Reipas ja tunnollinen lammas

Onneksi identiteettini eikä ystävyyssuhteeni ole koskaan perustuneet rahaan. Toki toivoisin - jos siis kaiken menettäisin - , että jostain saisin sen verran rahaa, että pystyisin ylläpitämään nykyisin kohtuullisen vaatimatonta elintasoani. Olen ollut aikoinaan 18-vuotiaana täysin rahaton (ei siis markkaakaan rahaa), asunnoton ja työtön, kun isä päätti heittää mut himasta syksyiseen yöhön, mutta vaikka siitä jotain jäikin mua jonnekin alitajuntaan korventamaan, niin se jäi vain isääni kohtaan eikä mitään muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Kylmä asunto. Tekee mieli olla peiton alla. Sähköpuhallin jaksaa toimia 20 min kerrallaan. Pitää käynnistää uudelleen 20 min kuluttua. Sama uudelleen loputtomiin.

 

Mulla on asunnossa (4h +k 98 m2 kahdessa kerroksessa) kolme tällaista koristetakkaa. Noilla saa lämmitettyä aika nopeastikin yhden huoneen. Ja toimii niin kauan kuin haluaa eli ei ole mitään aikarajaa. Mä vietän suurimman osan ajasta asuntoni yläkerrassa ja pidän kohtuullisen viileästä, mutta kun mulle tulee joskus joku kylään, napsautan alakerran olohuoneesta tollasen hetkeksi aikaa päälle. Meillä on taloyhtiössä asuntokohtainen lämmitys eikä mun yleensä kannata lämmittää koko huushollia, kun en kuitenkaan voi olla kuin yhdessä huoneessa kerrallaan. Lämmitys on mulla päällä yleensä vain joulukuun alusta helmikuun loppuun (eikä aina silloinkaan, jos on leuto talvi) ja muina aikoina sitten noilla koristetakoilla lämmitän sitä huonetta, missä milloinkin olen. 

https://www.clasohlson.com/fi/Koristetakka/p/36-6036

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LÄheiseni oli hoitokodissa ja siellä oli tällainen vaeltaja joka meni huoneesta toiseen. Osa oli vuodepotilaita eli jossain alzheimerin viimeisemmessä vaiheessa. Kun seuraavan kerran kävin hoitokodissa niin se vaeltaja oli sidottu pyörätuoliin. Mutta ei ollut omassa huoneessaan vaan ruokailutilassa muiden kanssa. Ihmettelen miten tämä rouva on voinut tuosta valua alas niin että on siteisiin itsensä ilmeisesti kuristanut. Luulisi että tällaisia olisi tullut aikaisemmin esiin koska nämä sidotut ovat varsin liikkuvaisia. Vaikuttaa nyt tosi oudolta. 

 

Samaa mieltä, outoa. Koska tuo, mitä kerroit, on aivan normijuttua vanhushoivassa, eli pyörätuoliin sidottuna istutaan nimenomaan siellä ruokailutilassa muiden kanssa. Ei yksin omassa huoneessa, koska siellähän voi sattua vaikka mitä, vanhus voi alkaa näprätä vöitä auki ja voi pujotautua osin vöistä pois. 

M

Mun äiti oli aikoinaan intervallipaikalla hoivakodissa. Jalat toimi kuin villivarsalla, mutta pää oli pelkkää sahajauhoa. Kahdessa viikossakaan se ei rauhoittunut. Vaelsi muiden huoneissa, ei suostunut ottamaan yhtään mitään lääkkeitä (oli varma, että hänet yritetään myrkyttää) ja lopulta ne soitti ensin mulle, että mitä tehdään. Mä sanoin, että minä en ole se henkilö, jolla on juridinen oikeus päättää yhtään mistään äidin asioista, joten soittivat sitten isälleni. Niin lähettivät äidin sieltä taas Peijaksen päivystykseen, koska eivät pärjänneet äidin kanssa. Ja mä kävin hakemassa äidin sieltä Peijaksesta kotiin. 

Entisenä sairaanhoitajana ja myös aikoinaan vahuspuolella työskennelleenä ymmärrän oikein hyvin,  että kun muistisairas vanhus on hankala ja kenties aggressiivinenkin (niin oli äitikin välilä mua kohtaan, kun ei enää tunnistanut mua), niin nykyisillä henkilöstöresursseilla ollaan aika haastavassa tilanteessa. Mä en syytä niitä hoitajia siitä, että eivät pärjänneet äidin kanssa. Mullakin oli välillä vaikeuksia, vaikkei mulla ollutkaan kuin yksi muistisairas ja toinen huonosti liikkuva vanhus huolehdittavana. Jos olisi ollut 5 tai 10, niin..... Onneksi vaihdoin hoitoalalta pois jo viime vuosituhannen lopulla. 

Huh, pakko istua hetkeksi. Rupesin sitten raivaamaan noita astioita. Yläkerrassa on työhuoneessa vielä paljon tavaraa - myös astioita - jotka sinne kiireessä silloin vesivahingon aikaan kannettiin. Tai siis minä en kantanut yhtään mitään vaan oli apuvoimia. Nyt pitäisi jaksaa kuitenkin itse kantaa niitä takaisin alakertaan. Sorminivelet huutaa hoosiannaa ja samoin selkä. 

On tämä ikääntyminen näillä perussairauksilla joskus aika hemmetin ärsyttävää. Aivot sanoo, että eihän yhden kestokassin kantamisessa ylhäälträ alas mene kovinkaan montaa minuuttia, mutta kun kroppa on yks maanantaikappale, niin jo pelkästään se, että kassin saa rappusten yläpäähän, vie voimat. Huomenna on ohjelmaa ja ylihuomenna on ohjelmaa. Perjantaina pitää mennä taas käymään kontrolliverikokeissa. Päätin jo mielessäni, että sen jälkeen ainakaan kolmeen seuraavaan viikkoon en sovi yhtään kenenkään kanssa yhtään mitään. Ehkä pistän kännykänkin äänettömälle kolmeksi viikoksi. 

Nro 643: "-  Kysymys on järjenvastainen, eli en tietenkään olisi halunnut. Tokko kukaan haluaisi ! Saatavilla on varmaan lääkäri joka tarpeen mukaan määrää rauhoittavia , jos joku asukkaista on selkeästi ahdistunut ja v-valtainen.

Kyse on vanhusten hoidon tasosta, ja on oikein sanoa se ääneen !"
Vaan kun ne rauhoittavat usein vaikuttaa siten, että vanhuksen tasapaino heikentyy ja tuleekin kaatumisten seurauksena lonkan tai ranteen murtumia. Ja sitten omaiset valittaa siitäkin. Lääkärit on nykyisin tosi nihkeitä määräämään vanhuksille rauhoittavia.