Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Lääkäri soitti jokin aika sitten päivystyksestä jo kerran ja lupasi soittaa myöhemmin uudelleen,  kun selviää, mihin KÄÄKän voisi päivystyksestä heivata. Oli tosi mukava ja ainakin äänestä päätellen aika nuori lääkäri. On kesä ja varmaan kaikki katkeran kalkin  syöneet työhönsä kyrsiintyneet lääkärit on jo kesälomilla ja nuoret kandit siellä kesätöissä. Oli oikein hyvä puhelu ja osasin kertoa kaikki asiat juuri siten, että lääkäri ymmärsi erinomaisen hyvin, mistä isän kotona yksin pärjääminen kiikastaa.  Muutama tunti sitten - siis ennenkuin lääkäri edes soittikaan vielä - soitin siskolleni. Jepulis, ei olla sitten taas enää edes puheväleissä. Seinäjoki here I come :D  (Ihan tiedoksi, niin Seinäjoelta on pidempi matka isäni luokse kuin siskoni mökiltä eikä mulla ole sen paremmin autoa kuin ajokorttiakaan).

Kauppareissulle pitäisi päästä. Kyylä-kissan ruoka on vähän vähissä. Mutta ehkä odottelen vielä hetken uutta puhelua lääkäriltä. Tämä päivä meni nyt sitten tota kännykkää katsellessa ja puheluita odotellessa. Olisi ollut mukavampaakin tekemistä, mutta....

"Kiusaamiseen pitää heti puuttua". Mä olen tänään miettinyt aika paljonkin, mikä kaikki lasketaan "kiusaamiseksi".  Kuka sen määrittelee? Onko kiusaamista se, että mä soitin ja olen laittanut useita viestejä siskolleni pitääkseni hänet tilanteen tasalla ja siten häiritsen siskoni mökillä oloa? Vai onko kiusaamista se, että siskoni lyö mulle luurin korvaan, ei lue ollenkaan enää isään liittyviä viestejä ja haluaa, että mä taas kerran huolehdin kaikesta? Kiusaanko mä siskoani, jos vienkin Kyylän lapselleni hoitoon, ostan lipun Seinäjoelle menevään junaan ja varaan hotellihuoneen jostain Seinäjoen hotellista?  D:stä ja djankkaajasta on riidelty jo vuosia ja mä joskus - kuten taas tänään - mietin, eikö teillä ole elämässänne mitään oikeita ongelmia, kun aamusta iltaan, päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen jaksetaan jauhaa yhdestä ja samasta asissta? Sori, että en aina jaksa tajuta tota. 

Oikein hyvää Seinäjoen-reissua, tunollinen lammas! Ajattelitko olla viikon, kaksi vai vielä useamman?

Tangomarkkinat menossa, hotellit ihan täynnä   ensi viikolla Vauhtiajot, hotellit täynnä. Hankalaa sun nyt saada huonetta. 

Junat täynnä ja kadut suljettu, kaikkialla soi tango ja tanssitaan. Komiat, Kuumaa, Erika Vikman, Kake Randelin ym ym. Illalla kruunattaan uudet kuninkaalliset. Tervetuloa Lammas, vielä ehdit.

Komiat on aivan ihana! Kun mä olin nuori, oli vielä lavatansseja ja ihan tanssiravintoloitakin. Humppaa, jenkkaa, polkkaa, valssia, tangoa. Rakastin tanssimista ja lattareita harrastinkin kunnes sairastuin 34-vuotiaana nivelreumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Lääkäri soitti jokin aika sitten päivystyksestä jo kerran ja lupasi soittaa myöhemmin uudelleen,  kun selviää, mihin KÄÄKän voisi päivystyksestä heivata. Oli tosi mukava ja ainakin äänestä päätellen aika nuori lääkäri. On kesä ja varmaan kaikki katkeran kalkin  syöneet työhönsä kyrsiintyneet lääkärit on jo kesälomilla ja nuoret kandit siellä kesätöissä. Oli oikein hyvä puhelu ja osasin kertoa kaikki asiat juuri siten, että lääkäri ymmärsi erinomaisen hyvin, mistä isän kotona yksin pärjääminen kiikastaa.  Muutama tunti sitten - siis ennenkuin lääkäri edes soittikaan vielä - soitin siskolleni. Jepulis, ei olla sitten taas enää edes puheväleissä. Seinäjoki here I come :D  (Ihan tiedoksi, niin Seinäjoelta on pidempi matka isäni luokse kuin siskoni mökiltä eikä mulla ole sen paremmin autoa kuin ajokorttiakaan).

Kauppareissulle pitäisi päästä. Kyylä-kissan ruoka on vähän vähissä. Mutta ehkä odottelen vielä hetken uutta puhelua lääkäriltä. Tämä päivä meni nyt sitten tota kännykkää katsellessa ja puheluita odotellessa. Olisi ollut mukavampaakin tekemistä, mutta....

"Kiusaamiseen pitää heti puuttua". Mä olen tänään miettinyt aika paljonkin, mikä kaikki lasketaan "kiusaamiseksi".  Kuka sen määrittelee? Onko kiusaamista se, että mä soitin ja olen laittanut useita viestejä siskolleni pitääkseni hänet tilanteen tasalla ja siten häiritsen siskoni mökillä oloa? Vai onko kiusaamista se, että siskoni lyö mulle luurin korvaan, ei lue ollenkaan enää isään liittyviä viestejä ja haluaa, että mä taas kerran huolehdin kaikesta? Kiusaanko mä siskoani, jos vienkin Kyylän lapselleni hoitoon, ostan lipun Seinäjoelle menevään junaan ja varaan hotellihuoneen jostain Seinäjoen hotellista?  D:stä ja djankkaajasta on riidelty jo vuosia ja mä joskus - kuten taas tänään - mietin, eikö teillä ole elämässänne mitään oikeita ongelmia, kun aamusta iltaan, päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen jaksetaan jauhaa yhdestä ja samasta asissta? Sori, että en aina jaksa tajuta tota. 

Oikein hyvää Seinäjoen-reissua, tunollinen lammas! Ajattelitko olla viikon, kaksi vai vielä useamman?

Pitäisi varmaan ensin selvittää, kuinka moneksi päiväksi saan kissan hoitoon :D  Mutta asiat nyt ratkesi. Soittivat päivystyksestä ja isä siirtyy nyt toistaiseksi kriisipaikalle hoivakotiin. Sen verran kauas, että mulla menisi pari tuntia yhteen suuntaan edes käydä siellä. Sanoivat ihan suoraan, että isää ei kotiuteta enää koskaan, jos sinne kotiin ei asioita järjestetä kuntoon.  Mun verenpaineet palasi takaisin normaalille tasolle ja nyt lähden ostamaan Kyylälle ruokaa. Ja kännykkä äänettömälle, vaikka ei olekaan vielä yö. Ja lasillisen viiniäkin taidan käydä juomassa lähikuppilassa ennen kauppaan menoa. 

Jos jollain on elämässään tylsää ja ankeeta, niin uskoisin voivani puhua siskonikin alle minuutissa ympäri, että voitaisiin lahjoittaa KÄÄKkä oikeita ongelmia tarvitsevalle :D

Lääkäri soitti jokin aika sitten päivystyksestä jo kerran ja lupasi soittaa myöhemmin uudelleen,  kun selviää, mihin KÄÄKän voisi päivystyksestä heivata. Oli tosi mukava ja ainakin äänestä päätellen aika nuori lääkäri. On kesä ja varmaan kaikki katkeran kalkin  syöneet työhönsä kyrsiintyneet lääkärit on jo kesälomilla ja nuoret kandit siellä kesätöissä. Oli oikein hyvä puhelu ja osasin kertoa kaikki asiat juuri siten, että lääkäri ymmärsi erinomaisen hyvin, mistä isän kotona yksin pärjääminen kiikastaa.  Muutama tunti sitten - siis ennenkuin lääkäri edes soittikaan vielä - soitin siskolleni. Jepulis, ei olla sitten taas enää edes puheväleissä. Seinäjoki here I come :D  (Ihan tiedoksi, niin Seinäjoelta on pidempi matka isäni luokse kuin siskoni mökiltä eikä mulla ole sen paremmin autoa kuin ajokorttiakaan).

Kauppareissulle pitäisi päästä. Kyylä-kissan ruoka on vähän vähissä. Mutta ehkä odottelen vielä hetken uutta puhelua lääkäriltä. Tämä päivä meni nyt sitten tota kännykkää katsellessa ja puheluita odotellessa. Olisi ollut mukavampaakin tekemistä, mutta....

"Kiusaamiseen pitää heti puuttua". Mä olen tänään miettinyt aika paljonkin, mikä kaikki lasketaan "kiusaamiseksi".  Kuka sen määrittelee? Onko kiusaamista se, että mä soitin ja olen laittanut useita viestejä siskolleni pitääkseni hänet tilanteen tasalla ja siten häiritsen siskoni mökillä oloa? Vai onko kiusaamista se, että siskoni lyö mulle luurin korvaan, ei lue ollenkaan enää isään liittyviä viestejä ja haluaa, että mä taas kerran huolehdin kaikesta? Kiusaanko mä siskoani, jos vienkin Kyylän lapselleni hoitoon, ostan lipun Seinäjoelle menevään junaan ja varaan hotellihuoneen jostain Seinäjoen hotellista?  D:stä ja djankkaajasta on riidelty jo vuosia ja mä joskus - kuten taas tänään - mietin, eikö teillä ole elämässänne mitään oikeita ongelmia, kun aamusta iltaan, päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen jaksetaan jauhaa yhdestä ja samasta asissta? Sori, että en aina jaksa tajuta tota. 

Piti olla aurinkoinen ja helteinen viikonloppu, mutta ainakin täällä pk-seudulla on pilvistä.  Keskiyöllä oli puhelin soinut. Ensin isä ja 3 minuuttia myöhemmin joku tuntematon numero. En herännyt, koska mulla on öisin kännykkä äänettömällä.  Vähän kahdeksan jälkeen aamulla tuntemattomasta numerosta soitettiin. Arvasinkin, että on se hyvinvointialueen turvapalvelu. Isä oli siis jo toistamiseen kaatunut ja nyt olivat sitä m,ieltä, että ehkä olisi syytä toimittaa päivystykseen. Mitään hengenhätää ei ole, mutta kysyivät, ehdinkö tulla avaamaan oven, jos  tilaavat kiireettömän kuljetuksen.  Kävin sitten avaamassa ja kohta puoliin soitan sinne päivystykseen. Ne ensihoidon tyypit ovat käyneet isän luona ennenkn turvapalvelun hälyttäminä ja ovat samaa mieltä siitä, että ei isä siellä oikein enää yksin pärjää. Kännykkäni nyt latautumassa, kohta puhelu päivystykseern ja sen jälkeen taidan lampsia lähikuppilaan juomaan lasillisen "v*tutusviiniä". Siskoni on luonnollisesti mökillä ja tulee vasta maanantaina.  Mua alkoi taas kiinnostaa asunnot Seinäjoelta :D 

Vierailija kirjoitti:

Oon tottunut operoimaan yksin monissa asioissa. Mutta elämän kriisitilanteissa tarvisi jonkun tms.

Tuo on varmasti totta, mutta jos toinen ihminen tajuaa, että et oikeastaan halua hänestä muuta kuin apulaisen kriisitilanteiden varalle, niin harvemmin mitään ystävyyttäkään syntyy.

Mä joskus vuosikymmeniä sitten haaveilin maaseudulle muuttamisesta, mutta tajusin jo silloin, että parempi asua paikassa, missä erilaiset palvelut toimii. Mä en ole yksinäinen vaan mulla on ystäviäkin, mutta ei kukaan heistä tulisi mulle esimerkiksi siivoamaan tai käymään kaupassa. Siis vaikka he kaikki asuvatkin pääkaupunkiseudulla kuten minäkin.  Lemmikkieläintä ei kannata ottaa, jos ei ole ketään, joka huolehtisi siitä silloin, kun itse joutuu vaikka sairaalaan. Mun poika aikoinaan hoiti mun koirani, kun en viiteen viikkoon päässyt polvileikkauksen jälkeen ulos kävelemään. Noin muuten sain tilattua niin lääkkeet kuin ruuatkin kotiinkuljetuksella ja mun maailmani ei kaadu, jos on 5 viikkoa koiran- ja kissankarvat imuroimatta. Nykyisin mulla on robotti-imurikin, niin sekin ongelma on ratkaistu. 

Mulle ystävät on pikemminkin iloa tuottava asia. Ihmisiä, joiden kanssa voi rupatella kaikkea mukavaa. Eivät mitään handymaneja, jotka rientävät paikalle, jos tarvitsen jotain apua. Toisaalta olen jo yli 35 vuotta asunut taloyhtiössä, jossa varsinkin kaikki pidempään asuneet ihan mielelllään auttavat pienissä jutuissa. Mä olen mm käynyt kastelemassa naapurin kukkia heidän lomareissunsa aikana ja olen varma siitä, että jos parvekkeelta huikkaisin jollekin ohikulkevalle naapurilleni, että et viitsisi viedä tätä roskapussia taloyhtiön roskikseen, niin varmasti veisi ja voisin nakata roskapussin parvekkeelta alas. Ystävyys on mun mielestä enemmän tunneside kuin jotain käytännön apuja erilaisissa tiilanteissa.