Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

"Vuokralainen tosin yleensä maksaa ne tulevat remontit jo ennakkoon sen vuokransa muodossa."

Ei edes yleensä vaan AINA.

Vuokralainen maksaa kaikki asunnon kulut ja siihen päälle vuokraisännälle ylimääräistä voittoa. Eihän kukaan muuten vuokra-asuntoja omistaisi. Ei se ole hyväntekeväisyystoimintaa.

Ei välttämättä. Jos vuokralainen on esimerkiksi vuokranantajan oma opiskeleva lapsi. 

Voihan se joissain tilanteissa olla ihan järkevääkin. Vuokralainen tosin yleensä maksaa ne tulevat remontit jo ennakkoon sen vuokransa muodossa. Vuokra kun harvoin on samansuuruinen kuin vuokranantajan maksama vastike. Ja varsinkin, jos eläke on pieni ja on mahdollista saada asumistukea. Tosin nuo yhteiskunnan tuet on sellaisia, että ne voi pienentyä, suurentua, loppua kokonaan jne eli ei voi tietää, mikä tilanne on vaikkapa  10 vuoden päästä. Yksityishenkilön omistamassa asunnossa on sitten se riski, että omistaja haluaakin sen omaan käyttöönsä tai omistajan kuollessa perikunta pistää asunnon myyntiin. Turvallisempaa olisi siis asua kunnan tai vaikka Lumon, Saton tms vuokra-asunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä menee kaksi asiaa sekaisen pahasti: Sähkölasku on normaali kulu, sen maksamiseen ei kuulu käyttää säästöjä, laskut  maksetaan budjetoidulta taloustililtä eräpäivinä. Puskuri on yllättäviä menoja varten, uusi tiskokone tai poreallas  hajonneen tilalle, keitiiöremontti, aurinkopaneelit, sairastuminen tai jokin muu yllättävä meno, ei juokseva kulu kuten sähkölasku.

Sähkölasku on toki normaali kulu, mutta puskurin ideana on myös se, että jos työt loppuu ja ensimmäisen ansiosidonnaisen saamiseen menee 2 kuukautta, niin sillä puskurillasi maksat sitten niiden kahden kuukauden aikana niin sähkölaskun kuin kaikki muutkin arkiset menot. Kun 2020 pandemia alkoi ja moni joutui joko lomautetuksi tai kokonaan irtisanotuksi, niin hakemusten käsittely ruuhkautui ja saattoi mennä kolmekin kuukautta ennenkuin ensimmäinen ansiosidonnainen tuli tilille. 

Vaikka saisitkin muistisairaan ymmärtämään tuon, niin hän ei muista koko asiaa enää hetken päästä. Mutta noin yleisesti ottaen muistisairas kyllä "muistaa", että ei ole muistisairas (koska lääkärihän viimeksi - ehkä 10 vuotta sitten -  sanoi, että hän on täysin terve), että hän on juuri vähän aikaa sitten siivonnut huushollin lattiasta kattoon ja vastahan hän aamulla kävi suihkussa. 

Muistisairaatkin ovat yksilöitä ja mikä kikkakuutonen toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Erilaisia vinkkejä voi kyllä kysellä ammattilaisilta ja kohtalotovereilta ja sitten kokeilla, toimisiko sama kikka omalle  omaiselle. Aika moni muistisairas suuttuu, jos yrität pitää hänet realiteeteissa. Väittää, että valehtelet. Jossain vaiheessa onkin järkevää miettiä, kannattaako jatkuvasti riidellä vanhuksen kanssa erilaisista asioista vai käyttäisikö oveluutta. Muistisairashan ei teidän riitaanne enää hetken päästä muista, mutta omaista se saattaa rassata vielä pitkäänkin. 

Tuosta lääkkeiden ottamisesta sen verran, että mun äitini yhdessä vaiheessa kieltäytyi kokonaan lääkkeistä, koska oli varma, että hänet yritetään myrkyttää. Hän oli hetken aikaa (vajaat 2 viikkoa) intervallipaikalla hoivakodissa, mutta eipä ne ammattilaisetkaan saaneet äitiä ottamaan edes antibiootteja. Joinain päivinä - hyvällä tuulella ollessaan - äiti otti mukisematta lääkkeensä ja joinain päivinä häntä taas yritettiin myrkyttää. Olisiko sinulla mahdollisuuta keskustella äitisi lääkeasioista äitiäsi hoitavan lääkärin kanssa? Lähinnä siitä, että onko tuossa vaiheessa ne lääkkeet enää edes tarpeellisia? Vaikka muistisairas voikin elää vielä vuosia, niin onko elämän pidentäminen lääkkeillä enää tässä vaiheessa  järkevää? Mä keskustelin aikoinaan ädin lääkärin kanssa asiasta ja hän totesi, että jos on välillä päiviä, jolloin ei lääkkeitään ota, niin sitten ei ota. 

Pojat pelaa ja tytöt surffailee netissä.