Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Sulla on AP hyvä aloitus. Kysyit ihan selvästi syömisestä ja painosta. Siitä huolimatta täällä kaikki saliniilot esittelee saavutuksiaan jne, eivät kuitenkaan vastaa asiaasi oikein mitenkään. Milloin on kukakin laihtunut mitenkin paljon, kysymyshän oli sinusta.  On proteiinisynteesiä ja vuoristoratailmiötä, hitaita hiilihydraatteja, imeytymistä jne.

Ettekö osaa oikeasti vastata ihan tavalliseen kysymykseen. Mikä ilo on tulla rehvastelemaan omilla tuloksillaan, kun AP muistaakseni puhui vertaistuesta.

Oma asiani on se, että älä anna periksi. Ei toi BMI ole kauhean paha, kyllä se siitä korjaantuu. On täällä kuitenkin hyviäkin ohjeita, mutta ne liittyy syömiseen, ei kuntoiluun.

Ehdotan sitten itsekkin. Unohda kaikki hifistely, ja keskity kaloreihin. Kulutetut ja syödyt. Noi sun ruoat näytti muuten ihan hyvältä.

No mä vastasin jo ekassa kommentissani ap:lle, että en ole laihtunut vaihtamalla tuotteen A tuotteeksi B jne. Kokeiltu on. Ja erilaisia nk kitudiettejäkin on tullut kokeiltua, mutta heti, kun dieetin lopetti, lihoi taas. Aloin laihtua tasaisesti vasta sitten, kun vähensin syömistäni. Ei sillä ole merkitystä, saanko liikaa kaloreita ruisleivästä vai kaurapuurosta, jos kuitenkin saan liikaa kaloreita. Toki jos ruisleivän tilalta syö pätkän kurkkua, niin se vaikuttaa asiaan, mutta jos sen kurkun lisäksi vetää sitten erilaisia siemeniä ja pähkinöitä niin, että kalorimäärä on sama kuin siinä ruisleivässä, niin ei sillä ole mitään eroa. 

Mä tiedostin tässä vajaa vuosi sitten, kun aloin syömään vähemmän, että mä olen kyllä syönyt aina varsin terveellisesti, mutta pahimmillaan nelihenkisen perheen ruuat. Kuin muistelen omaa lapsuuttani ja millaisia määriä äitini ja isäni söi, niin mähän söin vuosikausia enemmän kuin he molemmat yhteensä. Ja sitten myöhemmin vielä päälle parin lapsenkin sapuskoiden verran. Tajusin sitten senkin, että mun lautaseni olivat paljon suurempia kuin mitä lapsuuudenkodissani 1960-luvulla oli. Jos lastasin ison lautasen ihan lautasmalllin mukaisesti, niin siinä nyt vaan oli yksinkertaisesti liikaa. Sekin muuten aikoinaan hämäsi, kun sanottiin, että kevyttä työtä tekevän naisen energiankulutus olisi noin 2000 kcal/vrk. Ei otettu huomioon sen paremmin pituutta kuin ikääkään. Tolla kalorimäärällä mulle (olen 157 cm) tulisi kilo lisää joka 10. päivä.

Vierailija kirjoitti: Muistan, kun eräs työkaverini kerran puhui siitä, ettei ymmärrä miksi ei laihdu, kun syö niin terveellisesti. Hän kertoi, että lounas on aina kanasalaatti-wrap, proteiinijuoma ja jääkahvi. Hän arvioi sen olevan yhteensä 700 kaloria maksimissaan. Päätimme sitten tutkia yhdeessä, että paljon hänen aamiaisessa on ruokaa. Kanasalaatti-wrap oli 600, siihen päälle proteiinijuoma 250 ja jääkahvi oli 500 kaloria. Yhteensä siis 1350 kaloria lounaaseen. Hän oli ihan ihmeissään, että miten voi olla noin paljon kaloreita, kun kyseessä oli tosiaan vain kanasalaattia sisältävä wrap ja jääkahvi, kun "eihän siinä ole muuta kuin kahvia ja maitoa". Tuo kombo ei edes pidä häntä kylläisenä loppupäivää.

Monissa "terveellisissä" ruuissa on yllättävän paljon kaloreita. Varsinkin valmisruuissa. 

Vierailija kirjoitti:

Itse kävin ravitsemusterapeutilla, se auttoi näkemään mikä ruokavaliossani oli vialla. 

Toinen, mikä auttoi oli kuntosaliharradtuksen aloittaminen. Siis ihan pt:n avulla. Lihasmassa kuluttaa enemmän ja lisää aineenvaihduntaa.

Ikä vähentää aineenvaihduntaa, ja kannattaa tehdä myös terveystarkastus, jos on jotain piileviä sairauksia. 

Mä suosittelen kans sekä ravitsemusterapeuttia että kuntosalia pt:n avulla, jos ei omin avuin onnistu muokkaamaan syömisiään ja/tai liikkumisiaan niin, että laihtuu. Ja ehkä kannattaa käydä myös jossain terveystarkastuksessakin, jos epäilee, että taustalla on jokin sairaus kuten esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta. Synlabissa pääsee muuten kilpirauhaskokeisiin ilman lääkärin lähetettäkin, maksaa alle 80 €

Nro 135: "En usko itsensä kiusaamiseen. Haluan nauttia hyvästä ruoasta. Siksi en näe suurempaa vaivaa laihtumisen eteen. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin olla hyvin hoikka. 



ap"

Ymmärrän pointtisi, mutta mä olen kyllä ihan tyytyväinen siihen, että 2 kuukautta jaksoin kiinnittää huomioni muihin asioihin kuin syömiseen. Sen jälkeen ei ole sitten tarvinnutkaan, koska mahalaukku tottui pienempiin annoksiin. Mä olin ylipainoinen toistakymmentä vuotta, vaikka kokeilin ties mitä vippaskonsteja karppauksesta raakaravintoon. Vähän aikaa paino putosi, mutta kun kyllästyin kieltäytymään monista ruuista, paino nousi taas. Ainoa, mitä ilman voin olla koko loppuelämäni, on silakkalaatikko. Tyytyväinen olen siihenkin, että en jaksanut käydä vaatekaappejani läpi ja heittää liian pieniä vaatteita pois. Koska nyt saankin heittää pois liian suuret vaatteet ja olen ottanut käyttöön ne, mihin en kuvitellut koskaan enää mahtuvani. Enkä mäkään hyvin hoikaksi halua. Siis sellaiseksi, kun olin 20-vuotiaana. Sen kahden kuukauden jälkeen olen kuitenkin kokenut tämän erittäin helpoksi eikä tule olemaan mitään ongelmaa jatkaa näin koko loppuelämäni. 

 

Nro 132: "Kulutusta ei pysty millään taulukoilla tietämään. Ei myöskään millään älymittareilla tai äpeillä. "

Tuo edellinen puhuikin arvioimisesta. Todellisen kulutuksen huomaa siitä, että jos laihtuu, on syönyt vähemmän kuin kuluttanut. Jos ei laihdu, mutta ei lihokaan, on syönyt sen mitä on kuluttanutkin. Ja jos lihoo, on syönyt enemmän kuin kuluttanut. Hyvin yksinkertaista.