Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Syyssadot on olleet ajankohtaisia. Pongasin uutisen jostain sienijärjestöstä, en muista nimeä. Heillä on sivusto, jonne voi kommentoida sienisatoa, kysellä ja jakaa sienitietoutta. Yllättäen se on mennyt riitaisaksi. Moderaattorina toimiva joutuu poistamaan riitaa, haukkumista ja muitten arvostelua sekä väärää sieni-infoa. Hänen riesanaan oli 10 vuotta joku besserwisser, mutta tämä on onneksi poistunut. Aika hämmästyttävää, että jotkut saa riidan aikaan sienistä. En ole käynyt tuolla, mutta kiva idea tuollainen sivusto, jos toimii. Kanttarelleja olen nähnyt, mutta en kerännyt.

Mä sain just äsken kuivattuja sieniä sekä kesäkurpitsahilloa. Huomasin aamulla yhden FB-kaverini päivityksen, jossa kyseli lainaksi kasvikuivuria. Mulla sellainen joskus lahjaksi saatuna, mutta en ole käyttänyt. Kävi äsken sen hakemassa (saa pitää sen itsellään) . Vei mulla vain turhaa tilaa keittiössä. 

Kerään, mutta vähän sitä sun tätä. Kutsun niitä "mummoastioiksi".  Eniten mulla taitaa olla Arabiaa.  En kerää kokonaisia astiastoja vaan vähän samaan tyyliin kuin Aira Samulinkin kahvikuppeja. Samantyylisiä, mutta eivät kuitenkaan samanlaisia. Arkikäytössä ne ei mulla ole, mutta sunnuntaisin kyllä sekä juhlapäivinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä entistä useamman ongelma, kun perheet pienenevät. Aloittajan tapauksessa olisi ollut helpointa vain sanoa, että täti osaa varmaan itse antaa poikansa eli lähiomaisen tiedot. 

Monilla ei ole lapsia ja omaisten varaan jätetään enemmän ja enemmän hoitovastuuta. Siinäpä sitten hoidellaan lapsettomien tätien, setien, serkkujen ja enojen asioita omien vanhempien hoitamisen lisäksi.

Mitä muuta ne lapset sitten ovat jos eivät omaisia?

Tuossa taidettiin tarkoittaa muita omaisia kuin omia lapsia. Lapsetkin tietysti on omaisia, mutta jos ei ole lapsia, niin  sitten muiden omaisten varaan jätetään enemmän ja enemmän hoitovastuuta. 

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä entistä useamman ongelma, kun perheet pienenevät. Aloittajan tapauksessa olisi ollut helpointa vain sanoa, että täti osaa varmaan itse antaa poikansa eli lähiomaisen tiedot. 

Monilla ei ole lapsia ja omaisten varaan jätetään enemmän ja enemmän hoitovastuuta. Siinäpä sitten hoidellaan lapsettomien tätien, setien, serkkujen ja enojen asioita omien vanhempien hoitamisen lisäksi.

Tämän lisäksi ollaan tehokkaita ja tuotteliaita työelämässä, opetellaan koko ajan uusia asioita, jotta pysytään kehityksessä mukana. Ja tätä siis 70-vuotiaaksi asti ennenkuin pääsee eläkkeelle. Omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen samaan aikaan, samoin ystävyyssuhteista ja omista perhesuhteista huolehtiminen. Ja omakin huusholli pitää välillä siivota yms. 

Vierailija kirjoitti:

Minä yritän sinnitellä valveilla, viime yö meni 5 tunnin unilla ja aikaisella heräämisellä. Mutta jos nyt painaisin pääni tyynyyn, heräisin viiden maissa. Ei hyvä, kun unirytmini yleensä on klo 2 - 9. Joskus vaan on pakko herätä ennen kukonlaulua (minun näkökulmastani), vaikka kuinka yrittää sopia kaikki menot iltapäivälle, ei aina onnistu ja sitten oma vuorokausirytmi on totaalisen sekaisin monta päivää. Tänään, tai toivottavasti vasta huomisen puolella, ei ainakaan tarvitse melatoniiniin turvautua kun sänky kutsuu ;)

Hyvää yötä kaikille erilaisella vuorokausirytmillä eläville.

Mun kroppa ei ole koskaan toiminut kellon mukaan. Eniten vireystilaani vaikuttaa valon määrä. Kesäkuussa herään aikaisin ja valvon myöhään. Marraskuussa taas teki aina tiukkaa pysyä hereillä edes työpäivän ajan. Kun 2013 olin sairaslomalla pitkään, mua alkoi kyllästyttää tekemisen puute, joten sovin silloin töissä, että teen etänä töitä sen verran, mitä kulloinkin jaksan. Siitä alkoi mun pysyväksi jäänyt etätyöni. Ja otin sen edellisen koirani. Nautin siitä kesästä, kun joskus olin koiran kanssa aamulenkillä jo ennen viittä. Oli valoisaa, kaunista ja rauhallista. Missään ei ketään. Ei baarista koteihinsa palaavia eikä vielä ketään töihin lähdössäkään. Kaikki tutut antoivat mun olla ihan rauhassa, joten kukaan ei soitellut enää iltaisin eikä kukaan olettanutkaan, että vastaisin viesteihin keskiyöllä. Eikä kukaan odottanut saavansa musta seuraa yhtään minnekään. Kun sitten palasin syksyllä kokopäivätyöhön, niin vaikka edelleen tein etätöitä, niin taas iski jäätävä väsymys. Ja kaikki olettivat, että nyt voin palata taas normaaliin. Aamuisin syttyi ajastimella kirkasvalolamppu ja söin vaikka mitä vitamiineja sun muita, mutta kellon mukaan eläminen oli silti haastavaa. Silloin aloin miettiä, että reilut 10 vuotta enää ja sitten pääsen pois oravanpyörästä. 

Äidin muistisairausvuodet oli kaikista kamalimmat. Siis vaikka teinkin enää vain 3-päiväistä työviikkoa. Piti päivystää 24/7. Olla aina tavoitettavissa. Lopulta en saanut iltaisin unta, koska alitajunnassani aina odotin, että kohta puhelin taas soi. Joinain öinä se soi, joinain ei. Joskus se ei soinut yöllä, mutta soi heti kuudelta aamulla. Nyt eläkkeellä on taas kuten silloin keväällä ja kesällä 2013. Menen nukkumaan, kun väsyttää, ja nousen ylös, kun ei enää väsytä. Kännykkäni on klo 18-08 välisen ajan Älä häiritse -tilassa. Joskus laitan kännykän siihen tilaan jo vähän aikaisemmin. Mulla kun vaikuttaa nukahtamiseen sekin, jos olen puhunut jonkun kanssa pitkän puhelun ja kuunnellut toisen huolia ja murheita, niin jään miettimään puhuttuja asioita ja siksi en saa unta. Joskus taas voin valvoa pitkäänkin, jos vaikka katselen jotain mielenkiintoista ohjelmaa. Ja joskus nukkuminen on ihan näistä kivuistakin kiinni. Kaikki tutut tietävät, että jos en illalla vastaa viestiin, olen joko jo nukkumassa tai sitten en vaan ole katsonut viestejäni. En minäkään odota, että viesteihini vastattaisiin heti. Mulla on tuttuja, työelämästä jo pois jääneitä, jotka valvovat pitkään ja heräävät silti aikaisin, mutta nukkuvatkin sitten päiväunet. Mä taas en osaa nukkua päikkäreitä kuin kovassa kuumeessa.