Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Se Kontulassa 80-vuotiaan naisen puukottanut oli iäkäs mies (66 v.).

Jotenkin ajattelin, että olisi nuori ja liittyisi huumeisiin. Niin vain jäin asenteellisuudesta kiinni. Näpäytys siitä! Omia asenteita on hyvä ravistella.

Iäkkäät on "kunnostautuneet" tänä kesänä. Tuoreessa muistissa vielä junassa riehuneet ja konnaria haistatelleet mummot. 

Se Pähkinärinteessä asuntonsa tuleen tuikannutkin oli noin 70v. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävä se 8-kymppisen puukotus. Ei taideta enää elää lintukodossa. Mitä vaan voi tulla vastaan. Monia juttuja on pidetty itsestään selvyytenä. Meillä lapset kävelee yksin kouluun. Jenkeissä ei tulisi kuuloonkaan. Yhteiskunnan polarisaatio on pahaksi. Ongelmat kasvaa massiivisiksi.

Just luin j8nkun jutun Espanjasta, alle 12v ei saa yksin, tai siis ilman aikuista liikkua ulkona, kouluun saatetaan, pihalla ja matkalla harrastuksiin pitää aina olla aikuinen. Ystävä adui vuosia Englannissa pienten lasten kanssa, tosi tarkkaan piti aina ulkona vahtia lapsia.

Vieläköhän Suomessakin jätetään vauva vaunuihin nukkumaan ulos tai kaupan eteen? Takavuosina oli aivan yleistä.

Ei jätetä. Eikä nykyisin kovin usein edes koiraakaan kaupan eteen odottamaan. Vaikka oma asuinlähiöni Vantaalla on edelleenkin aika rauhallinen, niin ihmiset eivät enää ota turhia riskejä. Mikä muuttuneessa maailmassa onkin ihan vain hyvä asia. Luottamus kanssaihmisiin on kadonnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vihdoin saatiin monesti jo ennustettu sade. Kyllä luonto jo kaipaakin. Maastopalovaroitusta ei tänään enää ole, taidetaan grillata avotulella.

Leppoisaa pyhäpäivää, kaverit.

Sade tekee hyvää luonnolle. Mutta mun siskoni soitti muutama tunti sitten mökiltä. On siellä viiden alaikäisen lapsen kanssa ja ainoa mökiltä vievä tie on rankkasateiden myötä romahtanut. Pelastuslaitoksen mukaan myös alueen jotkut isommatkin tiet ovat romahtamisvaarassa. Mökillä ei ole juomakelpoista vettä ja siskoni aina ottaakin elintarvikekäyttöön tarvittavat vedet kanistereissa mukaansa kaupungista tai jos on mökillä pidempään, hakee välillä pullovettä kaupasta. Nyt kauppaankaan ei pääse. On siis motissa siellä. Ruokakin alkaa käydä vähiin, kun tarkoitus oli tulla tänään käymään taas kaupungissa. Toivottavasti on siellä edes jotain säilykkeitä yms, koska se mökkitie tuskin on pelastuslaitoksen kriteereissa top 5 -listalla.  Neljä vanhinta lasta voisi ehkä jättää vähäksi aikaa mökille keskenään, mutta nuorinta ei. Siis ajatuksena, että menisi polkupyörällä kauppaan. Tosin en tiedä, onko siskollani siellä mökillä edes polkupyörää. Kun on aina tottunut liikkumaan autolla. Ainakaan ei ole sellaista, missä olisi se lastenistuin. 

Kirsikkana kakun päälle kriisiyksiköstä, missä isä on ollut nyt viikon, oli siskolleni soitettu ja kerrottu, mitä kaikkea isälle pitää tänään viedä kriisiyksikköön. Kävin hakemassa isän asunnosta tarvittavat jutut ja siskontyttö vie ne autolla kriisiyksikköön. Se kriisiyksikkö on aika mahdottoman matkan päässä täältä, jos pitäisi - varsinkin sunnuntaina -  mennä julkisilla kulkuneuvoilla viemään. 

Eilen luin uutisia Kontulassa henkensä menettäneestä kahdeksankymppisestä naisesta. Joku tuntematon oli puukottanut. Tänään olen paljon miettinyt, miten ihanaa on olla kotona. Vaikka onkin remontteja kesken ja pitäisi varmaan noita kissankarvojakin imuroida. Todella, todella paljon olisi kaikenlaista tekemistä, mutta päätin jatkaa Ensitreffit alttarilla Australia -sarjan katsomista. Löhötä vaan sohvalla Kyylä-kissa vatsani päällä. Jossain vaiheessa taidan tilata Woltin kautta jotain ruokaa.  Kotona on aika turvallista. Ellei sitten joku tonne Helsinki-Vantaalle laskeutuva lentokone putoa tän talon päälle. 

Leppoisaa pyhäpäivää toivotan minäkin kaikille nasuille ja epänasuille!

Vierailija kirjoitti:

No, eihän Kontula koskaan ole ollut mikään mallilähiö rauhallisuudessa. 

Narkkien, juoppojen ja hörhöjen on annettu liian kauan kukkoilla ostarilla.

Totta, mutta aiemmin ei kyllä spurgut käyneet vanhusten päälle. Keskenään ehkä olivat puukkohippasilla kossupullon takia, mutta sivulliset saivat olla rauhassa. Tästä ei ole kovin kauaa, kun Helsingin Malminkartanossa vanha mies oli tulossa kaupasta kotiin ja joku sille entuudestaan tuntematon päätti puukottaa sen hengiltä. Alkoholin kulutus on Suomessa laskenut, mutta sitten kainelaisten peukkupäiden määrä kasvanut. Kukaan täysjärkinen ei puukota kuoliaaksi jotain tuntematonta vanhusta. Joko on aineissa - ei siis viinassa - tai psyykkisesti sairas. 

Vierailija kirjoitti:

Lisäyksenä vielä se, että olen usein ihminen joka elää myös ns tulevaisuutta varten. Joku täälläkin sanoo, että elän menneessä, mutta nykyisin monesti liikaa myös tulevassa. Mietin esim opintoja tai tilannettani vuosien päähän sekä äitini juttuja. Äitini tilanne ja se kun hän tavallaan elää "kohti tulevaa leikkausta" oikeastaan vielä pahentaa tätä kaikkea. Näin ajatukset monesti tulevassa ja sen kaiken miettimisessä. 

Äitini ei itse tavallaan osaa elää oikein lainkaan nyt tätä hetkeä ja oikeastaan se asia rasittaa minua eniten jos niin voi sanoa. Eli jos hän miettii vaan kipujaan tai leikkausta, lääkärikäyntejä, lääkitystä jne niin se hetken eläminen unohtuu. Ymmärrän sen, mutta samalla kaipaan joitakin yhteistä kokemuksia. Jotain tavallista päivää, kun ollaan esim ulkoiltu yhdessä tai poimittu marjoja ja kuitenkin eletty sitä hetkeä siinä ja nyt. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan 

 

Nyt jos yhdessä tehdään jotain niin äitini on ns muualla myös silloin. Toki minäkin nykyisin usein. Se kuormittaa, kun olen kuitenkin hyvien päivien ja hetkien ihminen joka tavallisesti osaa arvostaa jotain kivaa kävelyä eri maisemissa kauniina päivinä tms. Nyt jää nuokin kokemukset kuin välistä tai ne tehdään kuin väkisin. Se sitten on vähän liikaa jo jos edes nuo arkiset kivat kokemukset eivät onnistu mihin tavallaan itsekin olen nojannut ja niistä voimaa kuitenkin elämääni saanut. Anteeksi valitus ja en kirjoita tätä arvostellen. Lähinnä vaan ajatuksia puran ja tätä kesän "ohitse" menoa ja ajan kulumista. Pitkästi myös, mutta sade tuli tännekin ja aikaa on. 

Et arvaakaan, miten hyvin ymmärrän sua.