Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Kerroin aiemmin tutun omaisesta, joka kunnon heikennyttyä joutui pyöritykseen. Kiersi kehää sairaalan, hoitokodin ja kodin väliä. Aina jossain ei kriteerit oikeuttaneetkaan enää paikkaan ja sitten oli taas lähdettävä. Kun kunto taas heikkeni, oli taas sairaalassa ja karuselli alkoi alusta. Kun saavat tähän jonkun myöntymään, voi olla mahdoton päästä johonkin vakipaikalle hoitokotiin. Kannattaa alussa olla napakka. Jos siis ei koti ole realistinen vaihtoehto.

Tämä taitaa olla nykypäivänä aika yleistä. Yhden tuttuni äiti oli muistisairas, mutta ei kuitenkaan karkaillut kuten mun äitini aikoinaan.  Koithoito tällä vanhuksella kävi, mutta välillä oli tosi huonossa kunnossa, oli kaatunut tms, joten kotihoito passitti päivystykseen. Siellä sitten todettiin, ettei ole mitään akuuttia lääketieteellistä syytä pitää siellä, siirrettiin perusterveydenhuollon yksikköön muutamaksi päiväksi, sieltä taas kotiin ja meni muutama päivä tai ehkä 1-2 viikkoa ja kotihoito taas passitti päivystykseen. Tätä karusellia jatkui toista vuotta kunnes sitten vihdoin sai hoivakotipaikan. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi vaihtoehto on ottaa yhteyttä.sairaalan sosiaalityöntekijään ja kysyä, miten mahdollisen leikkauksen jälkeen kuntoutus ja kuljetukset hoituu, järjestyykö siihen tukitoimia. Onko vaikka mahdollisuus olla aluksi jossain kuntoutusyksikössä, jossa on apu aina paikalla. Kertoa samalla olosuhteiden ongelmista. Hän osaa ehkä opastaa.

Meinasin just kirjoittaa ihan samaa. Noissa Facebookin ryhmissä, mistä jo vähän aiemmin mainitsin, on paljon keskustelua tästäKIN aiheesta. Siis kotona pärjäämisestä, jos asuu yksin ja paikassa, joissa esimerkiksi kauppojen kotiinkuljetuspalveluita ei ole. Tai asunnossa esimerkiksi kylpyhuone on sellaisesa paikassa, että sinne ei pääse. Ne on tosi mukavia ryhmiä ja mitään nk tyhmää kysymystä ei olekaan vaan voi kysyä ihan mitä vaan. Ja sitten muut, joilla on ollut samankaltainen lähtötilanne (esimerkiksi asuinpaikka), ovat kertoneet, miten heidän kohdallaan ongelmat ovat ratkenneet. Mä en ole ryhmissä juurikaan seurannut keskustelua siitä, kuinka pian leikkauksen jälkeen on voinut taas ajaa autoa, mutta on siitäkin aiheesta siellä keskusteltu. En siis osaa sanoa, pitääkö ruuan riittää kahdeksi viikoksi vai kenties kuukaudeksi. On hyvä muistaa, että kuntoutuminenkin on yksilöllistä. Nykyisin polven tekonivelleikkauksen jälkeen saa sairaslomaa kuukaudeksi ja jos ei katso olevansa vielä työkykyinen (sehän tietenkin riippuu siitä, tekeekö raskasta ruumiillista työtä vai istuuko etänä tietokonetta naputtelemassa), lisää saikkua haetaan työterveyshuollosta. 

Tiedän, että täällä Vantaalla monesti tällainen leikkauksesta toipuva potilas, joka asuu yksin ja kotona olosuhteet hankalat, menee kuntoutukseen viikoksi tai pariksi Katriinan sairaalaan (perusterveydenhuoltoa) ja kotiutuu vasta sen jälkeen. Leikkauksethan tehdään aina erikoissairaanhoidossa ja niistä potilas pistetään ulos mahdollisimman nopeasti. Siis heti, kun potilas ei tarvitse enää erikoissairaanhoidon tasoista sairaanhoitoa vaan ihan perusterveydenhuollon tasokin riittää. Nykyisin noita leikkauksia tehdään jopa päiväkirurgisesti, mutta tavallisinta on 1-2 yötä sairaalassa. 

Polven tekonivelleikkauksissa noustaan ylös sängystä heti, kun puudutus on  hävinnyt eli jalkoihin palannut takaisin tunto. Siis jo leikkauspäivän iltana. Seuraavana päivänä sairaalassa jo kävellään hoitajan avustamana itse vessaan ja kunnosta rippuen joko samana tai seuraavana päivänä treenataan portaissa kävelyä fyssarin kanssa. Mä olin molemmilla kerroilla 2 yötä sairaalassa ja asuntoni kolmessa tasossa eli rappusia riittää. Kauppaan en alussa olisi pystynyt lähtemään, mutta olin varannut ruokia kaappeihin ja pakastimeen ja lisäksi täällä toimii kauppojen kotiinkuljetus. Koiralleni tarvitsin ulkoiluttajan, mutta muuten pärjäsin ihan kohtuullisen hyvin.  Jos taas olisi esimerkiksi puulämmitteinen omakotitalo, niin tietysti se lämmitys pitäisi jotenkin järjestää. Tai pesutilat sellaisessa paikassa kellarissa, jossa ei ole portaikossa edes kaiteita. Joissain tapauksissa on mahdollista saada hyvinvointialueelta kotihoito auttamaan suihkuun muutaman ekan viikon ajan. 

Mä vastailen nyt yhdellä viestillä enkä useita erikseen lainaamalla tuosta isäni kotiutumisesta. Isällä siis kävikin kerran viikossa yksityinen kotihoito, mutta sehän ei enää riitä. Siskoni alkoi asiaa järjestelemään ja sieltä samasta paikasta olisi saatavilla 2 kertaa päivässä, mutta vain arkisin. Löytyi toinen paikka, josta saisi ne viikonloppukäynnit, mutta aikaisintaan elokuussa. Kriisiyksikössä on nyt todettu, että edes 2 kertaa päivässä ei riitä vaan pitää olla vähintään 3 kertaa päivässä. Myös viikonloppuisin. Selvää on, että missään - siis sen enempää julkisella kuin yksityiselläkään - vanhusten hoivapalveluja tarjoavassa paikassa ei istu toimistolla hoitajia peukaloitaan pyörittelemässä ja odottamassa, tarvitsisiko joku vanhus kotihoitoa. Tarvitaan siis aikaa asioiden järjestelemiseen. 

Googletin tuon Vanhustyön keskusliiton ja sehän ei itse kotihoitoa tarjoa, mutta heillä on jokin lista yksityisistä hoivapalveluyrityksistä. Isä on ollut tyytyväinen tuohon kerran viikossa käyvään firmaan ja itsekin toivoo, että mahdollisimman moni kotikäynti olisi juuri siitä firmasta. On selvää, että viikonloppukjäynnit pitää tilata toisesta firmasta ja sitten jos tuo isän toiveiden mukainen firma ei voi käydä kuin kaksi 2 kertaa päivässä, niin kolmas käynti pitäisi ottaa sitten kolmannesta firmasta. Ellei sitten se firma, joka voi käydä viikonloppuisinkin, voisi tehdä myös arkisin yhtä käyntiä. 

Mulle ei ole mitään väliä, mistä firmoista ne kotikäynnit tulee. Mutta mietin, että kun on kyse yksityisistä, niin miten tiedonkulku eri firmojen välillä sujuu? Mitään yhteistä tietojärjestelmäähän näillä ei ole. Eli vaikka kirjaisi mitä sinne omaan järjestelmään, ne kaksi muuta eivät tiedä niistä kirjauksista yhtään mitään. Ehkä sitten isän kotiin jonkinlainen reissuvihko, mihin kirjoittavat aina käynnin jälkeen tarpeelliset asiat? En tiedä, kun ei ole kokemusta tämän vuosituhannen kotihoidosta. 

Mitä sitten tulee yksityiseen hoivakotiin/palvelutaloon, niin tästä se kriisipaikan hoitajakin multa kyseli. Vastasin, että siskoni kanssa meillä ei ole mitään sellaista vastaan, mutta isähän sen päättää, haluaako sellaiseen. Ja tämän lampaan saa keriä villattomaksi, jos isä suostuu :D 

Mun sisko on tänään parin serkun kanssa maakuntamatkailulla enkä tiedä, miten isän asiat nyt etenee. Eilen kuitenkin siskoni antoi sille kriisiyksikölle valtuudet ottaa yhteyttä noihin yksityisiin ja alkaa järjestellä asioita. Kriisiyksiköstä myös mullekin eilen sanottiin, että mahdollisesti ne viikonloput voisi hoitaa hyvinvointialue elokuuhun asti. Eli siihen asti, kun siitä toisesta yksityisestä firmasta asiat järjestyy. Onneksi isällä on rahaa, mutta silti kaiken järjestely tuntuu olevan yllättävän hankalaa. Voin vain kuvitella, miten hankalaa on vanhukselle ja omaisille, joilla rahaa ei ole. 

Tänään mulla on ollut jonkin verran stressiä. Aamulla, kun laitoin kännykän pois Älä häiritse -tilasta, huomasin siskoni ja jonkun viueraan numeron soittaneen. Soitin siskolleni, koska ajattelin, että viivästyykö heiltä nyt niiden rankkasateiden ja teiden sortumisen vuoksi mökiltä kotiinpääsy kovinkin pitkään. Noh, kyse olikin siitä, että olivat soittaneet sieltä kriisipaikalta, missä isä on. Kuntoutusyksiköihin, joissa arvioidaan kotonapärjäämiskyky, on tällä hetkellä niin pitkät jonot - ja ymmärrettävästi kriisipaikoillakaan ei voida kauaa pitää - että haluavtkin nyt lähettää isän takaisin kotiin. Ja siskoni siis pyysi taas, että mä "puhuisin samaa kieltä" kriisipaikan hoitajan kanssa. Noh, soitin sinne ja "puhuin samaa kieltä". Ovat nyt sitä mieltä, että alunperin 2 kertaa vuorokaudessa kotihoito ei riitä vaan pitää olla vähintään 3 kertaa. Ihan kuin sellaisen nyt tuosta vaan taikoisi. Mun siskoni on kyllä ihan parhaan kykynsä mukaan koittanut järjestää sitä kahta kertaa, mutta viikonlopuiksi on mahdollista saada vasta elokuussa.  En ole aamun jälkeen kuullut enempää asiasta, mutta hieman hirvittää, jos isä ylihuomenna paukahtaa kotiin ilman, että se siellä kuitenkaan pärjää. 

Mä päivystin aikoinaan lähes 3 vuoden ajan 24/7 kotona tai kotini välittömässä läheisyydessä. En todellakaan suostu siihen enää. Mulla on jo varattuna lääkäriaikoja ja muitakin sovittuja juttuja enkä aio niitä perua. Omat työkokemukseni kotisairaanhoidosta  on 1980-luvulta, jolloin kotihoidossa oli huomattavasti parempikuntoisia vanhuksia kuin nykyisin. Jos oli kovin huonokuntoinen kotonaan asuva, niin ei sellainen siihen aikaan asunut siellä yksin. On paljon vanhuksia, joilla ei edes ole omaisia tai omaiset asuvat satojen kilometrien päässä, joten kai noilla hyvinvointialueilla pitäisi olla edes jonkinlainen plan B. Vai onko? Aika surullista. 

Vierailija kirjoitti:

Hiljaist on täällähhii. Syystä tai toisest. No, minulla on kiireitä, mieluisia sellaisia, palailen paremmalla ajalla.

Heinäkuun puoliväli, joten monet ovat varmaan lomilla. Tai noin muuten tekemässä vaikka pihahommia tms.  Mä alan olla ihan loppusuoralla Ensitreffit alttarilla Australia -maratoonissa. Onhan toi sellanen "aivot narikkaan" -ohjelma, mutta joskus ihan hyvä vaan maata kissa vatsan päällä, napostella popcornia ja maata sohvalla. Tosin unohdin tänäänkin ostaa kaupasta popcornit.