Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan ne datakeskukset.  Mitä väliä jos sähkön hinta tuplaantuu yksityisille kunhan on investointeja. 

Ei. Erityisesti puolustusala on tuonut investointeja Suomeen.

Ja tämä olisi pitänyt suomalaisten ihan itsekin tajuta jo heti keväällä 2022.  Hyvä,  että edes nyt ymmärretään.  Ukraina on opettanut,  että sodan keskelläkin voi kehittää uutta kuten drooneja.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveä haloo, kun joku kutsui nasusta. Sitten haukutaan rotaksi, rasvasilliksi, ryhävalaaksi... siistiä, eikö? No EI ole.

Aiotko jankata koko päivän? Älä.

En aio jankata, ei kuulu tyyliini. Ihmettelin vaan, miten rumasti täällä sallitaan kirjoittaa ihmisistä. Se siitä. Muitakin ketjuja on.

Ei ole tarkoitus mullakaan nyt jankata,  mutta eilistä reaktiota jäin miettimään.  Ja ymmärrän kyllä,  jos joku kokee "nasun " loukkaavana.  Moni tiesikin,  että se oli mun ensimmäisen kissani nimi.  Sain sen synttärilahjaksi,  kun täytin 13 vuotta.  Jos mulla ei olisi ollut sitä kissaa,  nasu olisi tuonut mulle ensimmäisenä mieleen Nalle Puhin. Tässäkin ketjussa tai ainakin jossain muussa on käytetty joskus haukkumasanana  "kyylää" ja mua aina hymyilyttää se sana,  koska mun nyt kesällä 19 vuotta täyttävän kissani nimi on Kyylä. Joten pyydän anteeksi siltä,  joka eilen loukkaantui mun tervehdyksestäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan noi datakeskukset valmistuvat tulee tuo 15 senttiä olemaan superhalpa hinta, yleensä heilutaan vähintään tuplahinnoissa

Sitten ne datakeskukset lähtee täältä pois. Eihän ne siellä toimi missä sähkö on sikakallista.

Datakeskuksille yleensä luvataankin edullinen sähkö ja kuluttajien sähkön hintaa vastaavasti nostetaan.  Näin on esimerkiksi Irlannissa.  Kuluttajien sähkön hinta yli  0,30€/kWh, mutta datakeskuksilla paljon halvempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikääntyessä voi muuttua jääräpäiseksi ja hankalaksi. Vieraat ihmiset ei siedä tällaista oikuttelevaa käytöstä, vaan antavat palautetta. Sitä taas iäkäs ei siedä kuulla. Omaiset joutuu häntä sukulaissuhteen vuoksi sietämään. He on ainoat, jotka jää jäljelle. Ei vanhus aina kaipaa aitoja ihmissuhteita, vaan likasankoja, joihin voi katkeruutensa kaataa. Ei koske kaikkia.

Luultavasti alkava muistisairaus vaivaa useampia kuin uskotaankaan. Muistisairauksia on monen laisia ja oireet vaihtelevat ja ovat moninaiset.

Jos muisti pätkii, kuulo heikkene ja näkö sumenee, niin ole siinä sitten sosiaalinen, aktiivinen ja ystävällinen
Kun vielä pää pelaa sen verran, että ymmärtää oman tilanteensa, niin onhan se kuormittavaa.

Mä vähän luulen, että monen vanhuksen kohdalla kärttyisyys johtuu lähinnä turhautumisesta siihen, että ei enää pystykään tekemään itse vaan tarvitsee muiden apua. Vielä, jos on aiemmin tottunut tekemään haluamansa asiat heti tai ainakin ihan lähipäivinä ja sitten sitten sillä omaisella on mahdollisuus tulla tekemään asia vasta kahden viikon päästä, niin sekin ärsyttää. Ja vieläkin enemmän ärsyttää, jos omainen sano, että en tiedä, milloin ehdin, mutta tulen joskus. Tästä luonnollisesti seuraa, että mikään ei enää suju kuten vanhus itse haluaisi. Ja se ärsyttää. Kun omainen sitten vihdoin joskus saapuu, vanhus alkaa helposti purkamaan kärttyisyyttään just tälle omaiselle, jota seuraavalla kerralla kiinnostaa vieläkin vähemmän tulla avuksi. Tähän mun mielestä sopisi hyvin sanonta, että ruokkivaa kättä ei kannata purra. Ärsyyntymisestä omaan heikentyneeseen toimintakykyynsä ja siihen, ettei asiat enää suju kuten haluaisi, kannattaisi vanhuksenkin jutella ennemmin jonkun kohtalotoverinsa kanssa. Ei äristen ja muristen vaan asiallisesti. Vertailla kokemuksia ja kertoa toisille, miten itse jaksaa niissä tilanteissa tai miten itse on keksinyt jonkun muun ratkaisun. 

Ehkä ainoa hyvä asia nuorena nivelreumaan sairastumisessani oli se, että ymmärsin jo silloin, että en ole kaikkivoipainen ja että toimintakykyni tulee heikkenemään jo ennenkuin pääsen edes eläkkeelle. Mulla oli aikaa hyväksyä tämä valitettava fakta, jolle ei voi yhtään mitään. Olen myös omaksunut erilaisten palveluiden käytön sen sijaan, että vaivaisin läheisiäni avukseni. Jo aikoja sitten jouduin hommaamaan erilaisia apuvälineitä. Vaikka läheiseni asuvatkin ihan kävelymatkan päässä, niin ei munkaan kärsivällisyys riittäisi odotella, milloin ehtivät tulla avaamaan mulle säilyketölkin. Täällä pääkaupunkiseudulla ainakin on aika paljonkin erilaista kevytyrittäjää, jotka korvausta vastaan tulevat tekemän erilaisia hommia. Sellaisia handymaneja. Vievät roinaa Sortti-asemalle, tulevat asentamaan kattolamput jne. Viime kesänä oli alueella useampikin teini, jotka paikallisessa puskaradioryhmässä kyselivät, oisko kenelläkään tarvetta nurmikon leikkaamiseen tai muuhun pihahommaan. Kaupoilla ja apteekeilla on kotiinkuljetus. Toki palveluista joutuu maksamaan, mutta jos sillä maksulla säästää hermojaan, kun ei tarvitse odotella, milloin omaisella mahdollisesti olisi aikaa tai sovittuna aikana sitten omainen joutuukin jäämään ylitöihin, lapsi on sairaana tai jotain muuta vastaavaa, jolloin koko homma siirtyy jonnekin hamaan tulevaisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä voi tapahtua, jos alatte riitelemään asiasta äitinne kanssa? Hän voi suuttua ja testamentata puolet omaisuudestaan vaikka Harekrishnalle. Voi käydä teille vielä kalliiksi.

Omasta omaisuudestaan voi testamentata Hare Krishnalle, mutta tämän isän omaisuudesta ei voi. 

Leskellä ei ole sananvaltaa perinnönjakoon tässä tapauksessa. Toiveella "jaetaan vasta leskenkin kuoltua" ei ole mitään juridista painoarvoa. Ei tarvitse äitiä siis totella.

Jos leski omistaa puolet asunnosta jossa asuu miten perinnönjako tehdään?  Jos rahaa ei juurikaan ole.

Leski jatkaa asumista loppuun saakka ja lapset maksaa puolikkaasta kiinteistöstä aiheutuvat verot sekä kulut. 

Eikös asumisoikeidulla asuva maksa kulut ja menot?  Niin ainakin minä olen tehnyt.

Koska rahaa ei ole olisi asunnon myynti ainoa jolla osituksen voisi tehdä.

Vain asumiskulut. Esimerkiksi taloyhtiössä tehtävät remontit, jotka nostavat rahoitusvastiketta, ei tarvitse maksaa. Eikä asunnon muitakaan tarvittavia remontteja. 

Ei tulisi edes mieleeni vaatia lapsia remppalainoja maksamaan. Miksi ihmeessä tekisin niin? Koska asun tässä ja omistan puolet asunnosta.

En tiedä omakotitaloja, sen verran ollut järkeä ettei koskaan hankittu sellaista vaikka mielessä nuorena  kävi.

Ilmeisesti kyse on omista lapsistasi ja tosiaan omistat asunnosta puolet.  Mutta ei sun tarvitsisi maksaa remonttilainoista kuin oma osuutesi.  Joskus leskellä on asumisoikeus asuntoon,  josta ei omista mitään ja ne perillisetkin vainajan edellisen liiton lapsia.  Silloin leski maksaa vain asumisestaan aiheutuvat kulut,  mutta ei tarvitse maksaa asunnon remontteihin liittyviä kuluja.