Reipas ja tunnollinen lammas

Aloituksesi on varmaan provo, mutta vastaan silti. Suomessa yrittäjän asema on ollut turvaverkostojen suhteen erittäin heikko jo kauemmin kuin mitä minä 64v olen elänyt. Meillä oli vuosikymmeniä tässä maassa ajatus, että palkansaajan osa on kaikista paras ja se yrittäjä on vain sika, joka koittaa riistää muita. Vaikkei sillä yrittäjällä olisi ollut yhtään työntekijääkään. Koska näin on ollut vuosikymmeniä, uskallus yrittäjyyteen on aika heikkoa. Pitäisi olla sekä loistava bisnesidea että myös taloudelliset resurssit aloittaa yritystoiminta sekä elää säästöillään siihen asti, että yritys alkaa tuottamaan edes sen yrittäjän elämisen verran. Yrittäjä ei myöskään ole saanut sairastaa eikä oikein pitää lomaakaan, jos ei ole ensin saanut säästettyä tarpeeksi rahaa tällaisia "ylellisyyksiä" varten, jotka taas palkansaajalle kuuluu ihan automaattisesti. 

Tässä on kyllä mun mielestä ihan hyvä odottaa, että tutkinta saadaan päätökseen. Kaikenlaisia spekulointeja voidaan tehdä, mutta juuri tämän tapauksen kohdalla ei tiedä edes omaiset tarpeeksi. Jos kyseessä nyt kuitenkin on rikosepäily, niin pitää sitäkin odottaa, että mikä rikos on kyseessä. Eli mitä lakia on rikottu. 

Muistaako joku sitä tapausta, missä joku vanhus oli hoivakodissa tappanut toisen vanhuksen ja tuliko siitä henkilökunnalle yhtään mitään seuraamuksia? Sen muistan itse, että silloin tekijä katsottiin syyntakeettomaksi. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 68: "Miksi et kerro miten, millä keinoin se yksilö pystyy huolehtimaan omat asiansa kun päättäjille asia ei kuulu tippaakaan? Selität vain kuinka on murros meneillään ja mitä tapahtui 60-luvulla ja kuinka joku hyötyy majojen rikkomisesta (kun joku oikeasti koittaa selviytyä itse). "

Nyt kysyt multa asiaa, johon vastaamiseen mulla ei ole ammattitaitoa. Mä vain havainnoin sitä, mitä ympärillä - siis tässä yhteiskunnassa ja vähän kauempanakin - on vuosikymmenten aikana  tapahtunut ja mitä tulevaisuudessakin tapahtuu. 

Mutta lisään tähän vielä, että kun tuntee edes jonkin verran Suomen historiaa, niin 100 vuotta sitten pärjättiin nimenomaan yhteisöllisyyden avulla. Heikoimmista piti yhteisö huolta eikä yhteiskunta. Paluu yhteiskunnan huolenpidosta yhteisöjen huolenpitoon on pitkä prosessi. Ihan kuten oli hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminenkin ja yhteisöllisyydestä luopuminen. Ja kuten jo aiemmin kirjoitin, niin nyt muutoksia tehdään ihan liian nopeaan tahtiin eikä kansalaiset ehdi varautua muutoksiin. 

Nro 68: "Miksi et kerro miten, millä keinoin se yksilö pystyy huolehtimaan omat asiansa kun päättäjille asia ei kuulu tippaakaan? Selität vain kuinka on murros meneillään ja mitä tapahtui 60-luvulla ja kuinka joku hyötyy majojen rikkomisesta (kun joku oikeasti koittaa selviytyä itse). "

Nyt kysyt multa asiaa, johon vastaamiseen mulla ei ole ammattitaitoa. Mä vain havainnoin sitä, mitä ympärillä - siis tässä yhteiskunnassa ja vähän kauempanakin - on vuosikymmenten aikana  tapahtunut ja mitä tulevaisuudessakin tapahtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Niin vaan miten on muilla asiat, kun täällä ollaan maailman onnellisempia?? Jos vielä kerran Suomi valitaan tuohon kärkeen, niin pelkkää vittuilua. Ja sitähän se on ollutkin jo nyt

Kuuntelin just eilen yhden podcast -sarjan onnellisuudesta ja siinä todettiin, että onnellisuus on oikeasti sitä, että on tyytyväinen siihen, mitä on. Jos siis on vähään tyytyväinen, on vähästäkin onnellinen. Katsoin myös yhden dokumentin, jossa kuvattiin Yhdysvaltoja. Siellä kasvatetaan jo lapsetkin asenteeseen, että mikään ei riitä, koko ajan pitää saada enemmän ja enemmän. Pitää tehdä paljon töitä, pitää kouluttautua, pitää saada aina enemmän ja enemmän. Koskaan ei saa olla tyytyväinen siihen, mitä sillä hetkellä on.