Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun pitäis jaksaa tehdä vaikka ja mitä, tiskata, siivota ja viikata pyykkejä kaappeihin, mutta taidan tyytyä vain käymään kaupassa ja valmistautua illan futismatsiin hyvin eväin ja juomin. Kotihommat, ei ne niin nöpänuukia ole, no tiskeille täytyy liotusvesi välillä vaihtaa, etteivät limotu ;), ehtii tehdä huomennakin jos jaksaa ja viitsii. Veikkaan ettei...

Tuo on tuttu juttu tiskien kanssa, yritin aikoinaan opettaa teinipojilleni, että laittaisivat tiskit koneeseen ja jopa tyhjentäisivät koneen. Kaikki keinoni olin jo käyttänyt ja sitten vain päätin että tiskit saavat kerääntyä niin kauan, että pakkohan se on koltiaisten ruveta hommiin kun puhtaat astiat loppuu. Yritys hyvä kymmenen, päiviä kului, mutta huutelivat vain mulle, äitii ei ole puhtaita laseja, ja tiskipöytä lainehti likaisia astioita...Sitten ovikellokin soi ja säikähdin kuka sieltä tulee ja näkee keittiömme kauhistuksen tiskivuoret, heitin äkkiä pyyhkeen tiskien päälle. että edes vähän piilossa olisivat. Kyllä multa siis ensin hermot petti ja tiskivuorta aloin purkamaan, ja nuorimmainen siihen vielä sanomaan "vihdoinkin ymmärsit...ymmärsi kyllä itsekin hävitä siitä kun näki mun ilmeen.

Mä otin omat lapseni ihan pienestä pitäen mukaan kotihommiin. Siis siitä lähtien, kun eivät enää tunkeneet kaikkea ensimmäisenä suuhunsa. Mutta tulihan niillekin sitten joskus peruskoulun kutosluokan aikaan sellainen fiilis, että ei jaksa, emmä tiiä, joo joo ja joskus tai jouluna. Yks kerta olin aamulla pyytänyt, että kun tulevat koulusta, niin vievät roskat ulos. Tulin töistä kotiin ja roskat olivat edelleen viemättä. Kumpikin omissa huoneissaan tietokoneella. Mä meninkin sitten suoraan olohuoneen sohvalle ja aloin lukea kirjaa. Meni vissiin tunti ja tulivat kysymään, joko ruoka on valmista. Mä esitin hyvin hämmästynyttä. Menin keittiöön katsomaan ja sanoin, että OHHOH ei ole joku tehnyt ruokaa kuten ei ole joku vienyt roskiakaan ja palasin takaisin sohvalle ja otin kirjan käteeni. Meni vissiin 15 sekuntia ja ulko-ovi kävi ja roskat siinä samassa ovenavauksessa. Ja mä menin keittiöön laittamaan ruokaa. 

Mun tytär omien pyykkiensä suhteen oli aika omatoiminen teiniksi tultuaan, mutta poika sitten ei.  Pari kertaa valitti siitä, että ei ollut puhtaita vaatteita aamulla kouluun lähtiessä. Mä vaan sanoin, että se on kyllä aika jännä, että sun likaiset vaatteesi ei itsestään mene edes pyykkikoriin asti.  Ja että jos se pyykkhuolto tuntuu liian vaivalloiselta, niin voithan sä käyttää kuukausirahasi aina uusien vaatteiden ostoon ja heittää likaiset roskikseen. Eihän sen kuukausiraha tietenkään olisi riittänyt tohon ja kerran sitten näytin pojalle pesukoneen käyttöohjeen ja vielä sen, miten noin ihan peruskirjopesuohjelmalla kone toimii. Sanoin, että jos TÄMÄ on sinulle liian monimutkaista, et todennäköisesti pysty käyttämään edes tietokonettasi, joten voin lahjoittaa sun tietsikkasi hyväntekeväisyyteen. 

Mun lapset on joskus nauraneet, että yhdessä vaiheessa mä olin aika "natsimutsi". Siis just tuossa vaiheessa, kun olivat varhaisteini-ikäisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

En lainaa eilisiä keskusteluja, kun tulisi turhan pitkä thread. Mutta siis joku (tai jotkut) ovat ymmärtäneet ihan oikein. Mä pidin osuuteni sopimuksesta eli huolehdin muistisairaan äitini. Sopimuksen jatko-osa sitten oli, että aikanaan mun siskoni huolehtii isän. Nyt vaan - minkä ymmärränkin ihan hyvin - siskoni mielestä ei olekaan kiva juttu huolehtia isästä. Ei minustakaan äidistä huolehtiminen mitään kivaa ollut.  Tottakai on mukavampaa viettää aikaansa mökillä ja siskoni mielestä olisi erittäin mukavaa, jos mä huolehtisin isänkin eikä siskoni tarvitsisi vaivata päätään ollenkaan sillä, onko isä ylipäätään hengissäkään.  Diili nyt vain ei ollut tällainen. 

Mulla on kännykkä ollut äidin kuoleman jälkeen öisin äänettömällä. Toisaalta tämä sitten tarkoittaa myös sitä, että jos omille lapsilleni tulisi jokin hätä ja mut pitäisi kiireesti tavoittaa, niin eipä tavoiteta kuin päiväsaikaan. Nyt on sitten muutaman kerran ollut tilanteita, että siskollani saattaa olla kännykkä mökillä sisällä ja itse se on saunassa, uimassa, hakkaamassa halkoja, tekemässä pihahommia tms ja vaikka siskoni on merkitty isän tiedoissa henkilöksi, joka huolehtii isästä ja isän asioista, niin soitetaankin mulle. Ja sitten mä istun kotona odottamassa, milloin ensihoidolle pitää mennä avaamaan isän ovi, milloin lääkäri soittaa, milloin ilmoitetaan, mihin isä päivystyksestä siirretään jne. Homma siis tällä tavoin vähitellen kaatuukin mun niskaani. Olisinhan mä eilen voinut kieltäytyäkin ja vaikka sanoa turvapalvelusta soittavalle, että sorry mä oon Seinäjoella :D Sitten olisivat joutuneet keksimään jonkun muun ratkaisun, millä muutaman tunnin päästä kiireetön ensihoito pääsee isän asuntoon sisälle. Olkoon sitten vaikka niin, että turvapalvelun tyyppi jää isän luokse odottamaan tai selvittävät tämän taloyhtiön päivystävän huollon numeron ja odottavat, että joku sieltä tulee yleisavaimella avaamaan oven. Mä tiedän hyvin, että turvapalvelulla on muitakin asiakkaita kuin isä ja olisihan toi ollut vähän kiusantekoa niitä kohtaan, jotka tekevät vain työtään. 

Olen lukenut sellaisista ulko-oven viereen kiinnitettävistä pin-koodilla varustetuista lokeroista, jossa voi säilyttää avainta. Ja esimerkiksi ensihoidolla sitten on tiedossa se pin-koodi. Pääsevät asuntoon sisään ilman omaisia tai huoltomiestä. Sekään ei tietenkään ratkaise sitä ongelmaa, että isä on käytännössä täysin jalaton ja vessassakin pitäisi käydä useamman kerran vuorokaudessa. Siltikin se kaatuilee, vaikka olisi millaiset avainlokerot. Mä olen koittanut olla puuttumatta yhtään mihinkään ja haluaisin antaa siskoni huolehtia isän asiat just niinkuin katsoo parhaimmaksi, mutta se ei ole enää isän etu. Eikä edes enää isän toivekaan. Yllättävää kyllä, mutta viime aikoinan KÄÄKkä on alkanut mua kohtaan ollakin paljon mukavampi kuin koskaan aikaisemmin. On ehkä enää vain kääkkä. Ei enää vastusta kaikkea ehdottamaani, koska on huomannut, että mun ehdotusteni myötä hänen elämisensä kotona on hänelle itselleen paljon helpompaa ja vaivattomampaa. Siskoni yrittää välillä vedoita siihen, että mulla on sairaanhoitajan tausta. Mä aina silloin muistutan häntä, että olen ollut vanhustyössä viimeksi 1980-luvulla ja muissakin sairaanhoitajan hommissa viimeksi viime vuosituhannella. Ja että jouduin luopumaan sairaanhoitajan hommista jo 30 vuotta sitten, kun sairastuin nivelreumaan. Niin lääketiede kuin teknologiakin on kasarivuosista kehittynyt ja ihan Googlesta minäkin olen kaikenlaista joutunut etsimään. Googlesta etsiminen onnistuu ihan hyvin siskoltanikin, mutta hänelle olisi mukavampaa, jos hänen ei tarvitsisi.

Onkos tää lainaus muuttunut jotenkin? No kokeillaan onnistuuko. Mutta Lammas, tuohon liittyen että sun puhelin on öisin äänettömällä eikä sun lapset tavoita jos tarvetta tulisi: tarkista, onko sulla puhelimessa sellainen Älä häiritse - tai Nukkuma-aika -tila, jossa läpi tulevat suosikeiksi merkittyjen yhteystietojen puhelut, mutta eivät mitkään muut.

Se on ollut itselle kullanarvoinen.

Kiitos sinä ihana ihminen!!! Löysinpäs kännykästäni tuollaisen toiminnon. Mähän noin yleensä käytän kännykkää lähinnä vain tekstiviesteihin ja soittamiseen. Joskus katson siitä HSL:n reittiopasta, kun pitää keksiä jossain päin pääkaupunkiseutua, mites täältä nyt julkisilla pääsee sinne, mihin olen menossa. Nyt voin pistää yöksi tuon toiminnon päälle ja  lasteni puhelut pääsevät läpi, mutta ei muiden. 

Vierailija kirjoitti:

Lammas, ainakin Vanhustyön Keskusliitosta saa hoitajaringin ympärivuorokautiseen kotihoitoon.

Tiedän vanhuksia jotka tuolta ostaneet hoidon.

Kalliiksi tietysti tulee mutta omaisten ei tarvitse murehtia pärjäämistä.

Voisi olla isällesi hyvä?

Kävimme tänään Mäntyharjun Salmelassa ja olipa hyvä näyttely upeassa miljöössä! Kaunista kuvataidetta ja veistoksia.

Menkää ihmeessä jos kiinnostaa. Meillä jo kauan ollut traditio käydä siellä. Myös lounastamme vaikka on aika tyyris ja tarjonta supistunut alkuvuosista.

Ilmakin oli mitä parahultaisin, ei liian kuuma.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Kiitos vinkistä!!!

Vierailija kirjoitti:

Kävin roskia viemässä ja siellähän olikin se "taloyhtiömme jätelajitteluvastaava" hommissaan ja tutkimassa juuri jotain muovipussin sisältöä. Ei huomannut minua, ennen kuin kysyin ystävällisellä äänellä "mitäs sieltä nyt löytyy" hätkähti ja melkein pudotti roskapussin käsistään ja aivan ilmiömäisesti alkoi selittämään jotain kanttarellimetsään menostaan ja meinasin kysyä että siellä roskiksessakos niitä on, mutta en viitsinyt ikäihmistä enempää kiusata, vaikka itse hän kyllä sen taidon osaa ja hyvin...

Ihana :D 

Ihan asiasta toiseen. Mulla on ollut tänään - ainakin toistaiseksi - oikein hyvä päivä. Jokin aika sitten palstalla oli yksi ketju, jossa puhuttiin siitä, että kun ihminen saa riittävästi maallista mammonaa, siitä tulee pihi. Tunnistan ilmiön, vaikka itse olenkin ollut aina pikemminkin nuuka - joskus olosuhteiden pakostakin - kuin pihi. Ehkä kutsuisin itseäni ennemminkin "varautujaksi". 

Miten tuo "esipuhe" sitten liittyy yhtään mihinkään, niin aamupäivällä isä soitti mulle.  Sanoi, että on tässä mietiskellyt, että ehkä sittenkin voisi käyttää rahojaan ihan vaan omaan hyvinvointiinsa. Oli myös tehnyt päätöksen, että kunhan kotiutuu, pistää sijoitusasuntonsakin myyntiin.  Isän ääni oli iloinen ja kertoi jo itse, mitä suunnitelmia hänellä on kotiinpaluuseen. Todennäköisesti on tässä nyt sitten parin vuorokauden aikana huomannut, miten paljon helpompaa, mukavampaa, turvallisempaa ja kivuttomampaa  hänen elämänsä on, kun on joku ihminen eikä aina vaan joku uusi tekninen vempain. Vempain, jota ei välttämättä kykene enää edes käyttämään. 

Vanhuksilla - ja heidän omaisillaan - joilla ei ole rahaa, tilanne on tänä päivänä tosi vaikea. Mutta jos sitä rahaa on, niin eiköhän lähes 100-vuotiaana sitä voi jo ruveta itsensä hyväksi käyttämäänkin.