Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva kuulla, että nivelleikkaukset on menneet hyvin. Ei ole vielä ainakaan tarvetta, mutta koskaan ei tiedä. Tutun leikkaus ei mennyt hyvin. Oli hoitoalalla ja n. viisikymppisenä meni lonkkaleikkaukseen. Leikkaus epäonnistui ja aiheutti jalan vammautumisen. Tätä ei heti huomattu, vasta kun selvisi, ettei jalka kestä kävelyä, kun ei ota kunnolla alle. Ehti sitä ennen valittaa kovia kipuja, joita vain lääkittiin. Kun syy lopulta selvisi, ei mitään enää voitu. On nyt työkyvyttömyyseläkkeellä ja jalka on huonompi ja kivuliaampi kuin ennen leikkausta. Rollaattorin tarvii. Todella huono tuuri. Suurin osa leikkauksista kai onnistuu.

Tämä vielä lisänä. Moni äidistäni täällä kyselee ja hänen yksi hyvistä työkavereista oli leikkauksessa ja ei kuntoutunut siitä ja kipuja jäi. Asiat vielä ihan kesken ja tämä kaikki juuri nyt, kun äitini miettii samaa leikkausta on ollut melko masentava asia suorastaan hyvin surullinen ja ikävä muistutus miten voi käydä. Ihan kamala tilanne. Näin oikeastaan itsekin olen ihan tosi huolissani jo valmiiksi. Ne asiat pyörivät mielessä päivittäin ja tunneittain. En voi mitään. 

Jos aina pelkää sitä kaikista pahinta vaihtoehtoa, ei kannata mennä edes umpparileikkaukseen. Uskon ymmärtäväni äitiäsi aika hyvin. Mutta mitä pidempään äitisi sen leikkauksen kanssa vitkuttelee, sitä vaikeampaa hänen on toipua ja kuntoutua siitä leikkauksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Spoiler Jacquista:

 

 

 

 

Jacqui löytää tästä ohjelmasta kelpo miehen, joka oli ohjelmassa toisen morsiamen puoliso eli C. Ei varmaan haittaa se, että mies on miljonääri, niin Jacquin on helpompaa olla kiva. He ovat kerenneet jo naimisiin viime keväänä.

Ai hitto! Jacquin ei tarvitsekaan tienata itse sitä 500 miljoonaa, minkä halua vaan löytääkin uuden ukon, joka tarjoaa sen hänelle. Jostain syystä en ole yllättynyt.  Ja jos Ryanin sanoihin on uskomista, niin Jacqui  on hyvä ottamaan suihin :D :D 

Sen verran nyt vielä lisään noihin tekonivelleikkauksiin liittyen, että mitä paremmassa fytysisessa kunnossa potilas on mennessään leikkaukseen, sitä nopeammin ja helpommin siitä kuntoutuu. Jos pitkittää leikkaukseen menoa ja onkin aika huonossa kunnossa, se kuntoutuminen voi olla tosi työlästä. Ja kivuliasta. 

Vierailija kirjoitti:

Kiva kuulla, että nivelleikkaukset on menneet hyvin. Ei ole vielä ainakaan tarvetta, mutta koskaan ei tiedä. Tutun leikkaus ei mennyt hyvin. Oli hoitoalalla ja n. viisikymppisenä meni lonkkaleikkaukseen. Leikkaus epäonnistui ja aiheutti jalan vammautumisen. Tätä ei heti huomattu, vasta kun selvisi, ettei jalka kestä kävelyä, kun ei ota kunnolla alle. Ehti sitä ennen valittaa kovia kipuja, joita vain lääkittiin. Kun syy lopulta selvisi, ei mitään enää voitu. On nyt työkyvyttömyyseläkkeellä ja jalka on huonompi ja kivuliaampi kuin ennen leikkausta. Rollaattorin tarvii. Todella huono tuuri. Suurin osa leikkauksista kai onnistuu.

Suurin osa leikkauksista tosiaan onnistuu. Miten leikkauksesta kuntoutuu, siihen vaikuttaa tietenkin potilaan oma ennen leikkausta oleva kunto sekä ennenkaikkea tahto kuntoutua. Sen voin  polvien tekonivelleikkausten osalta sanoa, että todennäköisesti ei tule olemaan helppoa. Aika harvalla kivut jää leikkauspöydälle ja leikkaussalista osastolle päästyään olisi kivuton.  Suurin osa taitaa kärsiä leikkauksen jälkeiset pari viikkoa paljon kovempiakin kipuja kuin mitä oli ennen leikkausta. Mulla oli aikoinaan ennen leikkauksia ihan surkea lihaskunto, mutta onneksi sentään  sisua ja motivaatiota riitti. Isoin kiitos tuosta varmaan seinänaapurilleni, joka työkseen tekee Ortonissa tekonivelleikkauksia. Oli siis jo ennen ekaan leikkaukseen menoani "psyykannut" mua oikealla tavalla ja lisäksi antanut enemmän vinkkejä kuin mitä oli siinä vihkosessa, jonka sairaalasta lähtiessään sain. 

On ihan ymmärrettävää pelätä, että jokin meneekin pieleen.  Niin minäkin pelkäsin ennen ekaan tekonivelleikkaukseen menoani. Tokalla kerralla en enää pelännyt, vaikka tottakai pieleen meneminen olisi silloinkin ollut ihan mahdollista. Yksi hyvä kokemus kuitenkin vähensi pelkoa. Mun leikkausten välissä oli noin 6 kuukautta ja jälkimmäisen leikkauksen jälkeen puolen vuoden päästä kävin jo tanssimassa. Vuotta aiemmin nippanappa pääsin käymään 100 metrin pääsä olevassa kaupassa. Ja silloinkin piti matkalla välillä istahtaa. Onneksi oli puistonpenkkejä. 

Pelko on ihan normaalia ja juuri noissa vertaistukiryhmissä voi avautua niistä peloistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan Jacqui terve ? Ihain kuin kaksi persoonaa. Itkiminen välillä ihan naurettavaa. Mitä uusi mies näkee hänessä.

Jacqui ei ole terve. Australiassa on käsittämättömän huono lääkärisysteemi, kun tuollainen ihminen ei ole päässyt hoitoon. Ihmetyttää myös omaiset, kai heillä on vastuu huolehtia, että vammainen nainen pääsee hoidon piiriin. - Asiantuntijoiden uskottavuus romahti, kun he käsittelivät tapausta, kuin J olisi normaali. No, ei ole.

Kyllähän tuotantotiimi ihan härskisti hyväksikäyttää ihmisiä tuossa. Sinne valitaan sellaisia, joilla voidaan tehdä rahaa.

Mä en ole vielä edes puolivälissä kautta, mutta mietin ihan samaa. En tiedä, mitä Jacquin elämässä on tapahtunut eikä mun katsojana tietenkään tarvitsekaan tietää, mutta ylisuorittaja yhdistettynä manipuloivaan toimintatapaan ei todennäköisesti saa haluamaansa parisuhdetta kuin korkeintaan jostain äärettömän  kärsivällisestä  psykiatrista, Noi sen tekoitkut on oikeasti aika vastenmielisiä. Monta kertaa olen jo kautta katsoessani ajatellut Ryuanille, että juokse poika, juokse.