosi vaarallisia. Oli pakko ottaa matot kokonaan pois, mutta sitten ongelmana oli liukas parketti. Se nyt ratkaistiin ostamalla isälle aikuisten nk turvasukkia eli sellaisia kuin mitä usein taaperoilla näkee, mutta aikuisten kokoa.
Olen kertonut ennenkin, että tavallaan olen onnekas, kun sairastuin nivelreumaan jo 34-vuotiaana. On ollut aikaa opetella ja totutella siihen, että asiat muuttuvat koko ajan hankalammiksi. Aamulla, kun pitäisi nousta ylös ja lähteä vessaan, onkin ihan tönkkösuolattu neulamuikku. Maitotölkit tippuu käsistä, purkinkansia ei saa auki jne. Just vähän aikaa sitten ostin herneenpalkoja ja sattui olemaan sormissa tavallista kivuliaampi päivä, niin enhän mä saanut niitäkään auki. Omaan kotiini olen viime vuosina tehnyt remontteja ja aiemmat parketit vaihdoin vinyylilankkuun. Ihan vain siksi, että se ei ole liukas. Myös matot on mulla sellaiset, että vaikka kissa vetäisi nk kakkaraveja ympäriinsä, niin matot pysyvät paikoillaan lattiassa. Portaikossa mulla on jo liukuestematot. Alunperin hankin ne vanhan koirani vuoksi, mutta en aio niitä poiskaan repiä,. koska ovat oikein hyvät mulle itsellenikin. Täytän ensi kuussa kuitenkin "vasta" 65 vuotta, mutta koko ajanhan mä kotiani arvioin sitä silmällä pitäen, että mitä sitten, kun en enää.... Ja vaikka mielelläni asuisinkin loppuun asti tässä kodissani, niin tiedostan oikein hyvin, että jonain päivänä on ehkä muutettava tästä muualle. Mulle tulee nyt perinnöksi tilava kerrostalokaksio ja ihan mielelläni pidän sen ainakin toistaiseksi vuokralla. Ehkä muutan siihen joku päivä itse.
Mä olen hetero, mutta en silti käytä aikaani sen ajattelemiseen, mitä seinäaapurini mahdollisesti puuhastelevat ja mihin reikään milloinkin.
Pari viikkoa sitten en vaan halunnut illalla olla kotona kahdestaan kissani kanssa, joten lähdin lasilliselle paikalliseen. Juttelin siellä syvällisiä yhden nelikymppisen miehen kanssa. Komea kuin mikä. Sain häneltä sellaisen nallekarhun syleilyn, jollaisia harvoin olen elämässäni saanut. Lähdettiin samaa matkaa sieltä pois ja hän piipahti kaupassa ostamassa kaksi lonkertoa. Tultiin meille ja kissanihan suorastaan rakastui tähän tyyppiin. Yleensä tuo katinketale suhtautuu vähän varauksella miespuolisiin tuntemattomiin, mutta se oli kissan ja tämän miehen kesken rakkautta ensisilmäyksellä. Istuttiin sitten hänen kanssaan tossa mun pihalla ja nautittiin kesän viimeisistä illoista. Ja juu, hän ei ole kiinnostunut - siis "siinä mielessä" - naisista, mutta ihan mahtava tyyppi ja niin empaattinen ja kykenevä olemaan läsnä. Ja vaikka olisikin kiinnostunut naisista, niin tuskin ainakaan äitinsä ikäisistä :D Mulla on aika paljon miespuolisia kavereita ja muutama ihan ystäväkin, mutta tunnen oloni turvallisemmaksi silloin, kun tiedän 100%:sen varmasti, että mitään "iskuyrityksiä" ei ole tulossa.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/