Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää huomenta ja kesäaamua.
Laitoin eilen illalla kommentin, jossa oli yksi Raamatun lause ja kehotuksen tutkia näitä sanoja sydämellään. Tietysti kommenttini oli yön aikana poistettu. Niinkö vaarallista on kristinusko?
Kommentoin myös Lampaan kertomaa puhelua isänsä kanssa. Huumoriakin vielä, mikä mukavaa. Ja että kristinusko puhuttelee, niin lisää vain tutkimaan ja kuulemaan Sanaa.
Jälleensyntymisoppi ja karma ovat hindulaisuutta. Hyvät teot kristinuskossa ovat jotain ihan muuta. Ne tulevat meille Kristuksen voimasta ja armosta, josta olemme täysin riippuvaisia.
Siunausta jokaisen päivään.
Ehdin lukea viestisi. Oli jotenkin lohduttava. Sain juuri kuulla vakavasta sairastumisesta lähisuvussa. Nuori, kahden pienen äiti. Joku kuuluisa lause minee jotenkin näin: Ihmiselle ei anneta enempää kuin mitä jaksaa kantaa. Kyllä annetaan.
Minäkin ehdin lukea viestin. Mä luen viestejä kännykällä, mutta kirjoitan vain tietokoneella. Näillä nakkisormilla kun ei välillä saa avattua edes maitotölkkiä, niin ihan tarpeeksi teen kirjoitusvirheitä läppäriin liitetyllä erillisellä näppikselläkin. Tästäpä tulikin mieleen, kun ostin ekan älypyhelimeni. Edellisenä päivänä ennen työmatkaa Floridaan. En tiennyt autocorrectista yhtään mitään ja Suomessa kun olin, sekin toimi suomella. Noh, Floridassa sitten laitoin - englanniksi - viestin hotellin respaan. Kerroin, että hotellihuoneen kylppäristä oli vessapaperi loppumassa ja lisäksi kysyin, mihin aikaan seuraavana aamuna respa aukeaa. Lähetin viestin ja päivällä sitten katsoin, oisko vastausta tullut. Ei ollut tullut, mutta kun kaivoin lukulasit päähäni, autocorrect oli jotenkin kummasti muuttanut tekstini niin, että suomeksi se oli suunnilleen näin: "Huoneesta on loppumassa anderssoni. Mihin aikaan aamulla tuomiorovasti on paikalla?". Pikkasen hävetti :D :D
Olen aina ollut kiinnostunut uskonnoista ja uskomuksista. Juontaa juurensa siitä, että lapsena vietin paljon aikaa mummolassa. Mummu oli siinä mielessä kristitty, että kiltisti meni joka sunnuntai huivi päässä kirkkoon. Kuten kunnollisen vanhuksen 1960-luvulla pitikin mennä. Kuitenkin mummu sydämeltään uskoi ihan muuhun. Jossain vaiheessa puhuttiin muinaissuomalaisuudesta ja nykyisin käytetään termiä suomenuskoisuus. Olen ollut kiinnostunut muistakin luonnonuskonnoista ja ihan huippuhienoa oli ekalla Floridan reissulla saada kutsu Valkoiselta Sudelta reservaattiin viettämään heidän vuotuista powwow-juhlaansa. Mä jätin sillä reissulla puolet sydämestäni sinne Fort Piercen reservaattiin ja niin vastahankaisesti kun olin alunperin USAan lähtenyt, seuraavana vuonna lähdin uudestaan.
Raamatun olen lukenut elämäni aikana kannesta kanteen 5 kertaa. Huomiokynällä alleviivannut sieltä kohtia ja laittanut klemmareita sivun reunaan, jotta myöhemmin löydän sen kohdan, mikä jossain muussa kohdassa olisikin kumottu. Raamatussa on paljon hyvää, mutta koska sekin on ihmisten kirjoittama ja satojen vuosien aikana eri kirjoittajat ovat siihen laittaneet omia tulkintojaan, niin aika ristiriitainen teoshan se on. Jos Raamattu olisi yksiselitteinen, ei tarvitsisi olla erilaisia kristinuskoon nojautuvia ryhmittymiä (ortodoksit, katolilaiset, luterilaiset, protestantit, baptistit, helluntalaiset, lestadiolaiset jne). Mä olen nyt oloneuvoksena ollut joitakin kertoja mukana tän alueen yhteisöllisessä toiminnassa ja paljon olen jutellut seurakunnan työntekijöiden kanssa. Ei mua haittaa kuunnella jouluevankeliumia tms, vaikka en kristitty olekaan. Jokainen uskooo mihin uskoo ja jokainen saa tulkita omaa uskomustaan haluamallaan tavalla. Tai olla uskomatta yhtään mihinkään. Tärkeintä on, että löytää mielenrauhan.
Vierailija kirjoitti:
Mietin hoitovastuun jakautumista. Meillä sitä ei tarvittu, kun vanhemmat poistui nopeasti. Mutta kun nyt lukee näitä juttuja, tajuan, että hoitamatta olisi multa jäänyt. Sisko olisi joutunut hoitamaan. Ei siksi, etten olisi viitsinyt tai halunnut, vaan koska henkinen kantti ei olisi kestänyt katsella läheisen ihmisen luhistumista ja kärsimystä ja olla siinä mukana vuosia. Ehkä tämä on syy lampaankin sisaren toimintaan? Hänkin saattaa siksi turvata siihen, että toinen on sairaanhoitaja. Ihan vaan arvailen.
Voit hyvinkin olla oikeassa. Mä itse kuitenkin ajattelen niin, että jos jonkun koulutusta ja ammattitaitoa arvostetaan, sitten sitä ei joka saakutin asiassa pitäisi vastustaa. Antaisi sen sitten päättää, jos kerran paremmin osaa. Mulle ei tulisi mieleenkään jollekin lvi-asentajalle alkaa selittämään, että minä kyllä haluan tuon viemäriputkein jääkaapista olohuoneen kattoon tai että omakotitalon perustukset pitää tehdä havunneulasista.. Jos asiantuntijuutta haluaa, sitten pitää luottaa siihen asiantuntijaan ja tehdä kuten asiantuntija sanoo.
Näin jälkikäteen äitini muistisairauden kohdalla mulle ei ehkä sittenkään pahinta ollut se, että jouduin kolmen aikaan yöllä tai kesken työpalaverin juoksemaan ulos ja etsimään äitiä ennenkuin se tipahtaa tonne lampeen tai jää rekan alle. Pahinta oli se, kun ehdotin erilaisia olemassa olevia palveluita ja aika paljonkin käytin aikaani niiden selvittelyyn. Asioita, jotka olisivat helpottaneet niin isän kuin äidinkin elämää. Mutta ihan vaan periaatteesta isän piti vastustaa aivan kaikkea, mitä ehdotin. Jopa sellaisia asioita, jotka olisivat tehneet äidin viimeisistä kuukausista vähemmän kivuliaan.
Tänään olen miettinyt, miten siskoni (joka siis on jo yli 70v) on suunnnitellut oman vanhuutensa. Toivottavasti ei kuvittele, että minä huolehdin. Vaikka nyt isän kohdalla koitankin tehdä asioita, vaikka ei pitäisi enkä oikeasti edes jaksaisi, niin siskoni kohdalla - jos niin käy - tulen sanomaan "karma is a bitch".
Huhhuh. Yli tunnin puhelu isän kanssa. Alussa juteltiin niitä näitä, mutta sitten sanoin, että mulla olisi muutama kysymys hänen tulevaisuutensa suhteen ja ei ole pakko vastata jos kokee kysymykseni liian vaikeiksi tai henkilökohtaisiksi. Antoi luvan kysyä. Ensin tuli täydellinen hiljaisuus ja sitten isä nyyhkäisi ääneen ja värisevällä äänellä vastasi. Ehkä en sittenkään ollut niin huono tytär enkä niin musta lammas kuin mitä vuosikymmeniä ajatteli. Joka tapauksessa isän kulissit kaatuivat ja nyt ollaan täydessä yhteisymmärryksessä siitä, mitä pitää tapahtua, missä, milloin ja miten. Olen todella helpottunut ja niin on varmasti isäkin. Tänään mun pitää enää ottaa kipulääkkeet, terottaa kulmahampaani huomista siskoni mahdollista kohtaamista varten ja mennä Maikkarilta katsomaan uusinta Ensitreffit Alttarilla Australia - sarjaa.
En tule koskaan antamaan isälleni anteeksi kaikkea sitä, miten mua vuosikymmeniä kohteli. Mutta ei mun tarvitse sille sitä kostaakaan. Ehkä taas yksi hetki ajattellen, että jos olisin kristitty ja uskoisin siihen, mitä Raamatussa Ilmestyskirjassa sanotaan. Siis siihen, että Raamatun mukaan jonain päivänä Elämänkirjat avataan ja jokainen tullaan tuomitsemaan tekojensa mukaan. Ehkä en seuraavaan elämään synnykään minään kaikkien inhoamana olentona (esimerkiksi luteena) vaan vaikkapa Kyylän kaltaisena prinsessakissana hyvään kotiin.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille nasuille ja epänasuille!
Vierailija kirjoitti:
Lammas-case on yksi tapaus, monet meistä on jo menettäneet vanhempansa, kuka mitenkin. Ehkä me mietimme jo omalla kohdallamme, miten vanhuus sujuu. Osa toivoikin jo "saappaat jalassa lähtöä", emme voi ennalta tietää. Siksikin huvittaa täällä joku turha vänkäys, tärkeämpääkin on. Tai joku voi kokea elämänsä keskiöksi riidan jossain random palstalla. Ok silloin. Minulla on muutakin. Aion elää, niin kauan kuin päiviä annetaan.
Mun case taitaa olla loppujen lopuksi melko yleinenkin. Joskus se, jolle hoitovastuu nakitetaan, on vanhusten ainoa tytär. Pojat saa edelleenkin elää ihan kuten ennenkin. Korkeintaan käyvät jotain halkoja pilkkomassa ja lumitöitä tekemässä, mutta eivät toidellakaan viemässä suihkuun isiään tai äitejään tai niille vaippoja vaihtamassa. "Akkojen hommaa" sellainen. Joskus taas se, jolle vastuu nakitetaan, on se, joka asuu kaikista lähimpänä. Koska muillehan olisi ihan liian vaikeaa siirtyä paikasta A paikkaan B. Mitä olen muita samaan tilanteeseen ajatuneita erilaisissa yhteisöissä kuunnellut, niin varsin tavallista on sekin, että hoitovastuu nakitetaan sille sisarukselle, jolla ei ole omia lapsia.
Mun mielestä on tietyllä tavalla huolestuttavaa, että samaan aikaan, kun eläkeikää nostetaan ja työikäisiä ainakin jossain määrin velvoitetaan muuttamaan työn perässä, niin pitäisi sitten sen lisäksi vielä ne vanhuksetkin hoitaa itse. Ei mulla ole tähän asiaan mitään viisastenkiveä, kun yhteiskunnan ja varsinkin hyvinvointialueiden rahat on aika kortilla, mutta pitäisikö vaikka bussikuskin, kaupan kassan tai päiväkodissa työskentelevän ottaa muistisairas, karkaileva, pelokas, ahdistunut ja pahimmassa tapauksessa aggressiivinenkin vanhempansa mukaan töihin? Tai ihan vaikka vaan johonkin it-alan Teams-palaverin?
Tuosta oman vanhuutensa miettimisestä olen kanssasi samaa mieltä. Saappaat jalassa lähtö olisi ihan huippuhienoa. Tai se, että jonain iltana menee tyytväisenä nukkumaan, mutta aamulla ei enää herääkään. Sattuneesta syystä olen viime vuosina paljonkin ajatellut, miten pitkään mä tässä omassa kodissani pärjäisin. Todennäköisesti voisin pärjätä - jos muistisairautta ei tule - aika pitkäänkin. Päinvastoin kun tän taloyhtiön muissa asunnoissa, mulla on tilava keittiö ja kylpyhuone samassa tasossa. Omasta lapsuudestani 1960-luvulta muistan, miten papalla oli hetekka mummolan keittiössä. Jos jonain päivänä en enää kykene itselleni ruokaa laittamaan, niin aika tyhjäksi voin pistää keittiön ja sinne sitten sänky. Keittiöstä menee vielä suoraan ovi takapihalle, joten aika pitkään voisin avata oven kotiinkuljetusten tuojille. Vasta vuodepotilaana en enää pystyisi. Mä olen jo nyt muutaman vuoden ajan tehnyt nk kuolinsiivouista ja muutenkin koittanut järjestää jotiani mahdollisimman esteettömäksi. Ja eläkepäivänikin alkavat vasta ensi kuussa. Eikä tämä etukäteen asioiden miettiminen ja suunnittelu suinkaan tarkoita, että heittäytyisin jo nyt vaan sängynpohjalle makaamaan ja kuolemaa odottelemaan.
Vuosia sitten tuli Yleltä dokumenttisarja "Luterilaisen työmoraalin katoaminen". Sen perusidea oli, että aikoinaan saatiin ihmiset raatamaan töissä, koska uskon mukaan töitä tehtiin Jumalalle eikä sille työnantajalle, joka nautiskeli ylellistä apetta samaan aikaan, kun työläiset raatoivat saadakseen edes lantun ja kourallisen ruista lapsilleen. Uskonnot ovat aina mahdollistaneet joillekin vallankäytön ja ylellisen elämän ja sitten "syntiset" peloissaan tarjoavat heille kaiken sen ylellisyyden. Tähänhän erilaiset lahkotkin perustuvat.
Keskiajalla oli todellakin aika hurjaa. Mulla on yksi esi-isä, joka tuomittiin Ruovedellä noituudesta. Historiantutkijat ja sukuselvitysten tekijät olivat tätäkin tutkineet ja syy tuohon tuomioon oli, että esi-isän naapurin lammas (hmmm...metka sana) oli yllättäen kuollut ja naapuri väitti esi-isäni katsoneen sitä lammasta pahalla silmällä.
Mulla on sukulaisuussuhteita Meksikoon ja onhan sekin aika mielenkiintoista, että siellä katolilainen voi myydä huumeita ja ampua sivullisia - lapsiakin - huumesodissa, mutta kun vaan muistaa käydä ripittäytymässä, niin taivaspaikka on taas valmiina. Luterilaisuuteenkin taitaa nykypäivänä kuulua, että ei mitään väliä, mitä olet elämäsi aikana tehnyt, kunhan kuolinvuoteellasi uskot Jeesukseen. Mulle sitä taivaspaikkaa ei ole, mutta mm Jammu Siltavuorelle on. En mä oikeastaan edes haluaisi viettä iäisyyttäni Siltavuoren seurassa. Mieluummin sitten uusi elämä vaikka luteena.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/