Reipas ja tunnollinen lammas

Mun mielestä oleellista on, onko se "iso hankinta" yhteinen hankinta vai ainoastaan toisen käyttöön tuleva hankinta. Yhteisista hankinnoista tietenkin sovitaan yhdessä ja myös siitä, maksetaanko se puoliksi vai millä tavalla. Jos taas on kokonaan vain toisen käyttöön tuleva hankinta, niin miksi toisen edes pitäisi osallistua sen rahoitukseen?

Enpä tiedä, kuuluuiko tämä siihen, mitä tarkoitat. Vuosi sitten alkoi ärsyttää, kun sängyssäni ei ole päätylevyä ja siksi patja valuu aina sängyn päädyn yli. Muistin, että vuosia aikaisemmin olin hankkinut pari lasten hiekkalaatikkoa takapihalleni viljelylaatikoiksi. Hiekkalaatikoihin kuului pohjalaudatkin, mutta niitä en tietenkään viljelylaatikoihin tarvinnut, joten olin nakannut pohjalaudat ulkovarastoon. Hain yhden laudan, sahasin oikean pituiseksi, maalasin mustaksi (kuten sänky muutenkin on)  ja ruuvasin kiinni sängyn päätyyn. Pysyy patja paikoillaan. 

Niitä lautoja oli aika paljon. Joskus aikoinaan talvisin kylvin chilin yms siemeniä, mutta mulla on kissa, joka kävi aina napsimassa ne taimet heti. Mietin, että pitäisi saada ikkunalle joku viritelmä, mihin kissa ei pääse. Muistin ulkovarastossa olevat laudat. Ostin ketjuja ja kiinnikkeitä. Nikkaroin laudoista hyllylevyt, maalasin ne,  kiinnitin ketjut niihin ja ripustin verholaudan yli. Kissa ei hyppää niiden päälle, koska ne heiluu. Kylvölaatikot sinne ja myöhemmin taimet  isommissa ruukuissa ( käytännössä siis viili- ja rahkapurkeissa, joiden pohjaan olin tehnyt reiät) kunnes taimet voi viedä ulos. 

Lautoja jäi edelleen yli ja olin miettinyt, missä oikein pitäisin printteriä, kun työpöydällä se vei turhan paljon tilaa. Nikkaroin sitten laudoista apupöydän, jonka päälle sain prtintterin. Toistakymmentä vuotta ulkovarastossa olleet tarpeettomat laudat päätyikin siis hyötykäyttöön. 

Mun kulutustottumukset muuttui jo silloin, kun pandemia alkoi. Kaikki paikat oli kiinni ja sitten  myöhemminkin kaikenlaisia rajoituksia. Investoin kyllä kotiini, mutta en samoihin asioihin kuin aiemmin. Kun kaikki taas otimi normaalisti, huomasin, ettei mua enää kiinnostakaan pandemiaa edeltävän ajan huvitukset. Olin kyllä silloin jo yli 60-vuotiaskin. Ravintola- ja kahvilakäynnit vaihtuivat kodeissa kyläilyyn. 

3 vuotta sitten päätin kokeilla, miten tulen pärjäämään eläkepäivien elintasolla. Ihan hyvin pärjäsin, joten rupesin sitten tekemään vain 3-päiväistä työviikkoa. Mulla toki oli ihan hyväpalkka ja tuollakin työmäärällä jäi mukavasti säästöön. Siis enemmän kuin mitä aiemmin. Mun alin eläkeikäni tulee täyteen ensi elokuussa ja kun siskoni jäi vuosi takaperin pois työelämästä, niin aloin miettiä, että onks mun ihan pakko jatkaa eläkeikään asti. Laskin, että ei ole, joten lopetin työnteon jo viime syyskuussa. Pärjään nämä 11 kk summalla, jonka sain elintasoani laskemalla säästettyä. Eli ole tarvinnut koskea aiempiin säästöihini eikä sijoituksiini. Hyppäsin siis pois oravanpyörästä ja tämä on aika vapauttava tunne. 

Mutta joo...kun Purra 3 vuotta sitten sanoi, että me suomalaiset ollaan totuttu liian korkeaan elintasoon, niin tämä pisti mut miettimään asiaa. Ja kyllä, omakin elintasoni oli ihan tarpeettoman korkea. Vähemmälläkin voi viettää ihan mukavaa elämää. Varsinkin, kun 24/7 on pelkkää vapaa-aikaa. Ei ole kiire minnekään. Nyt en tietenkään säästä, kun kuukausituloni ovat 0€, mutta rukkasin jo vuosibudjettiani niin, että kunhan eläke alkaa elokuussa tulla, pistänkin säästöön ja sijoituksiin enemmän kuin mitä olin aiemmin budjetoinut. 

Vierailija kirjoitti:

Tavallista eläkeläisen elämää; teen ruokaa, siivoan, ulkoilen koiran kanssa, hoidan huonekasveja ja kesällä puutarhaa kasvimaineen, luen, ja jos ei muuta niin vauvapalstailen.

Mulla myös nämä, mutta niiden lisäksi tulee viestiteltyä ystävien kanssa, neulon ja katson telkkaria, teen nk kuolinsiivousta, yhden huoneen remontti on vaiheessa, saatan nikkaroida jotain yms. Silloin tällöin tapaan ystäviäni. Viihdyn oikein hyvin kotona. 

Tulipa vielä tuosta öisin heräämisestä mieleen, että nukkuuko vanhus päivällä? Jos nukkuu - vaikka vain suht lyhyitäkin nokosia - niin ei mikään ihme, jos heräilee öisin. Mun äidillä oli vuorokausirytmi ihan sekaisin, kun hän nukkui pitkin päivää. Ymmärrän kyllä, että isä antoi äidin nukkua, koska ne oli niitä hetkiä, kun isä sai puuhastella ihan rauhassa omia juttujaan. Se tosin sitten kostautui sillä, että äiti valvoi iltaisin pitkään tai jos nukahtikin ajoissa, heräsi yöllä.