Reipas ja tunnollinen lammas

Kun hoitajamitoitusta nostetaan, nousevat myös vanhuksista perittävät kuukausimaksut. Suurimman osan näistä maksuista maksaa hyvinvointialue eli me veronmaksajat. Viimeksi kun hoitajamitoitusta nostettiin, monessa hoivakodissa jäi sänkypaikkoja tyhjäksi, koska veronmaksajat eivät halunneet maksaa enempää per vanhus kuin aiemminkaan. Käytännössä kävi siis niin, että vaikka vapaita paikkoja olikin, ei niihin voitu hoitajamitoituksen vuoksi ottaa vanhuksia. Hoitajamitoitus kun täyttyy joko palkkaamalla lisää hoitajia tai sitten vähentämällä hoidettavien määrää. Tuo jälkimmäinen siis tapahtui monessa hoivakodissa edellisen hoitajamitoituksen nostamisen yhteydessä. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Ei päättäjien ole tarkoituskaan miettiä tuollaista vaan kansalaisten pitää itse miettiä, miten ongelmansa ratkaisevat. Monessa muussa maassa asuu useampi sukupolvi samassa asunnossa siihen asti, että on tulot sellaiset, että pystyy asumaan omillaankin. Tai vaihtoehtoisesti asutaan kavereiden kanssa kimppakämpissä. Ja puhun nyt ihan länsimaista enkä kehitysmaista.

 

Päättäjien olisi syytä miettiä, miten kansalaiset selviytyvät. Valtio on kansalaisia varten, rakenteiden tulee tukea ihmisiä. Ei voi olla niin, että ihmisten elämää vaan hankaloitetaan ja sitten ylivastuutetaan tehdyistä päätöksistä yksilöä. 

Olen periaatteessa samaa mieltä tuosta, mutta tavoite jokatapauksessa päättäjillä on lisätä kansalaisten omaa vastuuta niin itsestään kuin toisistaankin ja vähentää yhteiskunnan vastuuta kansalaisten peruselämiseen liittyvistä asioista, joten tämä siirtymävaihe (joka voi kestää jopa vuosikymmeniä) tulee olemaan hankala. Oma mielipiteeni on, että näitä muutoksia tehdään nyt liian nopealla aikataululla eikä tavalliselle kansalaiselle ole jäänyt oikein aikaa varautua asiaan. Jos yleistuen neljännessä vaiheessa (vuonna 2027)  tosiaan vielä ansiosidonnainenkin muutetaan harkinnanvaraiseksi - tosin en tiedä, miten tämä edes onnistuisi, koska ansiosidonnaista ei maksa Kela - ja samoin sairaspäiväraha, ihan tavallisella työssäkäyvällä ei ole ollut riittävästi aikaa säästää ja sijoittaa tarpeeksi pahan päivän varalle. Mutta tämähän ei päättäjiä luonnollisestikaan kiinnosta. Heillä on isot palkat ja sopeutumisrahat yms, joten heillä itsellään ei ole huolenhäivää. 

Katsoin just hiljattain Yle Areenalta dokkarin, jossa Elon Musk puolusti jonkinlaista perustuloa ihmisille, joiden työpanosta ei kukaan koskaan tule tarvitsemaan. Muut dokumenttiin haastatelleet taas vastustivat perustuloa. Mutta ei heilläkään ollut muuta ratkaisua asiaan kuin "menkää töihin", vaikka kyse oli nimenomaan Muskilla siitä, ettei näille ihmisille tule ikinä olemaan mitään töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulutetut lähtee ulkomaille töihin maksamaan veroja, köyhät ja kurjemmat poteroituu sinnittelemään pienillä tuillaan, kun resursseja lähteä ei niin ole.

 

Vaikka olisi resursseja niin sitten on ikääntyvät vanhemmat joita ei voi ottaa ulkomaille mukaan eikä taas raaskisi jättää tännekään selviytymään omin nokkineen. Vanhuspalvelut kun on mitä ovat. 

Tämäkin voi olla tarkoituksellista. Eräänlainen "ansa". 1960- ja 1970-luvuilla kehitettiin aktiivisesti kunnallisia vanhainkoteja, mikä taas mahdollisti suomalaisten lähtemisen Ruotsiin, Kanadaan, Australiaan jne töihin. Ehkä nyt ajatellaankin, että kun rapautetaan vanhustenhoito, heidän lapsensa ja lapsenlapsensa eivät - ainakaan niin herkästi - lähdekään Suomesta?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Ei päättäjien ole tarkoituskaan miettiä tuollaista vaan kansalaisten pitää itse miettiä, miten ongelmansa ratkaisevat. Monessa muussa maassa asuu useampi sukupolvi samassa asunnossa siihen asti, että on tulot sellaiset, että pystyy asumaan omillaankin. Tai vaihtoehtoisesti asutaan kavereiden kanssa kimppakämpissä. Ja puhun nyt ihan länsimaista enkä kehitysmaista.

 

Sitten kun rakennat metsään hyvin pienen hirsimökin ja teet muuraukset ja kaikki, niin joku ilmiantaa sen ja se tuhotaan. Olet taas hakemassa tukia ja joudut epäviihtyisään kaupungin vuokravankilaan. 

Mikä idea on etä on pakko kuulua yhteiskuntaan?

Tosi vaikeaa hakea jotain tukiakaan jos sulla ei ole puhelinta tai tietokonetta. Eikä tee mili hakeakaan niitä, mutta on pakko kun majat rikotaan. Miksi ne rikotaan?

Koska joku hyötyy siitä, että ne rikotaan.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Ei päättäjien ole tarkoituskaan miettiä tuollaista vaan kansalaisten pitää itse miettiä, miten ongelmansa ratkaisevat. Monessa muussa maassa asuu useampi sukupolvi samassa asunnossa siihen asti, että on tulot sellaiset, että pystyy asumaan omillaankin. Tai vaihtoehtoisesti asutaan kavereiden kanssa kimppakämpissä. Ja puhun nyt ihan länsimaista enkä kehitysmaista.

 

Mikä on päättäjien tehtävä jos ei huolehtia omasta maasta ja yhteiskunnasta eli kansalaisista? Onko tehtävä koko ajan nostaa kaiken maailman maksuja ja kurjistaa ihmisten oloja? Laittaa rahaa ulkomaille kun "Suomi on rikas maa"? Myydä luonnonvarat ja kansallisomaisuus pois ja ottaa vastaan tuhottu luonto? Täällä on muuten paljon yksinäisiä joilla ei ole mitään perhettä ja sukua jonka kanssa elää saman katon alla. Koko ajan lisää työttömiä ja köyhyyttä, miten tavallinen yksilö rat

Kuten kommentoija nro 21 jo kirjoittikin, niin nyt eletään murrosvaihetta. Eikä tähän murrosvaiheeseen ole mitään suunnitelmia. Päättäjien tehtävä on tällä hetkellä huolehtia maan turvallisuudesta sekä  infrastruktuurista. Myös koulutuksesta, joskin siinäkin varmaan tullaan menemään "Amerikan malliin". Ainakin yliopistojen ja korkeakoulujen osalta. Mä olen 64v ja saanut elää suunnilleen koko elämäni niin, että huomisen on voinut uskoa olevan parempi kuin eilinen. Enää pitkään aikaan ei ole voinut ajatella näin. 

Hyvinvointiyhteiskuntaa alettiin rakentaa voimakkaasti 1960-luvulla ja aiemmat yhteisöjen tehtävät siirtyivät yhteiskunnan tehtäviksi. Tämä johtui siitä, että suuret ikäluokat muuttivat maalta kaupunkeihin opiskelemaan ja/tai töihin. Vanhainkoteja oli pakko persutaa, koska lapset ja lapsenlapset eivät voineet huolehtia satojen kilometrien päähän jääneistä vanhemmistaan ja isovanhemmistaan. Samoin oli kehitettävä päivähoitoa, koska ei ollut isovanhemmillakaan mahdollisuutta enää hoitaa lapsenlapsiaan. Vuosikymmenten varrella hyvin monet asiat siirtyivät yhteisöiltä yhteiskunnalle. Kun näitä palveluita alettiin sitten tällä vuosituhannella yksityistää (kuitenkin niin, että joko kuluttaja itse tai sitten kunta, valtio tai hyvinvointialue maksaa sen), sijoittajat huomasivat, että tässähän on aivan loistava  rahasampo. Hintoja voi nostaa ja nostaa, jos ihmisillä ei ole vaihtoehtojakaan ( = yhteisöä). 

Valtio, kunnat ja hyvinvointialueet koittaa nyt karsia menoja ja niin tekee tavallinen kansalainenkin. Molemmista seuraa, että työttömien määrä kasvaa. Yhä useampi tipahtaa turvaverkkojen ulkopuolelle, koska yhteiskunta ei enää tarjoa turvaverkkoja. Mutta kun on vuosikymmeniä eletty ilman tarvetta yhteisöllisyydelle, ei tietenkään sitä yhteisöllisyyttä saada luotua kovinkaan nopeasti uudelleen. Ei hyvinvointiyhteiskuntaakaan yhdessä yössä rakennettu.