Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Muutaman tunnin päästä lähden lopetuspiikille. Siis kivunlopetuspiikille. En kyllä tiedä, miten wanhan kansan hoitoja kortisonpiikiit nykyisin nivelreumaan on, mutta ainakin menen ihan reumalääkärin vastaanotolle. Ysätäväni kanssa (ex-hoitaja hänkin) viestiteltiin ja hänkin mietti, että ne pistokset saattaa olla jo nykypäivänä vähän menneen talvën lumia ja parempiakin hoitomuotoja on olemassa.Mua ärsyttää, kun nyt olisi aikaa eikä mitään velvoitteita mihinkään suuntaan, niin sitten sormet on niin kipeät, että en saa edes maitotölkkiä auki. Kyllästyttää jo viikkojen sohvalla makaaminen.
Tänään olen miettinyt, olisinko jo vähän avoimempi biologisille reumahoidoille. Toistaiseksi en ole niitä halunnut niiden sivuvaikutusten vuoksi. Olen miettinyt sitäkin, että jos lopettaisi kokonaan nivelreuman hoidot ja alkaisi hoitaa vain nivelrikkoa. En edes kuvittele, että olisin täysin kivuton, mutta jos nyt edes jotain näillä nakkisormilla pystyisi tekemään. Muutakin kuin niistä nakkikastiketta, jonka syötyäni saan sydäninfarktin, kun valtimot kovettui.
En ole koskaan tällä lääkärillä aiemmin käynyt ja toivon, että olisi mukava ja yhteistyöhaluinen lääkäri. Mitään opiaatteja en kipuun halua, ne lääkkeet säästän leikkausten jälkeisiin kipuihin. Mutta olisi ihan kiva, jos edes jotain påystyisi tekemään. Vaikka saksimaan noi pahvilaatikot sen kokoisiksi palasiksi, että ne mahtuu taloyhtiön molokkiroskiksen pienestä aukosta sisään.
Tavataan hautausmaalla, kyllähän se kuolo kohta korjaakin, kun rohkenimme edes nakeista kirjoittaa. Nauravat nakit :). Yli 90v tätini teki usein itse ruokaa, sipulia, suolaa, voita käytti. Joskus kotihoito toi annoksen, mauttoman ja varmaan terveellisen? Eikö tuossa iässä saisi jo vapaasti syödä mitä vaan, mikä maistuu?
Saa syödä. Muistan, kun mun poika meni yläasteelle. Kouluruoka oli jo silloin mitä oli. Aika mautonta. Ostin 10 kpl noin 5 cm pituisia korkillisia lasiputkia. Laitoin niihin erilaisia mausteita. Putkilot pakastepussiin ja pojalle reppuun. Hyvin meni jannulla koululounalla alas ihan mikä tahansa omituinen sotku, kun maustoi itse. Yks kerta satuin olemaan itse sairaana kotona, kun puhelin soi. Oli pojalla köksäntunti ja käksänmaikka soitti mulle vihaisena. Mäkätti siitä, että mun poika pelleilee ruuanlaiton kanssa ja oli kuulemma laittanut lihapullataikinaan kanelia ja kardemummaa. Mä sanoin, että mustapippuria, jeeraa ja valkosipulia myös ja jos sattuu löytymään pinjansiemeneiä, niin voi paahtaa niitä ja lisätä mureketaikinaan. Kun poika tuli koulusta, niin kertoi, että ope oli pyytänyt anteeksi, ettei ollut tajunnutkaan, että lihapullat voi maustaa myös lähi-idän tapaan.
Muutaman tunnin päästä lähden lopetuspiikille. Siis kivunlopetuspiikille. En kyllä tiedä, miten wanhan kansan hoitoja kortisonpiikiit nykyisin nivelreumaan on, mutta ainakin menen ihan reumalääkärin vastaanotolle. Ysätäväni kanssa (ex-hoitaja hänkin) viestiteltiin ja hänkin mietti, että ne pistokset saattaa olla jo nykypäivänä vähän menneen talvën lumia ja parempiakin hoitomuotoja on olemassa.Mua ärsyttää, kun nyt olisi aikaa eikä mitään velvoitteita mihinkään suuntaan, niin sitten sormet on niin kipeät, että en saa edes maitotölkkiä auki. Kyllästyttää jo viikkojen sohvalla makaaminen.
Tänään olen miettinyt, olisinko jo vähän avoimempi biologisille reumahoidoille. Toistaiseksi en ole niitä halunnut niiden sivuvaikutusten vuoksi. Olen miettinyt sitäkin, että jos lopettaisi kokonaan nivelreuman hoidot ja alkaisi hoitaa vain nivelrikkoa. En edes kuvittele, että olisin täysin kivuton, mutta jos nyt edes jotain näillä nakkisormilla pystyisi tekemään. Muutakin kuin niistä nakkikastiketta, jonka syötyäni saan sydäninfarktin, kun valtimot kovettui.
En ole koskaan tällä lääkärillä aiemmin käynyt ja toivon, että olisi mukava ja yhteistyöhaluinen lääkäri. Mitään opiaatteja en kipuun halua, ne lääkkeet säästän leikkausten jälkeisiin kipuihin. Mutta olisi ihan kiva, jos edes jotain påystyisi tekemään. Vaikka saksimaan noi pahvilaatikot sen kokoisiksi palasiksi, että ne mahtuu taloyhtiön molokkiroskiksen pienestä aukosta sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipas erikoinen yritys tuo ketjun ensimmäisen sivun nakkikastikeviestin heittäminen tänne illalla ja kommentointi siihen. Mitähän sillä haettiin, riita-aihettako? Kyllä on monet konstit sano mummo kun...Taidanpa tehäkkin nakkisoossia ;)
Nakkikastike on hyvää.
Tukkii verisuonet aivoissakin, sen huomaa.
sovitaan niin, höpönassukka
Ei ole kivaa. Mun suonet on tukossa joka paikassa. Lähtö edessä sen vuoksi ihan koska vaan. Varokaa muut rasvaista kolesteroliruokaa.
Nakit on valitettavasti prosessoitua ruokaa, jota ei nykyisin suositella syötäväksi. Samoin prosessoidut leikkeleet. Täynnä jotain terveydelle huonoja juttuja. Te, ketkä ruuanlaitosta pidätte, kannattaa satsata terveelliseen. Entisaikojen ruuat ei sovi nykyaikaan. Ne oli monet tarkoitettu raskasta ruumiillista työtä tekeville. Tehtiin myös vaan rajallisista raaka-aineista. Rasvaa ja suolaa niin että ranteet paukkui. Nykyään on mahdollisuus syödä toisin. Pysyy terveempänä ja hoikempana. Ei mitätön juttu.
Mä söin lapsena puuroja. Kotona oli aamulla puuroa, kansakoulussa 3-4 kertaa viikossa lounaaksi puuroa (siihen aikaan lauantaisinkin oli koulua) ja monesti kotona oli iltapalaksikin puuroa. 1970-luvun alkupuolella joku ruotsalainen tutkimus oli osoittanut, että kaurapuuro aiheuttaa syöpää. Siihen loppui mun lapsuudenkodissa puuron syönti :D Saatiin siskoni kanssa riiismuroja, corn flakeseja, jugurttia yms. Nykytiedon mukaan nuo ei ole ellenkaan terveellisiä,. mutta olin ikionnellinen silloin, kun puuronsyönti loppui kuin seinään :D
Mun vanhemmat söivät leikkeleitä jo 1950-luvun alussa. Helsinkiin kun muuttivat, niin oli kaupoissa lauantaimakkaraa, jahtimakkaraa jne. Äiti eli kuukautta vaille 97-vuotiaaksi ja isä jotenkuten porskuttelee vielä, vaikka - jos elää - täyttää joulukuussa 97. Aikoinaan arkkiatri Arvo Ylppö sanoi, että kaikkea kohtuudella, ja kuoli 104-vuotiaana. Ei ole tarkoitus elää pelkällä makkaralla, mutta ei myöskään pelkällä porkkanalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa ymmärtää tuollaista jankkaamista.
Kävin kurkkaamassa Narsissit- ketjun johon jotakin olin kirjoitellutkin.
Tämä sama oudon ja sairaan ajatusmaailman omaava henkilö oli tosiaan sinne löytänyt.
Mikään ei säästy hänen likaiselta riidan haastannaltaan.
Ettekö ymmärrä tuota dynamiikkaa? Yksi kirjoittaja pilaa ketjun toisensa jälkeen. Komentelee, rajoittaa ja poistaa. Pelisilmä puuttuu, arvostelee ja nimittelee. Tätä on jatkunut vuosia. Iäkäs ja ilmeisesti eristäytynyt, ei kestä muiden mielipiteitä. Surullista, mutta hän ei itse ymmärrä käytöksensä ongelmia. Vaikka asiasta puhuttaisiin kuinka kohteliaasti, lopputulos on nolla. Suututtaa kirjoittajia eri ketjuissa. Vähän aikaa sitten taas yhdessä alkoi holhota ja suututti monet. Kivoja kirjoittajia poistui. Sitten jotkut on suuttuneet ja alkaneet antaa takaisin. Hän on kuin ukkosenjohdatin, ongelmat seuraavat häntä ketjusta toiseen. Jos olisin osannut, olisin auttanut. Nythän joudumme kaikki myötäilemään, ettei tulisi riitaa. Vieraissa ketjuissa näin ei tapahdu, vaan häntä kohdellaan, kuten muitakin kirjoittajia.
Tänään jatkuu ihan varmasti. Otetaanko aikaa, koska d aloittaa riidan?
D on kuin Virtahepo olohuoneessa -kirjassa tyranni tai alkoholisti, jota muut varovat ja myötäilevät, että säästyisivät sen päivän riidalta. Miksi me hyväksymme tämän? Olemme luusereita, jollemme laita virtahepoa kuriin.
Virtahepo-kirjasta tuli mieleen.
Iso osa nyt keski-ikäisistä ja vanhemmista on elänyt yhteiskunnassa, jossa alkoholismi oli yleistä. Isän juomista lieveilmiöineen salasi niin vaimo kuin lapsetkin. Työpaikoillakin asiaa hyssyteltiin. Kaikki peloteltiin hiljaisiksi. Juoppoa ongelmien aiheuttajaa pelättiin ja suojeltiin. Ongelmaa ei saanut tunnustaa. Sama koski jyrkkää uskonnollisuutta, vanhempien mielenterveysongelmia ja perheväkuvaltaa.
Tällaisessa ympäristössä lapsista tulee helposti läheisriippuvaisia. He jatkavat samaa toimintamallia koko ikänsä. Pelkäävät ja suojelevat sairasta valtaa käyttäviä. Vihaavat niitä, jotka puhuvat asioista suoraan.
Avoimuus on pelottava uhka. Mitään ei uskalleta kyseenalaistaa. Moraali on lapsuudessa kääntynyt nurin.
Tällaista ajattelutapaa on vaikea ymmärtää, jos on kasvanut toisenlaisessa ympäristössä. Itse tajusin tämän ilmiön yhteyden ketjuun vasta nyt. Kun mitään ei oikein voi sanoa, jäljelle jää tyhjä hymistely. Ei tietenkään koske kaikkia. Hirveää, miten järkyttävää suomalaisten perheiden historia on ollut. Onneksi on toisenlaisiakin kohtaloita. Lapsuuden merkitystä ei voi vähätellä.
Mun vanhempani eivät käyttäneet tippaakaan alkoholia, kun minä ja siskoni oltiin alaikäisiä. Sen sijaan äitini velljellä, joka 17-vuotiaana joutui sotaan, oli lauantaisin töiden jälkeen aina pullo kirkasta viinaa keittiössä tuolinsda vieressä lattialla. Eno ei ollut väkivaltainen eikä riidanhaluinenkaan. Siinä istui hiljaa tuntikausia, otti kuppia ja tuijotti ikkunasta ulos. Kun pullo oli tyhjä, meni nukkumaan.
Itse muistan lapsuudestani maaseudulla, kun mummun ja myöhemmin tädin kanssa käveltiin hautausmaalla. Sankarihautojen kohdalla aikuiset painoivat päänsä alas ja olivat aivan hiljaa. Siinä me lapsetkin opittiin pitämään suu supussa. Ei meille lapsille koskaan kerrottu, miksi aikuiset toimivat siten, mutta myöhemmin sitten aikuisena ymmärsi. Vaikenemisen kulttuuri ja tunteista puhumattomuus voi juontaa juurensa sotien ajalta. Piti vain jaksaa, vaikka olisi nähnyt miten traumaattisia painajaisia kokemistaan asioista. Joko rintamalla tai sitten ihan kotioloissa. Äiti asui pienellä paikkakunnalla, joka oli kuitenkin jatkuvien pommitusten kohteena. Isä myös pienellä paikkakunnalla, mutta koska se ei ollut rautateiden risteysasema, niin isän kokemukset sodasta olivat erilaiset kuin äidin. Äiti kävi pienempien sisarustensa kanssa piirtämässä järven jäälle lentokoneen kuvia ja niin pommikoneet pommitti järveä eikä asuintaloja. Ilmasta käsin kun näytti siltä, että se oli jonkinlainen lentokenttä.
Niin monet asiat vaikuttaa siihen, kuinka vanhaksi ja kuinka terveenä elää. Mä olen niin sinut Kuoleman kanssa, että ei mulla ole mitään tarvetta elää ikuisesti. Kaikista vastoinkäymisistäni ja kivuistani huolimatta olen saanut elää hyvän elämän ja jos aamulla en enää heräisikään, niin mitään ei elämästäni jäisi puuttumaan. Ei sillä, ihan mielelläni mä kyllä haluaisin herätä aamulla ja alkaa puuhastella kaikenlaista, mutta jos tänään illalla haluaisin syödä nakkeja, niin söisin.
Elintarviketeollisuus tietenkin tavoittelee yhä suurempia voittoja ja siksi jotain korvataan säilyvyyden tai ihan vain massan vuoksi jollain edullisemmalla. Hämmästyin jo vuosia sitten, kun joissakin majoneeseissa oli maitojauhetta. Ei maito kuulu majoneesiin. Mutta jep jep, kun majoneesiin sotketaan maitojauhetta, massa kasvaa ja elintarviketeollisuus saa paremmat voitot. Natriumglutamaatti on kans mielenkiintoinen juttu. Sen määrää on merkittävästi vähennetty, mutta nyt aasialaisissa ruokakaupoissa myydään erikseen natriumglutamaattia, koska sduomalaisissa elintarvikkeissa sitä ei enää käytetä. Mielenkiinnolla odoptan tätä "savuhommaa". Siis keinotekoiset savuaromit kielletään. Siitäkin huolimatta, että ne keinotekoiset savuaromit ovat terveydelle vähemmän haitallisia kuin luontaiset savuaromit. Luontaisia savuaromeja - eli siis oikeasti savustamista - ei kuitenkaan kielletä. Tulevaisuudessa pienituloisilla ei ole enää varaa savukalaa syödä, mutta varakkailla on, koska se luonnollisesti savustaminen maksaa enemmän kuin keinotekoinen savuaromi.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/