Reipas ja tunnollinen lammas

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 68: "Miksi et kerro miten, millä keinoin se yksilö pystyy huolehtimaan omat asiansa kun päättäjille asia ei kuulu tippaakaan? Selität vain kuinka on murros meneillään ja mitä tapahtui 60-luvulla ja kuinka joku hyötyy majojen rikkomisesta (kun joku oikeasti koittaa selviytyä itse). "

Nyt kysyt multa asiaa, johon vastaamiseen mulla ei ole ammattitaitoa. Mä vain havainnoin sitä, mitä ympärillä - siis tässä yhteiskunnassa ja vähän kauempanakin - on vuosikymmenten aikana  tapahtunut ja mitä tulevaisuudessakin tapahtuu. 

Mutta lisään tähän vielä, että kun tuntee edes jonkin verran Suomen historiaa, niin 100 vuotta sitten pärjättiin nimenomaan yhteisöllisyyden avulla. Heikoimmista piti yhteisö huolta eikä yhteiskunta. Paluu yhteiskunnan huolenpidosta yhteisöjen huolenpitoon on pitkä prosessi. Ihan kuten oli hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminenkin ja yhteisöllisyydestä luopuminen. Ja kuten jo aiemmin kirjoitin, niin nyt muutoksia tehdään ihan liian nopeaan tahtiin eikä kansalaiset ehdi varautua muutoksiin. 

Nro 68: "Miksi et kerro miten, millä keinoin se yksilö pystyy huolehtimaan omat asiansa kun päättäjille asia ei kuulu tippaakaan? Selität vain kuinka on murros meneillään ja mitä tapahtui 60-luvulla ja kuinka joku hyötyy majojen rikkomisesta (kun joku oikeasti koittaa selviytyä itse). "

Nyt kysyt multa asiaa, johon vastaamiseen mulla ei ole ammattitaitoa. Mä vain havainnoin sitä, mitä ympärillä - siis tässä yhteiskunnassa ja vähän kauempanakin - on vuosikymmenten aikana  tapahtunut ja mitä tulevaisuudessakin tapahtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Niin vaan miten on muilla asiat, kun täällä ollaan maailman onnellisempia?? Jos vielä kerran Suomi valitaan tuohon kärkeen, niin pelkkää vittuilua. Ja sitähän se on ollutkin jo nyt

Kuuntelin just eilen yhden podcast -sarjan onnellisuudesta ja siinä todettiin, että onnellisuus on oikeasti sitä, että on tyytyväinen siihen, mitä on. Jos siis on vähään tyytyväinen, on vähästäkin onnellinen. Katsoin myös yhden dokumentin, jossa kuvattiin Yhdysvaltoja. Siellä kasvatetaan jo lapsetkin asenteeseen, että mikään ei riitä, koko ajan pitää saada enemmän ja enemmän. Pitää tehdä paljon töitä, pitää kouluttautua, pitää saada aina enemmän ja enemmän. Koskaan ei saa olla tyytyväinen siihen, mitä sillä hetkellä on. 

Nro 64: "Ihmsillä ptäisi olla oikeus rakentaa oma maja metsikköihin. Vuokrissa ei ole mitään järkeä ja sähkö, vesi tai kakkaaminen vesivessaan ei lopulta ole sen väärtiä että maksaa niin paljon sellaisesta.

Vähemmälläkin pärjää. Kallista hommaa ja jos se on ainoa mitä nykyaika ihmiselle antaa, niin antaa olla vaan. Ei tuollaisen takia töissä viitsi käydä. Luonnossakn pärjää ihan hyvin, jos on armeijan käynyt ja partiossa nuorena ollut. "

Olet oikeassa, että ihminen pärjää loppujen lopuksi aika vähällä. Kuitenkin valtion omistamiin metsiköihin en rakentaisi yhtään minkäänlaista majaa, koska ne metsiköt voidaan ottaa milloin tahansa johonkin muuhun käyttöön tai vaikkapa myydä ulkomaalaisille sijoittajille. Yksityishenkilöiden omistamiin metsiin et tietenkään voi majaasi rakentaa. Sehän olisi sama kuin päättäisit marssia jonkun taloon tai asuntoon ja ryhtyä asumaan siellä kysymättä sopiiko se. 

Vierailija kirjoitti:

Monet hoitoalan työpaikat ovat aivan hirveitä eivätkä houkuttele osaavia, fiksuja hoitajia jäämään. Siellä on sitten se vanhojen työntekijöiden kuppikunta, joka menee ohi sieltä missä aita on matalin. 

Ei nyt liity nykyiseen vanhustenhuoltoon, mutta olin just ennen ysärin lamaa Meilahden sairaalassa sairaanhoitajana. Silloin otettiin terveydenhuoltoonkin liike-elämässä totuttu malli tuottavuudesta yms. Muistan, kun ylihoitaja lakkasi puhumasta potilaista ja alkoi käyttää termiä "suorite". En opiskellut aikoinaan sairaanhoitajaksi päätyäkseni mihinkään "liukuhihnatyöhön", jossa sairasta ja usein pelokastakin ihmistä kohdellaan kuin jotain pakettia.