Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 111: "Tiedän syyt miksi ei halua apua. 1) pystyy omasta mielestään huolehtimaan itse 2) ei osaa tehdä päivän aikana mitään, jos pitää odottaa jotain tulevaksi, vaikka annettu aikaikkuna 9-10 ja 19-20. Herää klo 7 odottamaan. 3) ääretön piheys. Eläke on hyvä ja isot säästöt tilillä, silti mikään ei saa maksaa mitään

ap"

Syyt 2 ja 3 saattavat selittää syyn 1. Varsinkin kohta 3. Mitä on ne asiat, mihin hän tarvitsee klo 9-10 ja klo 19-20 apua? Ovatko ne hänelle itselleen niin tärkeitä asioita, että ei koe pärjäävänsä niitä ilmankaan? Vai ajatteleeko niin, että niitä asioita ei edes tarvitse tehdä? Siis että jos hän ei itse saa niitä tehtyä, ne voi hänen mielestään jättää tekemättäkin?

Luin tuon artikkelin enkä nyt kyllä ymmärrä, miksi opiskelijan pitäisi ottaa opintolainaa, jos pärjää ilmankin (esim tekevät opintojen ohessa töitä, vanhemmat avustaa tms). 

Vierailija kirjoitti:

Jakaa kyllä omat ilonsa ja niitä käsitellään yhdessä. 

ap

Ok. Sitten kyllä ihmettelen, miksi ei halua tässä asiassa vastavuoroisuutta. On ihmisiä, joilla on eri ystävät ikäville asioille ja eri ystävät mukaville asioille. Jos hänkään ei olisi jakanut omia ilojaan, olisi kyse voinut olla jostain tällaisesta. Tai vaihtoehtoisesti siitä, ettei hänellä iloisia asioita olekaan ja sen vuoksi ei oikein osaa iloita sun elämäsi hyvistä asioista. 

Tässä tapauksessa sitten tuli mieleen, että onko sun iloiset asiat kovinkin paljon suurempia kuin hänen iloiset asiansa? Mietin vaan, että jos on, niin ei sekään olisi ihme, vaikka olisikin kateellinen sulle näistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edes im-yrityksen jälkeen ei todellakaan pääse psykiatriseen hoitoon. Ja puhun kokemuksesta. Luennoivat vaan hetken terveistä elämäntavoista ja niin edespäin, mitään oikeaa apua ei saa. Sama kun sanoisit masentuneelle että ota itseäsi niskasta kiinni! Sanotaanko nykyään syöpään sairastuneillekin tuo sama fraasi joka ei edes tarkoita yhtään mitään muuta, kuin pelkkää piruilua? 

Yksin on selvittävä. 

Mikä on "oikea" apu,  jota pitäisi saada? Terapia? Joku muu, mikä?

Ihan ensimmäiseksi osastohoitojakso. Terapia ja oikea lääkitys. Mulle sanottiin suoraan että olen ns. toivoton tapaus joten saan selvitä itse kuten parhaaksi näen.

Ja koska minusta ei koskaan enää tule työkykyistä, ei kannata tuhlata yhtään resursseja tällaiseen ih

1990-luvulla psykiatrian laitospaikkoja vähennettiin ja siirrettiin potilaita avohoitoon. Sitä avohoitoa ei vaan koskaan kehitetty tarpeita vastaavaksi. Nämä on niitä valitettavia muutoksia, mitä yhteiskunnassa mun muutaman vuosikymmenen aikana tehty. 

Ymmärsinkö oikein, että hänkään ei jaa omia ilojaan sun kanssasi? Vai jakaa kyllä, mutta ei ole kiinnostunut sun elämässäsi tapahtuneista iloisista asioista?