Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että äitini ei pärjää kotona ilman apua ja kotihoito ja lääkäri on samaa mieltä. Mutta äitini on tästä holhoamisesta nyt niin vihainen, että aikoo tehdä minut perinnöttömäksi ja siirtää kaiken omaisuutensa siskolleni. joka ei käytönnössä ole puuttunut äitini asioihin mitenkään. Olen niin voimaton, kun haluan vain auttaa, että äidilläni olisi kaikki hyvin =(

Nämä on oikeasti hankalia asioita. Harva aikuinen haluaa, että joku alkaa holhoamaan. Eikä se ole ennen vanhuuttakaan mitään kivaa, että joku paukkaa sun kotiisi silloin, kun sille itselleen sopii. Itse ärsyynnyn jo siitäkin, että taloyhtiö ilmoittaa viikon, milloin jonain päivänä johonkin kellonaikaan joku huoltomies tulee käymään. Eli pitää sitten odottaa useampi päivä, kun ei ole mitään tietoa, milloin huoltomies on tulossa. Ja laitettava varmuuden vuoksi herätyskello soimaan, että on hereillä ja pukeissa ja koirakin ulkoilutettu ennen klo 8. Olisi paljon helpompaa, jos tulisi tieto, että huoltomies tulee keskiviikkona klo 10:00.  Sitten sekin, että vanhuskin haluaisi mieluummin itse päättää, mihin aikaan aamulla nousee ylös, mitä syö ja mihin aikaan päivästä. Tai ottaa lääkkeensä. Tai milloin menee suihkuun. Jne jne. 

Yksi syy siihen, miksi vanhus ei halua ulkopuolista apua, voi olla se, että haluaa sen omaisensa sinne käymään. Haluaa siis tavata sitä omaistaan ja mitä useammin omainen sitten tulee tekemään kaikkea sitä, missä vanhus tarvitsee apua, niin sen mukavampaahan se on vanhukselle. Ei kuitenkaan sille omaiselle.

Kolmas asia, minkä huomasin aikoinaan omasta isästäni (äiti siis oli muistisairas) oli se, että isä ei halunnut sinne ulkopuolista apua, koska pelkäsi, että jos ulkopuoliset näkevät heidän tilanteensa, vievät äidin väkisin jonnekin hoivakotiin. Kun tajusin tämän ja sain isän ymmärtämään, että nykypäivänä hänen pitää suunnilleen polvillaan rukoilla, että veisivätkin, niin isän asenne alkoi muuttua. Myös yksin asuva vanhus voi pelätä, että jos ottaa ulkopuolista apua vastaan, hetken päästä ei olekaan enää kotona vaan jossain "huru-ukkojen ja huruakkojen" seassa laitoshoidossa. 

Toki on niitäkin vanhuksia, joiden mielestä mikään ei saisi maksaa mitään eli ihan vaan pihiyttään eivät halua maksaa avusta. Ja varmasti on muitakin syitä. 

Mun neuvoni sulle on, että koita selvittää, mikä on se syy, miksi äitisi ei halua kotiinsa apua. Syy voi siis olla ihan todellinen tai sitten se on jokin sellainen, mistä äidilläsi on aivan väärä kuva. Kuten isälläni oli tuo, että äiti vietäisiin väkisin laitokseen. 

Mä olen varautunut jo tähänkin. Samalla, kun tuossa vuosi takaperin hoidettiin juristin kanssa muitakin asioita, laadittiin myös paperit siitä, että mikäli mä joskus joudun pysyvään laitoshoitoon (esimerkiksi hoivakotiin), niin mun koko omaisuuteni menee samalla hetkellä ennakkoperintönä mun lapsilleni. Eipä ole sitten enää varallisuutta, mikä voisi kadota pörriöisille. 

Nro 90: "No, ei välttämättä mitenkään. Mutta meillä ne nyt toimi ainakin tk:n tiloissa ja käytti heidän lääkäreitään ja osin kai hoitajiakin. Ehkä nää oli eri kunnissa hoidettu eri tavoin. Että turha takertua lillukanvarsiin.

Nyt tässä sotehimmelissä on hiton vaikea selvittää kuka vastaa mistäkin. Kunnan ja tk:n palvelut on siirretty soten vastuulle. Sen yhteystiedoissa on johtajaa johtajan päälle, he eivät vastaa puheluihin. Käytännön työtä tekevien yhteystietoja ei löydy mistään. Ihan toivotonta kun yritin saada apua naapurin 95 vuotiaalle mummolle. Niin kodin hoitoon ( lumityöt, siivous) kuin kotihoitoon ( hoitajien kotikäynnit). Yritettiin myös yksityistä lumityöntekijää. Ei niitä kiinnostanut pikkupihat. Oli sitten kevytyrittäjiä tai isompi kiinteistöfirma. Onneksi löyty läheltä yks eläkeläismies, joka otti lumityöt hoitaakseen.

Ennen kaupungin tai tk:n vaihteista osattiin ohjata oikeaan paikkaan. Nyt niissä todetaan vain, että ei kuulu meillä, soita sotealueelle, nää palvelut on siirretty sinne. Niiden  vaihde on ties missä eikä siellä tiedetää mistään mitään."

Mun vanhemmillani kävi aikoinaan hyvinvointialueen palvelutarpeenohjaaja. Hän ja koi esitteitä tämän alueen yksityisistä hoivapalveluyrityksistä. Isä valitsi firman, joka laskuttaa ajasta eikä käyntien lukumäärästä. Eli jos isä ostaa tunnin, niin mikäli homma hoituu puolessa tunnissa, ei se työntekijä lähde sieltä ennenkuuin tunti on kulunut. Vaihtaa sitten vaikka viherkasveihin multia, haravoi isän pienen rivaripihan, siivoavat jotain ylimääräistä  tai vaikka katsoo isän kanssa vanhoja valokuvia. Lumien lapioiminen kuuluu meillä taloyhtiölle, mutta jos ei kuuluisi, niin varmasti tekisivät sitäkin. Oli kyllä aikoinaan melkoinen vääntö saada isä suostumaan edes tuon palvelun käyttöön, mutta kun suostui, niin on sen jälkeen ollut tosi tyytyväinen. 

Huomenta :) Täälläkin herätty aikaisin. Vaikka joulukuu jo onkin, niin ulkona pimeää ja märkää. Huvittaa joskus tuo koira, kun sen kanssa lähtee aamulla ulos. Avaan ulko-oven ja koira hetken aikaa katselee oven suussa, että viittiikö tonne nyt lähteä vai meniskö takaisin sisälle. Joskus se pohtii useamman minuutin ja mä sanon sille, että koitahan  nyt päättää :D 

Aamiainen on syöty ja nyt katselen vielä Ylen aamua. Sen jälkeen voisi sitten vaikka liiskata pahvilaatikoita, jotta saan ne mahtumaan taloyhtiön molokkiroskiksen pienestä luukusta sisään. Sen jälkeen pitää keksiä olohuoneessa edelleen oleville ilmanviilentimille talveksi jokin säilytyspaikka. Muutakin järjestelemistä on tarkoitus tehdä. Aloitin eilen tulehduskipulääkekuurin, jotta jossain vaiheessa tällä viikolla ei olis sorminivelet näin kipeät ja pystyisi paremmin tekemään kaikenlaista. 

Eilen laitoin olohuoneen ikkunalle yhden paristokäyrröisen tuikkukynttilän 1. adventin vuoksi. Joudun kiinnittämään sen sinitarralla, koska muuten kissa alkaa pelata sillä jalkapalloa. Kun etsin sekalaisten tarvikkeiden hyylystäni sinitarraa, mietin mielessäni, että missähän muut mummoikäiset naiset säilyttävät sorkkarautojaan :D Mulla kun se on just siinä hyllyssä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä hoidetaan muistisairaita vanhuksia niin tehokkaasti että muistuttaa kidutusta. Esim pyörätuolissa harhoissaan olevalle vanhukselle tungetaan lääkkeet ja antibiootit jotta varmasti pysyy hengissä vaikka ei ole tässä maailmassa ollut vuosiin. 

Pystyyköhän tuommoisen estämään hoitotahdon tekemisellä? Ei kukaan halua tuollaista hirveää kärsimyksen pitkitystä, tai itse en kyllä halua. Voi olla pahoja kipujakin mutta miten sekaisin oleva muistisairas niistä kertoo 😬

 

Pystyy. Mä perehdyin asiaan äidin muistisairauden ja kuoleman jälkeen. Potilaan tekemä hoitotahto velvoittaa lain mukaan lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan toimimaan hoitotahdon mukaisesti. Ongelma on kuitenkin Lääkäriliiton mukaan se, että hoitotahdot on usein tehty niin ylimalkaisesti, että ne jättävät paljon tulkinnanvaraa. Ja jos niissä on tulkinnanvaraa, potilasta on hoidettava yleisten periaatteiden mukaisesti eikä potilaan tekemän hoitotahdon mukaisesti. Sen vuoksi hoitotahdon tulee olla hyvin yksilöity eli millaisissa tilanteissa mitäkin. Mulla on omassa hoitotahdossani mm kohta, jossa sanon, että mikäli mulla todetaan muistisairaus enkä enää itse muista tai kykene ottamaan lääkeitäni, multa pitää lopettaa kaikki muu lääkitys paitsi kipulääkkeet. Lisäksi mulla on myös sellainen kohta, että jos tiedetään tai on oletettavaa, että aivoni ovat olleet yli 4 minuuttia ilman happea, elvytystä ei saa aloittaa ollenkaan tai mikäli se on jo aloitettu, se pitää välittömästi lopettaa. Ja monta muutakin kohtaa hoitotahdostani löytyy.