Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kehottaa minua täällä varovaisuuteen ja oikeasti oikeassa elämässä minusta ollaan puhuttu jo mitä sattuu ja siinä mielessä maineeni on tuhottu sen myötä. Siihen ei auttanut varovaisuus tai mikään muukaan, kun moni uskoi ne jutut. Kiusaaminen siis taustalla tässä. Minusta puhutaan ihan siis mitä sattuu ja moni uskoo. Sitten joku ripittää minua täällä, että ole varovainen jne. Se ei auttanut minua elämässäni. Ei siihen auttanut itselläni se, etten esim nuorena käynyt missään. Olin melkein aina kotona ja täysin erilainen ihminen mitä puhutaan. Silti sekään ei auttanut. Näin pyydän jotain rajaa tännekin. Minua ei pelota enää kokemusteni jälkeen tälläinen ketju enää. Olen ne jutut kokenut oikeassa elämässä ikävästi sanoen. Samoin jos minä joskus vielä toivottavasti etenen elämässä ja yritän tutustua ihmisiin ja viettää siltä osin "normaalia" elämää niin silloinkin jokainen tulee tietämään minusta edes jotain. En voi koko elämääni salata ja kaikkea muuttaa jutuissani ja kaunistella. Jotain kuitenkin tulee ilmi tai sitten joku on kuullut jo minusta jotain pahaa sitä ennen. Näin en voi kaikkea peittää jos meinaan ihmisiin tutustua. Muistakaa sekin. 

Ihminen ei ole tyhjä taulu ja näin jotkut jutut tulevat kuitenkin ilmi jos haluaa ihmisten kanssa viettää aikaa ja jokainen tälläinenkään ihminen ei ole ainakaan aluksi se hyvä ystävä tai mikään muukaan vaan jokainen tapaaminen uuden ihmisen kanssa on tavallaan kokeilu miten käy. Ei ole takeita mistään, että juuri tämä ihminen pitää luottamuksen jne. Kokeilua se kaikki on, että miten käy jos niin tahtoo ajatella. 

Kiusaaminen on oikeasti aika monimutkainen juttu. Ei kukaan ala kiusata sellaista, jolta todennäköisesti saakin nyrkillä nenäänsä.  Kiusaajalle on helpompaa valita sellainen uhri, jota on ennenkin kiusattu. Jota kiusaaja ei koe millään tavalla uhkaksi. Me ollaan pienikokoista "kanantaluttajien" sukua ja muistan hyvin, kun poikanii meni kouluun. Ensimmäiset 5 vuotta sitä kiusattiin. Oli helppo uhri. Ja mäkin alussa yritin selvitellä asioita koulun ja näiden kiusaajien vanhempien kanssa ihan vaan keskustelemalla. Tuloksetta. Lopulta  sanoin pojalleni, että ei enää sitä nk toisen posken kääntämistä vaan mun luvallani saat seuraavalla kerralla vetää kunnolla  turpaan. Kukaan niistä poikani kiusaajista ei tainnut tietää, millaiset fyysiset voimat mun pojallani oli. Koska oli aina vaan kääntänyt toisen poskensa. Ja sitten tuli se päivä, kun taas nämä kiusaajat olivat tönäisseet poikani rähmälleen kuralammikkoon. Poikani makasi siinä hetken, nousi sitten ylös ja tirvaisi kiusaajaansa nyrkillä nenään niin, että opettaja joutui soittamaan ambulanssin. Olin kyllä hieman ällistynyt, että tämän kiusaajan vanhemmat eivät tehneetkään mitään rikosilmoitusta. Molemmat pojat saivat vain jälki-istuntoa. Mutta sana kiiri jo silloin yläkouluun. Siis että Lampaan poikaa ei kannata kiusata tai siitä saa vain nenänsä kipeäksi. Muistan, kun sitten seiskaluokan syksyllä yhden oppilaan äiti soitti mulle. Hänen tytärtään oli kiusattu koko alakouluaika, mutta kun mun poikani alkoi kulkea koulumatkat yhdessä tämän tytön kanssa, niin eipä kiusattu enää. Kun kiusaajaporukka lähti tytön perään, mun poikani vaan kääntyi katsomaan heitä ja kysyi, onko heillä jotain asiaa. Ei kuulemma ollutkaan. 

Ymmärrän mitä tarkoitat. Itselläni ei kuitenkaan ollut oikeastaan mahdollisuuksia. Olin ihan omillani ja tuolla hakataan jopa pojat, jotka vastustivat. Eräskin sai pahat vammat itselleen. Tuolla jyrää suvut ja kukaan joka ei miellyttänyt muita ei ollut turvassa. Siellä ei oikeastaan voi elää normaalisti jos et sovi joukkoon. En ollut ainoa ja muutkin kärsivät. Sitten kun vastustin sain tosi paljon pahaa lisää elämääni. Tosi pelottavia juttuja. Näin olisin ollut hiljaa yhdenkin kerran jos sillä olisi saanut jotkut jutut pois elämästäni. Jos minun pitäisi neuvoa jotain toista niin sanoisin pysykää poissa tuolta ja jos sinne pitää mennä niin pois heti jos tulee vaikeuksia tuossa määrin. Muu on kärsimyksen jatkamista ja elämän pilaamista. Ei sellaista elämää mitä toivoisi kenenkään elävän.

Ymmärrän hyvin. Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin täällä pääkaupunkiseudulla ketään ei kiinnnosta muiden asiat. Joskus haaveilin pienelle paikkakunnalkle muuttamisesta, mutta tiedostin kyllä, että vaikka eläisin 100-vuotiaaksi, koskaan en  tulisi hyväksytyksi. Oli toki muitakin syitä kuten nivelreumani ja ajokortittomuuteni. Täällä Vantaalla saan olla oma itseni ja elää elämääni just niinkuin itse haluan. Jos jollain on jotain valittamista, niin tulkoon soittamaan mun ovikelloani. Voin jopa tarjota lasillisen viiniä ennekuin isken sorkkaraudalla päähän. Ja mulla siis tosiaan on sorkkauta tuulikaapissa :D  En edes muista, miksi se siihen aikoinaan jäi, mutta olkoon nyt siinä. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä lähin jokainen voi jättää minut rauhaan täällä ihan tyystin. Lopettaa pelinpito kanssani täällä. Rajansa kaikella sentään, että voi ihan mitä vaan kirjoittaa itsekään minuun liittyen. - P

Itse kirjoitat mitä tahansa isästäsi ja äidistäsi, jätä heidät tämän kirjoittelun ulkopuolelle kokonaan. Tietääkö isäsi, että hänen juttunsa leviää ympäriinsä? Suostuuko hän tähän.  Ja se että kirjoitat henkilökohtaisia asioita julkiseen someen, on typerää, et voi sitä hallita tai komentaa. 

Miksi et ole vielä hyökännyt minua vastaan, kun olen kirjoittanut isästäni?

Erittäin hyvä kysymys. Ehkei tarkoitus olekaan hyökätä, vaan saada kohde tekemään jotain. Mietin tätä eilen. Miksi juuri nuori ja herkkä P on keskiössä? 

Miksi puhutaan yksityisistä keskustelumahdollisuuksista tämän ketjun sijaan? Tein oman tulkinnan, mutta jätän sanomatta. P:ssä ei ole mitään vikaa tai syytä, ettei niin tätä tulkita. 

Jokainen tyylillään, ja P:lle täydet pisteet asiallisista ja älykkäistä vastauksista. 

Mä ehkä vastasinkin tähän asiaan liittyen just äsken P:lle. Mulla on jo popcornit valmiina ja koska mulla ei ole mitään niin paljon kuin aikaa, niin mielenkiinnolla nyt odottelen hyökkäystä siitä, mitä kaikkea olen isästäni tänne kirjoittanut. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kehottaa minua täällä varovaisuuteen ja oikeasti oikeassa elämässä minusta ollaan puhuttu jo mitä sattuu ja siinä mielessä maineeni on tuhottu sen myötä. Siihen ei auttanut varovaisuus tai mikään muukaan, kun moni uskoi ne jutut. Kiusaaminen siis taustalla tässä. Minusta puhutaan ihan siis mitä sattuu ja moni uskoo. Sitten joku ripittää minua täällä, että ole varovainen jne. Se ei auttanut minua elämässäni. Ei siihen auttanut itselläni se, etten esim nuorena käynyt missään. Olin melkein aina kotona ja täysin erilainen ihminen mitä puhutaan. Silti sekään ei auttanut. Näin pyydän jotain rajaa tännekin. Minua ei pelota enää kokemusteni jälkeen tälläinen ketju enää. Olen ne jutut kokenut oikeassa elämässä ikävästi sanoen. Samoin jos minä joskus vielä toivottavasti etenen elämässä ja yritän tutustua ihmisiin ja viettää siltä osin "normaalia" elämää niin silloinkin jokainen tulee tietämään minusta edes jotain. En voi koko elämääni salata ja kaikkea muuttaa jutuissani ja kaunistella. Jotain kuitenkin tulee ilmi tai sitten joku on kuullut jo minusta jotain pahaa sitä ennen. Näin en voi kaikkea peittää jos meinaan ihmisiin tutustua. Muistakaa sekin. 

Ihminen ei ole tyhjä taulu ja näin jotkut jutut tulevat kuitenkin ilmi jos haluaa ihmisten kanssa viettää aikaa ja jokainen tälläinenkään ihminen ei ole ainakaan aluksi se hyvä ystävä tai mikään muukaan vaan jokainen tapaaminen uuden ihmisen kanssa on tavallaan kokeilu miten käy. Ei ole takeita mistään, että juuri tämä ihminen pitää luottamuksen jne. Kokeilua se kaikki on, että miten käy jos niin tahtoo ajatella. 

Kiusaaminen on oikeasti aika monimutkainen juttu. Ei kukaan ala kiusata sellaista, jolta todennäköisesti saakin nyrkillä nenäänsä.  Kiusaajalle on helpompaa valita sellainen uhri, jota on ennenkin kiusattu. Jota kiusaaja ei koe millään tavalla uhkaksi. Me ollaan pienikokoista "kanantaluttajien" sukua ja muistan hyvin, kun poikanii meni kouluun. Ensimmäiset 5 vuotta sitä kiusattiin. Oli helppo uhri. Ja mäkin alussa yritin selvitellä asioita koulun ja näiden kiusaajien vanhempien kanssa ihan vaan keskustelemalla. Tuloksetta. Lopulta  sanoin pojalleni, että ei enää sitä nk toisen posken kääntämistä vaan mun luvallani saat seuraavalla kerralla vetää kunnolla  turpaan. Kukaan niistä poikani kiusaajista ei tainnut tietää, millaiset fyysiset voimat mun pojallani oli. Koska oli aina vaan kääntänyt toisen poskensa. Ja sitten tuli se päivä, kun taas nämä kiusaajat olivat tönäisseet poikani rähmälleen kuralammikkoon. Poikani makasi siinä hetken, nousi sitten ylös ja tirvaisi kiusaajaansa nyrkillä nenään niin, että opettaja joutui soittamaan ambulanssin. Olin kyllä hieman ällistynyt, että tämän kiusaajan vanhemmat eivät tehneetkään mitään rikosilmoitusta. Molemmat pojat saivat vain jälki-istuntoa. Mutta sana kiiri jo silloin yläkouluun. Siis että Lampaan poikaa ei kannata kiusata tai siitä saa vain nenänsä kipeäksi. Muistan, kun sitten seiskaluokan syksyllä yhden oppilaan äiti soitti mulle. Hänen tytärtään oli kiusattu koko alakouluaika, mutta kun mun poikani alkoi kulkea koulumatkat yhdessä tämän tytön kanssa, niin eipä kiusattu enää. Kun kiusaajaporukka lähti tytön perään, mun poikani vaan kääntyi katsomaan heitä ja kysyi, onko heillä jotain asiaa. Ei kuulemma ollutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä lähin jokainen voi jättää minut rauhaan täällä ihan tyystin. Lopettaa pelinpito kanssani täällä. Rajansa kaikella sentään, että voi ihan mitä vaan kirjoittaa itsekään minuun liittyen. - P

Itse kirjoitat mitä tahansa isästäsi ja äidistäsi, jätä heidät tämän kirjoittelun ulkopuolelle kokonaan. Tietääkö isäsi, että hänen juttunsa leviää ympäriinsä? Suostuuko hän tähän.  Ja se että kirjoitat henkilökohtaisia asioita julkiseen someen, on typerää, et voi sitä hallita tai komentaa. 

Miksi et ole vielä hyökännyt minua vastaan, kun olen kirjoittanut isästäni?

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamista on valitettavasti aina ja kaikkialla, missä ihmisiä on. En vähättele kenenkään kokemuksia. On selvää, että sellainen jättää jälkensä. 

Toinen juttu on, että myös jatkuva pelon lietsominen ja epäluulojen kylväminen on vahingollista. Silloinkin, kun tarkoitus on hyvä, eli varoittaa muita. Se voi myös kapeuttaa omaa elämää. 

Jokainen myös tulkitsee asioita eri tavalla. Mulla oli oppikoulussa ystävä, jonka koko sen 8 vuotta kuvittelin olevan mun kanssani siksi, että tykkäsi olla mun kanssa. Pari vuotta yo-kirjoitusten jälkeen hän kertoi, miten kaikki ne vuodet oli ollut koulukiusattu. Jopa niin pahasti, että oli tarvinnut terapiaa. Mä vietin lähes kaikki välitunnit hänen kanssaan enkä ollut havainnut mitään kiusaamista. Mutta sitten selvisi, että ei hän oikeasti olisi halunnutkaan olla mun ystäväni vaan kuulua siihen koulun suosittujen tyttöjen porukkaan. Mua taas se tyttöporukka ei kiinnostanut tippaakaan, joten en koskaan edes yrittänyt päästä niiden tyttöjen porukkaan. Jos olisin yrittänyt, tuskin muakaan siihen porukkaan olisi kelpuutettu.  Täytyy myöntää, että tuon totuuden kuuleminen sattui aika pahasti. Meni yli 30 vuotta ennenkuin oltiin taas tekemisissä.  Ei meistä koskaan enää ystäviä tule, mutta kavereita voidaan olla. 

Mutta on mulla kokemusta kiusaamisestakin. Niin omalta  kohdaltani kuin lastenikin kohdalla.