Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun uutisoidaan, että vanhuksista huolehtiminen siirtyy jatkossa jälkipolven huoleksi, tulee mieleen, että minkälaisia kärttymummoja sieltä on tulossa hoidettavaksi. Vanhusten odotetaan olevan viisaita ja lempeitä, mutta sellaisia on lähinnä satukirjoissa. Kansantaloudenkin kannalta vahingollinen järjestely.

Mä jäin eilen miettimän tätä asiaa, mutta kello tuli sitten jo 23 ennenkuin ehdin kirjoittaa. Tämä uusi suuntauso n ehkäjollain tavalla ymmärrettävää, mutta eihän se nyt noin  vain tapahdu. Vuosikymmeniä Suomessa rakennettiin hyvinvointiyhteiskuntaa siten, että ihmisillä olisi itsenäisyys ja vapaus eikä olisi enää riippuvainen suvusta, naapureista tai kenestäkään muustakaan. Jos jotain apua tarvitsi, yhteiskunta tarjosi palvelun. Rakennettiin vanhainkoteja, kehitettiin päivähoitoa, pienten koululaisten iltapäivähoitoa jne.

Myös nuorten muuttaminen toiselle paikkakunnalle opiskelemaan helpottui, kun opiskelija sai erilaisia tukia. Jos parikymppinen nuori asui vielä lapsuudenkodissaan, ihmeteltiin, onko nuoressa jotain vikaa vai miksi ei itsenäisty. Tai jos nuori aikuinen oli usein tekemisissä vanhempiensa kanssa, hämmästeltiin, eikö sitä napanuoraa nyt saa jo poikki. Tämän varhaisen itsenäistymisen seurauksena oli, että yhteistaloudessa aikuinen asui toisen aikuisen kanssa lähinnä vain silloin, kun oli kyse puolisoista. Ja jos suhde ei toiminut, erottiin. Soluasuminen tai muu kimppa-asuminen ei ollut yhteisasumista, vaikka tällaisissa asumismuodoissa joitain yhteisiä sääntöjä olikin. Jokaisella oli omat rahansa ja omat elämänsä eikä yhteisestä jääkaapista otettu ilman lupaa edes toisen maitoa omaan aamukahviin. Eikä suihkussa voinut lutrata tuntia, koska muidenkin piti päästä kylppäriin. 

Me suomalaiset ollaan jo vuosikymmeniä ja useammassa sukupolvessa totuttu siihen, että päätetään itse omasta rahankäytöstä, vuorokausirytmistä, kotiintuloajoista, kodin siisteystasossa, mitä ruokaa syödään, keitä kutsuu kylään ja milloin  jne  jne. Vanhukset eivät halua, että heidän aikuiset lapsensa tulisi yks kaks asettamaan sääntöjä. Eikä ne aikuiset lapsetkaan halua palata lapsuuteensa eli että vanhemmat asettavat heille taas säännöt. En tiedä, miten noissa yhteisöllisissä maissa homma toimii. Kuka laatii pelisäännöt? Kuka saa sanoa viimeisen sanan? Suvun vanhin? Entä jos on kaksi samanikäistä, niin vetävätkö pitkää tikkua? Vai se, joka tuo yhteistalouteen eniten rahaa? Vai joku muu...kuka? 

Mun nähdäkseni meiltä suomalaisilta puuttuu taito asua muiden aikuisten kanssa yhdessä ja jakaa niin koti kuin jääkaapin sisältökin muiden kanssa. Plus kaikki muu. Teinivuosinani sain ainakin 100 kertaa kuulla isän suusta: "Niin kauan, kun asut minun kattoni alla, niin ..." ja sittenhän mä en enää asunut. Jos nyt tulisi tilanne, että joutuisin ottamaan isän luokseni asumaan ja sanoisin sille: "Niin kauan, kun asut minun kattoni alla, niin..." sehän suuttuisi. Muistan hämärästi lapsuudesta yhden äitini sukulaisen, jonka luona asui joku vanhus. Se mummeli oli aina meidän kyläillessä hetekalla keittiön nurkassa ja ihan hiljaa. Kahvipöytäänkään sitä ei kutsuttu samaan aikaan. Oli varmaan kiitollinen siitä, että sai edes jonkin paikan olla. Voi mennä vuosikymmeniä ja useampi sukupolvi ennenkuin suomalainen on taas kiitollinen siitä, ettei ihan huutolaiseksikaan joudu. Joten kovin nopeasti ei tule onnistumaan tuo, että mummot ja papat olisi lastensa tai lastenlastensa hoidettavana. 

Vierailija kirjoitti:

Vuoden alussa kävin kahdella eri erikoislääkärillä Terveystalolla lasku oli n.500 euroa + 100 euroa lääkkeisiin. Oli kyllä hyvää palvelua, mutta kallista oli. Lääkkeetkin on nykyää ihan tolkuttoman kalliita!

Mä kävin just toissapäivänä reumalääkärillä.  Kolmen sorminivelen puhdistus ja  kortisonipistokset.  Vähä alle 300 €. Viime syksynä kävin ortopedilla,  kun satutin jalkani ja tarvitsin Buranaa paremmat särkylääkkeet. Lääkärin vastaanotto + natiiviröntgen sekin vähän alle 300 €. Molemmilla kerroilla ajattelin,  miten tämä voi olla näin  "halpaa". Mulla on vähän suhteellisuudentaju hämärtynyt,  koska lemmikkien eläinlääkärimaksut ovat paljon kalliimpia.  Samoin eläinten lääkkeet.  Vastaava kipulääke mulle 26 € ja koiralle 98 €. Enkä nyt tarkoita,  että eläinten kohdalla pitäisi saada jotain Kela-korvauksia tai olla alviton,  mutta kun on tottunut siihen,  että "satasvana" jää jo pelkästään apteekkiin,  niin hämmästyy,  kun omat lääkkeensä pystyy maksamaan lähimaksulla. 

Lorvikatarri on oikein tuttua.  Mä olen laiska,  saamaton ja mukavuudenhaluinen.  Paitsi jos on homma,  josta tykkään.  Siivous ei kuulu niihin.  Tänään mulla on lääkäriin määräys lorvailla.  Eli 2 vrk noiden nivelten pistelystä pitää olla tekemättä mitään  käsillä.  Illalla klo 18 jälkeen sitten taas saan tehdä. 

Joku eilen vinkkasi,  että puutarhakalusteissa on hyviä tarjouksia.  Googletin ja totta.  Kiitos siis vinkistä! 

Huomenta nasut! Kyylän kanssa katsellaan Ylen  Aamua.  Aurinko paistaa ulkona. Tänään ajattelin lähteä ihan vain kävelylle.  Monet ihmiset käyvät kävelyllä ilman koiraa,  mutta kun on 13 vuotta kävellyt koiran kanssa,  niin tuntuu oudolta.  Muutama päivä sitten laitoin Kyylän valjaisiin ja kannoin ulos.  Eihän siitä mitään tullut.  Oli vähällä,  ettei Kyylä tehnyt musta rikosilmoitusta viattoman luontokappaleen kaltoinkohtelusta. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun uutisoidaan, että vanhuksista huolehtiminen siirtyy jatkossa jälkipolven huoleksi, tulee mieleen, että minkälaisia kärttymummoja sieltä on tulossa hoidettavaksi. Vanhusten odotetaan olevan viisaita ja lempeitä, mutta sellaisia on lähinnä satukirjoissa. Kansantaloudenkin kannalta vahingollinen järjestely.

Ja kärttypappoja.  Kenties suoranaisia KÄÄKkiä  😁