Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Äidin päiväkirjoista kysynyt jatkaa:

Niin ehkä on paras hävittää nuo kirjat avaamattomina.  Koen ehkä syyllisyyttä siitä, miten välttelin äidin sairaudesta puhimista ja vähättelin sitä, vaikka jälkeen päin oli väistämätöntä, että se johti ennenaikaiseen kuolemaan. Ehkä ajatuksissani itsensä ruoskinta kirjoja lukemalla olisi kuin hyvitys äidille. Mutta kuten sanoitte, hän tuskin niitä kirjoitti ajatuksella, että sittenpähän saavat lapset lukea, vaan ne olivat hänelle itselleen. 

Mä olen harkinnut, että alkaisin kirjoittaa jonkinlaista päiväkirjaa, jonka kanteen kirjoittaisin "Lapsilleni". Eli en omaa henkilökohtaista päiväkirjaa vaan nimenomaan lapsilleni suunnattua. Ja laittaisin sen sitten samaan lipastonlaatikkoon kuin missä on mun tärkeät paperit. Mä olen ostanut jo nyt sekä tyttärelleni että pojalleni korut, jotka ovat siellä samaisessa lipastonlaatikossa, mutta rasiassa, jonka päällä lukee "Saa avata sen jälkeen, kun minua ei enää ole. T. Äiti". Nyt, kun en ole enää työelämässäkään, voisin alkaa kerätä päiväkirjaan kaikenlaisia muistoja, mitä mulla on lasteni lapsuudesta. Asioita, joita he eivät välttämättä itse muista. Ja jotain muistoja omasta lapsuudestani, mutta kirjoitettuna niin, että lukija tulee olemaan oma lapseni enkä minä itse. 

Mun mielestä on ihan hieno juttu, että kännykän näyttö muuttuu punaiseksi, jos on epäily jostain huijarista tai markkinoinnista. En koskaan vastaa näihin . Toki joskus on joku puhelinmyyjä, jonka numeroa tuo luuri ei tunnista, mutta yleensä selviän niistä puheluista ihan hetkessä. Työelämässä ollessani sanoin vain, että olen töissä enkä ehdi nyt puhua ja katkaisin puhelun. Ja nytkin, jos selviää, että on joku puhelinmyyjä, sanon vain, että en osta enkä tilaa mitään ja katkaisen puhelun. Joskus on ollut tilanteita, jolloin olen esimerkiksi just kohta jäämässä bussista pois ja jos en tunnista numeroa, en vastaa vaan kotona sitten katson numerohausta, oliko jokin sellainen numero, johon olisi ehkä syytä soittaa takaisin. Mitä tulee läheisten sairaalaan joutumiseen, niin mä en ole tällä hetkellä kenellekään se henkilö, jolle noista soitettaisiin ensimmäisenä. Jos joku läheiseni joutuu sairaalaan, niin ne ilmoittaa kyllä lähimmälle omaiselle ja tämä sitten taas jossain vaiheessa mulle. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Hernekeitto on porissut jo muutaman tunnin hellalla. Pikkuhiljaa alkaa tulla nälkä. Parin leudomman päivän jälkeen onkin taas aika kipakka pakkanen. Jotain 17 astetta pakkasta. Ei tietty mitään verrattuna johonkin Savukoskeen, jossa oli mitattu -41 astetta. Hyrrrrss. Koira näytti viihtyvän ulkona ilman takkiaankin, mutta jos tulee kovin paljon kylmempää, niin takki sillekin sitten päälle. Kohta jatkamaan kotihommia. 

 

Herkkuruokaa sulla (ei kai pannaria? Sehän on kirosana täällä, veitkö jo hyasintit pois?  :)  )

Minä laitan paistin uuniin, lohkoperunoita itse maustaen, silputen. Ehkä porkkanaakin.

Ei pannaria vaan ohukaisia. Ja joo, hyasintin nakkasin jo roskiin. Ei olisi pitänyt, kun luin, että jos sen olisi säilyttänyt viileässä, olisi voinut keväällä istuttaa pihaan. Noh, sinne meni. 

Hernekeitto on porissut jo muutaman tunnin hellalla. Pikkuhiljaa alkaa tulla nälkä. Parin leudomman päivän jälkeen onkin taas aika kipakka pakkanen. Jotain 17 astetta pakkasta. Ei tietty mitään verrattuna johonkin Savukoskeen, jossa oli mitattu -41 astetta. Hyrrrrss. Koira näytti viihtyvän ulkona ilman takkiaankin, mutta jos tulee kovin paljon kylmempää, niin takki sillekin sitten päälle. Kohta jatkamaan kotihommia. 

 

On kyllä hyvä, että on asuntokohtainen lämmityksen säätö. Meillä sekä lämmitys että vedenkäyttö on asuntokohtaista eli itse maksat sen, mitä kulutatkin. Tämä on isohko rivitaloyhtiö, jossa asuu myös paljon vanhuksia. Jos kaikilla olisi sama lämpötila, osa asukkaista palelisi ja osa joutuisi pitämään talvellakin ikkunoita auki. Kun 34 vuotta sitten muutin tähän taloyhtiöön, ei vielä ollut asuntokohtaista. Mulla oli silloin alaskanmalamuutti eli sellainen arktinen kuormanvetokoira. Sen vuoksi meillä oli usein ainakin marraskuun alkuun asti ainakin jokin ikkuna auki, mikä oli ihan älytöntä, koska päästi lämpöä sitten "karkaamaan" ulos. Kun tuli nämä asuntokohtaiset mittarit, sai jokainen säätää asuntonsa lämpötilan sellaiseksi kuin haluaa. Mulle 20 - 21 astetta on nykyisin ihan passeli (edellisen koiran aikaan 16 - 18 astetta) , mutta 96v isälleni (asuu samassa taloyhtiössä) taas mukava lämpötila on 25 - 26 astetta.