Reipas ja tunnollinen lammas

Surullistahan tuo on, että äidinkieli rappeutuu. Mutta mihin tämän päivän lapset edes tarvitsevat sanaa "oja"? Varsinkaan kaupunkilaislapset? Omat isovanhempani syntyivät 1890-luvulla ja heidän sanavarastossaan takuulla oli paljon sanoja, joiden merkitystä minä en tiedä. Ja on myös uudempia sanoja. Tästä ei ole kovinkaan montaa päivää, kun palstalla oli yksi ketju, jossa kyseltiin sisustustauluista. Ennenkuin vastasin, kävin googlettamassa, mitä eroa on taululla ja sisustustaululla. Tällaiselle eläkeläismummelille kun kaikki taulut on osa sisustusta, mutta selvisipä sitten tuokin sana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin taas ilta alessa lähikaupassa, sain hyvät valmisruuat, iso lasagne, thaikeitto, halloumiruukku, lohipihvi muussilla, chili kinkkuleikkele ja leipä. Sain 14e alennusta. Eikä tarvi käydä keittelemään perunoita eikä makaronia. Nyt katon salkkarit.

Aikamoiset aiheet on salkkareissa ollakseen alkuillan ohjelma.

Kyllä ja homotkin.

Ajatelkaa: lapsia on lesbo- ja homopareillakin! Saavatkohan he katsoa vanhempiaan?

Kaksi äitiä -parillakin on neljä lasta. Vicky Rosti on heidän isoäitinsä. Hui gamalaa! Alkuillasta näkevät molemmat äitinsä.

Meinaatko vielä kauankin jankuttaa aiheesta?

Homofobia on ajankohtainen aihe. Siitä pitääkin keskustella. Avartaa katsomusta ja antaa oikeaa tietoa mielikuvien tilalle.

Mä olen hetero, mutta en silti käytä aikaani sen ajattelemiseen, mitä seinäaapurini  mahdollisesti puuhastelevat ja mihin reikään milloinkin. 

Pari viikkoa sitten en vaan halunnut illalla olla kotona kahdestaan kissani kanssa, joten lähdin lasilliselle paikalliseen. Juttelin siellä syvällisiä yhden nelikymppisen miehen kanssa. Komea kuin mikä. Sain häneltä sellaisen nallekarhun syleilyn, jollaisia harvoin olen elämässäni saanut. Lähdettiin samaa matkaa sieltä pois ja hän piipahti kaupassa ostamassa kaksi lonkertoa. Tultiin meille ja kissanihan suorastaan rakastui tähän tyyppiin. Yleensä tuo katinketale suhtautuu vähän varauksella miespuolisiin tuntemattomiin, mutta se oli kissan ja tämän miehen kesken rakkautta ensisilmäyksellä. Istuttiin sitten hänen kanssaan tossa mun pihalla ja nautittiin kesän viimeisistä illoista. Ja juu, hän ei ole kiinnostunut - siis "siinä mielessä" - naisista, mutta ihan mahtava tyyppi ja niin empaattinen ja kykenevä olemaan läsnä. Ja vaikka olisikin kiinnostunut naisista, niin tuskin ainakaan äitinsä ikäisistä :D Mulla on aika paljon miespuolisia kavereita ja muutama ihan ystäväkin, mutta tunnen oloni turvallisemmaksi silloin, kun tiedän 100%:sen varmasti, että mitään "iskuyrityksiä" ei ole tulossa. 

Alaskanmalamuutti. Terve ja pitkäikäinen rotu. Lisäksi sellainen, että ulkona voi liikkua ihan mihin vuorokaudenaikaan tahansa eikä kukaan tule pummaamaan edes tupakkaa. Ei sillä, että mulla tupakkaa olisikaan, mutta kuitenkin. Ensimmäinen koirani oli alaskanmalamuutti. 

Vierailija kirjoitti:

Laita puhelu estoon viikoksi! Ei ole pakko olla koko ajan saatavilla.

Tietysti on vaikea olla tyly omalle äidille mutta omaa jaksamista on ajateltava myös.

Tämä ei tosiaan ole aina ihan helppoa. Aikoinaan, kun äiti oli vielä elossa ja sekoili muistisairautensa kanssa ja isä soitteli mulle öisin ja kesken työpäivääkin, mulla alkoi olla taas verenpaineet tasoa 230/170. Mulla oli jo kerran aiemminkin revennyt valtimo korkeiden verenpaineiden vuoksi ja päätin sitten mennä käymään työterveyslääkärillä. Silläkin riskillä, että äiti saattaisi just silloin lähteä taas ulos hortoilemaan. Lääkäri käski mun pistää kännykkäni äänettömälle, koska kovin montaa viikkoa en hengissä enää selviäisi ja toista kertaa mulla tuskin kävisi yhtä hyvä tuuri kuin ekalla kerralla. Koska olin vielä työelämässä, tietenkään en voinut päivisin pitää kännykkääni äänettömällä ja kerran sitten isä taas soitti, että mun pitää tulla heti sinne, koska äiti on taas ihan sekaisin. Kerroin isälle, mitä lääkäri oli sanonut ja isäni tuumasi vaan, että "niin niin mutta kun sinun täytyy...". Kysyin sitten isältä ihan suoraan, kumman hän haluaa haudata ensin: vaimonsa vai tyttärensä. Löi mulle luurin korvaan ja vastaushan oli sitten harvinaisen selvä. Mutta sen jälkeen aloin pitää kännykkkääni työpäivän jälkeen äänettömällä. Joku vinkkasi palstalla, että voi laittaa kännykän myös Älä häiritse -tilaan ja valita itse ne numerot, joista puhelut ja tekstiviestit pääsee edelleen läpi. Molemmat vanhempani ovat jo pilven reunalla, mutta mulla on tuo toiminto edelleenkin  päivittäin käytössä. Vain omat lapseni sekä muutama läheisin ystäväni voivat soittaa mulle silloin, kun haluan olla rauhassa. 

En lukenut koko ketjua, mutta jos tyttäresi tienaa elantonsa somessa, niin jopa niistä kampaamokäynneistään hän varmaan tekee someen päivityksen? Eli se on hänen työtään. Joten ymmärrän tytärtäsi tässä asiassa.