Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut rukoilla Jumalaa/Jeesusta? Uskoontulo voi oikeasti muuttaa elämän paremmaksi ja ihminen saa taivastoivon 🙏

Ei toimi kaikille. Osalle ei yksinäisyyteen tuo parannusta kuin oikeanlaisten ihmisten läsnäolo.

Ja paino sanalla "oikeanlaisten". Tuokin sitten on aika monimutkainen juttu, koska vaikka Kaija olisikin oikeanlainen Maijalle, niin Raijalle ei sitten olekaan. Tai sekin on mahdollista, että Maijan mielestä Kaija olisi hänelle just oikeanlainen, mutta Kaijan mielestä taas Maija esimerkiksi vaatii ystävyyssuhteelta enemmän kuin mitä Kaija on valmis antamaan, joten tuo "oikeanlaisuus" ei ole molemminpuolista. 

Mun ystävyys- ja kaverisuhteeni ovat aikuisiällä muodostuneet pääasiassa niin, että ensin on ollut jokin yhteinen kiinnostuksen kohde. Kun sitä on tehty jonkin aikaa ja siinä tekemisen lomassa juteltu niitä näitä, tulee esille toinenkin asia, joka kiinnostaa molempia. Sen jälkeen onkin jo kaksi asiaa, joita voi tehdä yhdessä. Kun toisen seurassa on vielä mukavaa ja hauskaakin, niin sen paremmin se yhdessä tekeminen kuin toisen seurassa oleminenkaan ei tunnu rasittavalta. Toisen seurassa alkaakin viihtyä, vaikkei varsinaisesti tehtäisi yhtään mitään. Kun tällainen ihmissuhde sitten jatkuu, voi tulla esille jokin asia, mitä kumpikaan ei ole koskaan tehnyt, mutta päätetään, että no tehdäänpä nyt edes yhden kerran yhdessä. Tällaiset ihmissuhteet harvemmin kehittyvät kovin nopeasti. Varsinkin, jos molemmilla on muutakin elämää (työt, perhe, muut harrastukset, muut ihmissuhteet jne) ja tapaamisia ei ole kovin usein. 

Nro 34: "Kaikista helpoimmin ja kitkattomimmin yksinäisten yksinäisyys ratkeaisi sillä, että voisi sujahtaa jo valmiiseen kaveriporukkaan. Ilman mitään erityistä fanfaaria, ilman yksinäisyyden korostamista luonteenpiirteenä. Mutta eipä tällaisia tilaisuuksia tietysti usein tule vastaan."

Varmasti näinkin, mutta porukan pitäisi kuitenkin olla sellainen, että siinä porukassa viihtyy. Jos ei viihdy, tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Mulla on ollut kaveriporukoita oikeastaan vain opiskeluaikoina ja nekin porukat muodostuivat vain siksi, että opiskeltiin samassa paikassa ja oltiin päivittän tekemisissä. Kaikilla oli vielä suunnilleen sama elämäntilanne ja vapaa-ajalle oli suhteellisen helppo sopia yhteistä tekemistä. Kun valmistuttiin, porukka muutti kuka minnekin ja yleensä myös elämäntilanteetkin muuttuivat (parisuhde, lapset jne) ja yhteisten tapaamisten sopiminen muuttui vaikeammaksi, joten yhteydenpito sitten vähitellen harveni. Mä en kaipaa kaveriporukoita just sen vuoksi, että porukan saaminen kokoon samana päivänä samaan kellonaikaan samaan paikkaan on vaikeampaa kuin pyytää yhtä kaveria mukaansa jonnekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaiset ovat tyytyväisiä, kun saavat omaisensa jonnekin hoitolaitokseen mutta ei se iso raha tuo sinne lisää hoitajia. Rikkaathan voisi palkata hoitajan kotiin tai parikin ja itse hoitaa yöt. Ja tulisi varmaan halvemmaksikin. Ehtisi joku vahtia ympäri vuorokauden ja pitää seuraa vanhukselle, ei tarttis sitoa minnekään kiinni. 

Omaiset voisivat tulla hoivakotiin valvoman, hoitamaan pitämään omaiselleen seuraa. 

 

Omaiset ovat työelämässä. Varmasti menen mahdollisuuksien mukaan, kun se aika tulee. Pidän sapattivuodenkin, jos se on taloudellisesti mahdollista. 

Monelle ei kuitenkaan ole. 

Ja jos työnantajasi mahdollistaa sulle sapattivuoden. Iso ongelma tässä hommassa on se, että yleensä omainen on itse jo siinä iässä, että mikäli joutuu irtisanoutumaan työpaikastaan, ei sitten enää sen jälkeen työllisty lainkaan. Ei siis riitä, että olisi säästössä rahaa sapattivuoden ajaksi vaan pitäisi olla rahaa mahdollisesti eläkeikään asti. 

Tuo on oikeastaan mun pahin painajaiseni vanhenemisessa. Siis se, että menetän kykyni ilmaista sanallisesti kivuista. Ja sitten ei saa mitään kivunlievitystä, kun hoitajat eivät ymmärrä, että kyse on kivusta. Täytyy vaan toivoa, että ehdin kuolla ennenkuin mihinkään laitoshoitoon joudun. Tai ainakin kuolen siellä mahdollisimman nopeasti. Mulla on tosin hoitotahdossa jo mainittu, että mikäli jonnekin hoivakotiin joudun, mulle ei saa sitten antaa enää mitään muita lääkkeitä kuin kipulääkkeet. 

Suomessa on perinteisesti ajateltu niin, että kun vienti vetää, vientialoille syntyy työpaikkoja ja kansalaiset saa töitä ja työstään palkkaa. Ja kun saa työstään palkkaa, on varaa kuluttaa. Jos "tilikirjat täyttyy jo", niin se ei vielä näy riittävästi lisääntyneinä työpaikkoina. 

Ketjussa moni kertoi kuluttavansa ihan entiseen malliin. Se on toki hyvä, mutta se ei riitä. Heidän pitäisi kuluttaa enemmän kuin ennen kompensoidakseen sen, että osa ihmisistä - syystä tai toisesta - kuluttaakin nyt vähemmän. On ihmisiä, joilla olisi tarvetta kuluttaa, mutta ei ole rahaa kuluttaa. Ja on ihmisiä, joilla olisi rahaa kuluttaa, mutta ei tarvetta kuluttaa. Kuulun itse tähän jälkimmäiseen ryhmään. Yksi eläkeikää lähestyvä pienikokoinen nainen, yksi koira ja yksi kissa ei kauheesti kuluta. Ei kuluta nyt eikä kuluttanut pari vuotta sittenkään. Tulevaisuudessa ehkä kulutan enemmän, jos tulee jotain sairauksia ja tarvitsen lääkärissä käyntejä ja lääkkeitä tai alan tarvita jotain palveluita kotona pärjätäkseni, mutta tällä hetkellä ei ole tarvetta kuluttaa enempää.