Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Tunnustan että syön aika usein eineksiä, vaikka eläkkeelle jäätyäni päätin että sitten on aikaa tehdä kunnollista ruokaa. Onhan toki valmisruuissakin ihan hyviä, mutta nyt olen kyllästynyt niihin ja ajattelinkin tehdä ihan tasan tavallista kotiruokaa. Miten se onkin niin työlästä yksinasuvana aloittaa ruuan tekeminen itselleen, kun oli perhe ruokittavana sitä vain touhusi porukalle evästä eteen, eikä siinä ollut ihmeempää. Nyt kun aikaa on, saan ihan ihan taistella itseni kanssa, outoa. Onhan se itsetehty makaroniloota ihan eri makuista kuin kaupan ja monta annosta muutamalla eurolla. terv. lorvimatoa vastaan taisteleva mummo

Jos yhtään lohduttaa, niin mä tilasin hetki sitten  Woltin kaitta subin ja nyt odottelen sitä :D Kun olen syönyt, niin koiran kanssa päivälenkille. Tykkään kyllä ruuanlaitosta, mutta aina ei huvita kokkailla. 

Suurin osa eli noin 30. Nämä siis sukulaisiani. Edellisestä sukupolvesta enää yksi eli isäni, joka täytti joulukuussa 96v.

Kyllähän ap sua hyväksikäytetään, jos kerran sinä hoidat joka toinen viikko, mutta veljesi saa koko omaishoidontuen. Siis veljesi käyttää sua hyväkseen. Mutta en mä tietenkään tiedä, mikä teidän tilanteenne siellä on eli miksi teet puolet, vaikka veljesi saa koko tuen. Siihen voi olla ihan järkeväkin syy. Eikä siis meidän tarvitsekaan tietää. 

Kerroit jo aiemmin, että raha ei ole teille ongelma. Ja ettei vanhusta voi jättää kuin max tunniksi yksin. Riippuen siitä, missä päin asutte, niin on mahdollista yksityiseltä hoivapalveluyritykseltä ostaa ylimääräistä palvelua. Niillä on yleensä tuntihinnoittelu ja jos on tilattu vaikka 2:ksi tunniksi homma, mutta meneekin aikaa vain tunti, niin se työntekijä ei sinkoa heti seuraavan asiakkaan luokse vaan istuu siellä sittent oisenkin tunnin vaikka vanhuksen kanssa rupattelemassa.

Tuli vielä sellainenkin mieleen, että kaipaako tämä vanhus sun seuraasi? Kun mun äidin pää alkoi olla enää pelkkää sahajauhoa eli siitä ei ollut isälle enää juttuseuraksi,  niin isä alkoi keksiä kaikenlaista pikkuasiaa, minkä vuoksi mun piti mennä sinne. Ja kun menin, niin oli kahvi valmiiksi keitetty ja alussa jäinkin isän kanssa kahvia juomaan ja juttelemaan, mutta kun tajusin kuvion, kävin vaan tekemässä sen jonkun pikkuhomman ja lähdin heti pois. 

Jaahas, nyt hymistellään peukuista :D Mutta tutkimusten mukaan peukun käyttö onkin lisääntynyt, varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla :D  Mun mielipide on, että ei pidä närkästyä siitä, miten muut käyttävät peukkua. Käyttipä sitä itse tai ei. 

Ja kuulumisiin...ei mitään ihmeitä. Tänään vielä kymmenisen astetta pakkasta,  mutta sitten lauhtuu. Mitään isompia lumisateita ei silti ole pääkaupunkiseudulle odotettavissa. Samaa tylsää arkea vaan ja mä nautin tästä tylsyydestä. 

Nro 67: "Ilman muuta, hyvä että muistutit. Sitä ehdotinkin tuolla edellä, ja vieläpä sanon: olipa syy mikä tahansa. Nyt on ryhdyttävä itsekkääksi, otettava omaa aikaa ja nukuttava, muuten tilanne äityy pahaksi ja sinne hoitokotiin päätyvät äiti ja tytär yhtä aikaa."

No just näin. Tai tytär päätyy hautaan ja äiti hoivakotiin. Mun isälleni ei sopinut se, että mä lakkaan juoksemasta päivin ja öin siellä, vaikka mun verenpaineet oli jo tasolla 230/180. Vastasi vaan, että "Niin niin mutta kun...". Lopulta kysyin, kumman haluaa haudata ensin: vaimonsa vai nuoremman tyttärensä. Löi mulle luurin korvaan :D Mutta noudatin lääkärin neuvoa ja laitoin yöksi kännykän äänettömälle ja työpäiväni aikana en vastannut puhelimeen, jos näin, että soittaja oli isä. Kyllä mä siellä noin muuten kävin, kun olin vapaalla ja hereillä eli joka päivä kuitenkin. 

Ap:sta en tiedä, mutta mulle kävi vielä niin, että mä en iltaisin saanut edes unta, koska alitajunnassani koko ajan odotin, että puhelin taas soi. Tuo helpotti vasta sitten, kun aloin pitää kännykkää öisin äänettömällä.