Reipas ja tunnollinen lammas

Ei tarvitse osallistua mihinkään kampanjaan, kun en muutenkaan osta jouluksi kuin joulukuusen ja ruokaa. Lähisuvussa on vain kaksi alaikäistä ja heille ostan karkkipussit ja laitan kirjekuoreen setelit. 

Osakekaupat tehty. Lueskelin verottajan sivuilta, mitä nyt pitää tehdä, mutta ei näköjään muuta kuin tämän vuoden veroehdotukseen sitten ens keväänä ilmoittaa myynnistä ja sitten verottajalta  tulee tieto, paljonko pitää maksaa myyntivoittoveroa. 

Ulkona jo sen verran hämärää, että tekisi mieli viedä koira jo iltalenkille. Mutta ei nyt ihan vielä, muuten se herättää mut jo ennen viittä aamulenkille. Sytopiikin pistopäivä olisi taas, joten huominen menee varmaan taas lorvailuksi.

On ihmisiä, joilla ei ihan oikeasti ole ketään, ja sitten niitä, joilla kyllä on, mutta eivät saa näiltä ihmisiltä sitä, mitä haluaisivat. On yksinäisiä, joilla on puoliso ja lapsiakin, mutta silti tuntevat itsensä yksinäisiksi, vaikka samassa huushollissa pyöriikin koko muu perhe. Ja sitten taas on niitä, jotka viettävät paljonkin aikaa yksin, mutta eivät kuitenkaan tunne itseään yksinäiseksi. Voisin kuvitella, että ei ole ihan helppoa miettiä, mitä se kenenkin omalla kohdalla olisi, mikä poistaisi yksinäisyyden tunteen ja sitten vielä löytää jostain sellainen ihminen. Tai saada niitä jo olemassa olevia muuttumaan sellaisiksi kuin toivoisi.  

Olihan tuossa mielipidekirjoituksessa ihan asiaakin, mutta huvittavaa, että sen oli kirjoittanut Kokoomuksen edustaja. Kokoomushan nimenomaan haluaa, että jokainen hoitaa itse omat asiansa ja varautuu etukäteen kaikkiin mahdollisiin tuleviin katastrofeihin. Joo, ei lapsia tehdä rahan takia, mutta vastuuntuntoinen vanhempi ei myöskään halua lapsensa elävän köyhyydessä ja kurjuudessa. On helppoa sanoa, ettei rahalla ole merkitystä, jos oma pankkitili suorastaan tulvii rahaa ja jos jonain päivänä säästöt olisikin käytetty, niin sen jälkeen voisi elää sijoituksillaan. 

Kuopukseni syntyi ysärin lamaan, mutta silloin oli kuitenkin oikeus hoitovapaaseen ja kotihoidontuki kuntalisineen siihen asti, että lapsi täytti 3 vuotta. Vaikka ei silloin ollutkaan varaa mihinkään törsäilyyn, niin ei sentään tarvinnut miettiä, maksaako sähkölaskun vai ostaako lapselle ruokaa. Vaikka ysärin lama olikin monelle todella vaikeaa aikaa, syntyvyys kääntyi silloin hetkellisesti nousuun, koska silloin kuitenkin luotettiin siihen, ettei vaikeat ajat kestä ikuisesti. Saattoi olla jopa ihan oman työpaikankin kannalta hyvä juttu hankkia lapsi, koska vain poikkeustapauksissa raskaana olevan tai vanhempainvapailla olevan sai irtisanoa. Oman työpaikkansa saattoi jopa säilyttää, kun hankkiutui raskaaksi. Nyt eletään vähän erilaisessa tilanteessa. 

Lisäänpä vielä näihin mun remppa&projektipohdintoihin sen, että tässä samassa härdellissä olisi tarkoitus saada kaikki siten, että mun ei sitten jatkossa tarvitse kiipeillä tikkailla tarvitessani jotain. Eli tehdä kodistani mahdollisimman "esteetön". Mun ystävä on sanonut, että kyllä hän voi tulla tekemään hommat, kun vaan sanon, mihin mikäkin tavara kuuluu. Mutta sepä se, että mä en pysty vielä sanomaan, mihin minkäkin tavaran haluan. Keittiö mulla on kunnossa jo eli tavarat, joita tarvitsen päivittäin tai edes viikottain, ovat käden ulottuvilla. Ne taas, joita tarvitsen vain harvoin, voivat olla ylähyllyilläkin. Plus että tässä samalla olisi tarkoitus jatkaa kuolinsiivoustakin. En voi juoksuttaa ketään täällä jatkuvasti, mutta en myöskään pyytää istumaan peukaloitaan pyörittämässä, kun mä mietin :D