Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensi talvesta tulee kuulemma säiden puolesta poikkeuksellinen. El Nino lisää nyt ääri-ilmiöitä. Voi olla erityisen lämmintä tai sateista tai myrskyistä. Ei kuulemma perinteistä talvea luvassa. Saa nähdä, kuinka ennustukset pitää paikkansa. Voi olla haasteellista kiinteistöille, tienpidolle ja autoilijoille. 

Ei ole vuodet veljeksiä. Oliko viime syksy vai jo toissa vuonna, kun sateet ja räntäsäteet vallankin jäi ainakin meillä päin tosi vähiin. Sitten kun oli vähäluminen talvi, tuli tosi kuiva kevät ja alkukesä. Kaivot kuivui, järvien vedenpinnat laski. Jonain vuonna on runsaat sateet ja paljon lunta.

Ennusteen mukaan tulisi vähän lunta, koska pihlajanmarjoja oli runsaasti, eihän puu jaksa kahta kantaa.

Katsellaan, ilmaston lämpenemisen myötä sään ääri-ilmiöt lisääntyy, eipä enää vanhan kansan sanonnat taida päteä.

Sään ääri-ilmiöt varmasti lisääntyy. Torstai-iltana satoi aivan kaatamalla ja katselin ikkunastani, että pihatienikin näytti ihan joelta. Mutta samalla mietin, että ainakin toistaiseksi me ollaan täällä Suomessa melko hyvässä asemassa. Ei tarvitse lähteä evakkoon metsä- ja maastopalojen vuoksi. Mediassa kyllä välillä vähän paisutellaankin asioita. Joitakin vuosia sitten oli "ennennäkemätön" lumipyry ja kun aamulla naapurin kanssa mentiin lumitöihin, niin muisteltiin, että tällaisia lumisateita oli kyllä jo 1990-luvulla. Muistettiin siitä, kun piti herätä tuntia tavallista aikaisemmin, jotta ehti lapiohommiin ennenkuin lähti viemään lasta päiväkotiin ja itse töihin. Kovia pakkasiakin on Etelä-Suomessa ollut. Muistan yhden tapaninpäivän, kun oli 32 astetta pakkasta ja olin silloisen koirani kanssa 4 tuntia koirapuistossa. Oltiin tosin siellä ainoat, mutta kun koira oli sellaista arktista rotua, niin ei sitä pakkaset haitanneet. Pikemminkin päinvastoin. Mutta tosiaan vuodet ei ole veljeksiä. On ollut talvia, kun koko talven pystyi kulkemaan kävelykengissä. Ja kesiä, kun juhannuksena grillaa ulkona räntäsateessa. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ajattelitte taas jaksaa pitkän ja pimeän syksyn? Itsellä on käytössä d-vitamiini, muutama odotettava kiva tapahtuma ja Thaimaa odottaa marraskuussa. Nyt kuitenkin hetki arkea, ihan kivaa sekin. Kesä tuntui jotenkin pitkältä vaikkei mikään hellekesä ollutkaan. 

Mä menen talviunille. Ensimmäinen syksy ja talvi, kun kukaan ei tarvitse mua. Ei työnantaja, ei sukulaiset, ei kukaan. Tai no kissani tarvitsee. Toivon, että ei tapahdu mitään sellaista, että mua alettaisiin taas tarvita. Jos jaksan, teen jotain, ja jos en jaksa, en tee mitään. Yleensä tähän aikaan vuodesta olen miettinyt tuota samaa, että miten jaksaa taas pimeän vuodenajan yli, mutta nyt ei onneksi edes tarvitse jaksaa. On mulla marraskuun lopussa hammaslääkäriaika, mutta muuten saan ottaa kissanketaleen kainalooni ja vain nukkua, jos haluan. 

Haethan ennen talviunia vielä ison satsin ruokaa sulle ja Kyylälle, sit voit linnoittautua mökkiisi. Laita toki kello soimaan :), ettet missaa hamppilekuria.

Vitsi vitsinä, voi tuntua oudoltakin tuo "tarpeettomuuden" tunne alkuun. Mutta nauti! Olet sen ansainnut. 

Ps pidä puhelin hollilla, jos lääkäri soittaa hoidoistasi.

Jep ja kissanhiekkaa täytyy kans varata tarpeeksi :D  Ja pitää puhelimessa äänet päällä. 

Tämä kieltämättä tuntuu aika oudolta. Että saa vain olla. Murphyn lain mukaan taloyhtiö varmaan kohta ilmoittaa, että hei me keksittiin uusi remontti, mikä alkaa ihan kohta :D Ei tosin pitäisi olla mitään sellaista remonttia tulossa, mikä edellyttäisi asunnoissa sisällä tehtäviä juttuja. Putkiremontti tulee jossain vaiheessa, mutta se on niin iso juttu, että siitä on ilmoitettava jo niin hyvissä ajoin, että asukkaat ehtivät pakata tavaransa ja muuttaa muualle. Muutaman kuukauden varoitusajalla sitä ei tule ja toistaiseksi koko aiheesta ei ole vielä yhtiökokouksissa puhuttu mitään. Mä taidan olla koko taloyhtiön ainoa asukas, joka sitä ylipäätään odottaa  ja toivoo. Ja minäkin vain siksi, että haluaisin uudet kylppärit, mutta en rupea tekemään kylppäriremontteja ja sitten parin vuoden päästä kaikki revitäänkin taas rikki. Jos tietäisikin, ettei sitä ole tulossa seuraavan 10 vuoden aikana, niin kylppäriremontit voisikin tehdä. 

Tulipa mieleeni tuosta tunnistettavuudesta. Noh, mulla on blogi, jota tosin en ole vuoteen päivittänyt, ja kissani on Instagramissa. Tunnistaako joku mut  tai ei, sillä ei ole mulle merkitystä. Mietin sitäkin, että kun on melkein 65 vuotta asunut pääkaupunkiseudulla, jossa ihmiset eivät noin muutenkaan ole kiinnostuneita tuntemattomista, niin ehkä tähän asiaan suhtautuu eri tavalla. Jos jotkut tuntemattomat juoruilisikin musta jotain, niin enhän mä edes tietäisi siitä mitään. Jos taas tutut juoruilisi, niin itsepähän mä olen heille asioistani kertonut. Pienillä paikkakunnilla tilanne voi olla erilainen, kun suunnilleen kaikki jollain tavalla tuntee toisensa. Mä moikkaan tän taloyhtiön pihassa kaikkia vastaantulijoita, vaikka en edes tiedä, asuuko ne tässä taloyhtiössä vai onko kenties vaan käymässä jonkun asukkaan luona.  Muutaman kerran tuli moikattua ihmisiä, joista vasta myöhemmin selvisi, että he olivat isäni luona käyviä kotihoidon työntekijöitä. Osan naapureista tietysti tuntee, mutta ei läheskään kaikkia. Täällä ei ketään kiinnosta, mitä naapurit tekevät, kunhan eivät sillä tekemisellään aiheuta häiriötä muille. 

Vierailija kirjoitti:

Miten ajattelitte taas jaksaa pitkän ja pimeän syksyn? Itsellä on käytössä d-vitamiini, muutama odotettava kiva tapahtuma ja Thaimaa odottaa marraskuussa. Nyt kuitenkin hetki arkea, ihan kivaa sekin. Kesä tuntui jotenkin pitkältä vaikkei mikään hellekesä ollutkaan. 

Mä menen talviunille. Ensimmäinen syksy ja talvi, kun kukaan ei tarvitse mua. Ei työnantaja, ei sukulaiset, ei kukaan. Tai no kissani tarvitsee. Toivon, että ei tapahdu mitään sellaista, että mua alettaisiin taas tarvita. Jos jaksan, teen jotain, ja jos en jaksa, en tee mitään. Yleensä tähän aikaan vuodesta olen miettinyt tuota samaa, että miten jaksaa taas pimeän vuodenajan yli, mutta nyt ei onneksi edes tarvitse jaksaa. On mulla marraskuun lopussa hammaslääkäriaika, mutta muuten saan ottaa kissanketaleen kainalooni ja vain nukkua, jos haluan. 

Vaikka mua ei nämä Doris- jankkaukset pahemmin kiinnostakaan (kylästyttää vaan,  kun sama jargoni jatkuu vuodesta toiseen) , niin sen verran sanon, että P on ollut tässä ja niissä aiemmissakin ketjuissa satavarmasti kaikista empaattisin, aidoin, myötätuntoisin ja ymmärtäväisin ihminen.  Me kaikki muut ollaan sieluiltamme häneen verrattuna aika kuspäitä. Ei mulla nyt muuta..