Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Isäni lähti jo takaisin kotiinsa päin ajamaan. Itse päätti lähteä, kun ei aikansa enää täällä kulunut. Joskus mietin, että miten sitten eläisi täällä niin kuin minä, kun pitkästyy heti. Ei hänellä toki omassa asuinpaikassaankaan ole mitään erityistä hommaa työden ulkopuolella, mutta se on eri sitten olla joutilaana omassa kodissaan. En tiedä sitten. Toisaalta tänne missä asun on vähän turha noin pitkää matkaa ajaa pariin yön takia. Nytkin olisi saanut olla vielä ainakin huomiseen, kun turhaa ajoa tänne hänenkin melko vanhalla autollaan tänne asti pikkureissun takia jos niin voi sanoa. Siinä mielessä isäni tuskin koskaan muuttuu. Viimeksi oli viikon, kun oli hommia tarpeeksi. Nyt sitten aika ei kulunut. 

Äitini ja isäni nyt ehkä vähän samalla sivulla kuitenkin lopulta sen leikkausasian myötä. Ei kaikki vieläkään ok jne, mutta ehkä hän sitten kuitenkin aittaa jonkin verran. Silti on tapansa mukaan tosi huoleton asioiden suhteen. Mietin vaan miten äitini aika pitäisi kulua kämpillään autottomana leikkauksen jälkeen ja isäni tylsistyy jo päivässä, vaikka on terve ja ei onneksi mitään liikuntavaivoja. Sitä voi miettiä. Näin ehkä itselläni vähän tyhjä olo tämän kaiken jälkeen. Sellainen ajatus, että ensin puhutaan tänne tulosta ja sitten kun hänen reissunsa on tuollainen. 

Ottamatta kantaa muuhun kuin siihen, miten leikkauksen jälkeen saa aikansa kulumaan. Noh, ne ekat 2 viikkoa kuluu kyllä ihan vaan lepäillen, toipuen ja jalkaa kuntouttaen. Lueskellen ja telkkaria katsellen. Tai vaikka radiota kuunnellen. Ei siinä oikein edes jaksa tehdä mitään muuta. Varsinkin, jos on öisin kipuja ja joutuu nousemaan ylös vähäksi aikaa kävelemään ja sitten taas päivällä torkkua pätkissä. Jollain konstilla sitten tietysti pitää päästä 2 viikkoa leikkauksesta terveyskeskukseen poistattamaan leikkaushaavasta hakaset. Oletan nimittäin, että äitisi ei itse niitä poistaisi eikä isäsikään. Mä poistin itse, mutta mulla olikin koulutus siihen. 

Mulla ei ekan polven leikkauksen jälkeen aika tullut pitkäksi, koska oli kesä ja pystyin jo hakasten poiston jälkeen kävelemään lyhyitä matkoja ulkonakin. Sen sijaan toisen leikkauksen jälkeen, kun se tehtiin helmikuussa, olin 5 viikkoa nalkissa sisällä. Vain siksi, että oli talvi ja pihani loiva alamäki oli peilikirkasta jäätä. Jos olisi ollut kesä, syksy tai kevät jo niin pitkällä, ettei olisi ollut enää liukasta, hyvin olisi päässyt lähiympäristöön kävelemään. Kotona sisällähän pystyy kävelemään kyynärsauvojen kanssa jo heti sairaalasta päästyä. Niiden kanssahan kävellään jo siellä sairaalassa.  Sen tokan leikkauksen jälkeen aikani kuluksi telkkaria katsellessani neuloin ison määrän villasukkia. Mutta siis onhan kotona kyllä pieniä tarpeellisia hommiakin kuten  vaikka kahvinkeitto, ruuanlaitto tai valmisruokien lämmittäminen, tiskeistä huolehtiminen yms. Leikatulla jalalla saa - ja pitääkin - kävellä. Se ei ole kuten jokin nilkkamurtuma, jolloin jalan päälle ei saa varata. 

8 vuotta sitten tähän aikaan oli pk-seudulla  lähes 30 asteen helteet ja nyt on vain 13 astetta. Muistan tuon siksi, että olin just ollut ekassa polven tekonivelleikkauksessa ja hiki virtasi. Ja se oli kuin armeija keltiäisiä olisi marssinut siinä leikkaushaavassa harrastaen aitajuoksua hakasten yli. Istuin monta kertaa päivässä vessanpöntön kannella ja käsisuihkulla suihkuttelin leikkaushaavaa. 

Minäkään en oikein enää tykkää isoissa marketeissa haahuilusta. Mulla on aika selkeä mielikuva, mitä kaupasta olen ostamassa. En siis enää mene katsomaan, mitä kaikkea kaupassa on ja tee heräteostoksia, vaan haen vain sen, mitä tarvitsen. Lähikaupastani saan kaikki perustarvikkeet ja noin kerran kuukaudessa tilaan sitten kotiinkuljetuksella marketista. Aikoinaan tilasin kerran viikossa, mutta toi lähikauppa on nykyisin sen verran hyvä, että kerran kuukaudessa tilaus riittää. 

Isä tulee ilmeisesti perjantaina kotiin. Ja kotihoito 3 kertaa päivässä ja yhden kerran yöllä. Osa käynneistä on siltä yhdeltä ja samalta yksityiseltä ja loput hyvinvointialueelta. Näin ne asiat alkaa järjestyä, kun antoi sen kriisipaikan hoitaa. Siellä ovat nähneet, mitä isä pystyy tekemään ja mitä ei, joten isän on ollut ihan turha väittää, että hän pystyy itsekin. Koska siellä sitten hoitajat sanoo, että no näytä :D Täytyy muistaa laittaa isän kotiuduttua sitten sinnekin palautetta ja kiittää asioista. Yleensä kun asiakkaat ja omaiset taitavat vain enemmän valittaa ja kiitosta tulee harvemmin. 

Tälle päivälle ei muita suunnitelmia kuin vielä vähän pyykinpesua. Valkopyykit nyt koneessa. Huomenna lähden ihmisten ilmoille eli menen käymään Helsingissä taidenäyttelyssä. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Lisään vielä noihin tekonivelleikkauksiin, niin mikäli potilas ei jo nyt ole leikkausjonossa, niin ei tämän vuoden syksyllä takuulla pääse julkisella leikkaukseen. Prosessihan menee niin, että ensin jokin lääkäri - yleensä terveyskeskuslääkäri tai yksityislääkäri - laittaa lähetteen erikoissairaanhoitoon. Jossain vaiheessa sieltä sitten ilmoitetaan poliklinikka-aika. Siellä ortopedi arvioi, onko vielä tarvetta tekonivelelle vai ei. Jos on, hän laittaa potilaan leikkausjonoon. Suurimmassa osassa Suomea ne leikkausjonot on noin vuoden.  Noin viikkoa ennen leikkauspäivää on vielä nk preoperatiivinen käynti siellä poliklinikalla ja sinne pitää tuoda mukanaan hammaslääkärin todistus, että hampaiden kunto ei ole esteenä tekonivelleikkaukselle. Jos on, niin hampaat pitää hoidattaa ensin kuntoon. Tämä voi kuullostaa ihan hullulta, mutta tutkimusten mukaan moni tekonivelleikkauksen jälkeinen niveleen syntynyt infektio on peräisin suusta. Kun ollaan alettu vaatia hammashoito ensin, myös näiden tulehdusten määrä on vähentynyt.  Yksityiselle voi ehkä päästä muutamassa kuukaudessa, jos ne hammaslääkärikäynnitkin saa hoidettua yksityisellä, mutta noin yleensä tuo on about vuoden prosessi nykypäivänä. 

Tähän vastaan, ettö äitini on jo erikoisairaanhoidossa. On ollut sen palveluiden piirissä jo pitkän. Ortopedi todennut leikkaus tarpeen. Samoin reumalääkäri myös. Näin on kuitenkin jo selvää tuo leikkaustarve. Tämä asia siis jo selvä ja äidilleni se vaihe käsillä, että hänet on "hyväksytty" leikkaukseen siltä osin, että se on todettu. Ei ole jonossa vielä, mutta täällä jonot melko lyhyet ja jos kiireellinen tarve niin joustetaan. Toki syksyllä voi olla mahdotonta päästä leikkaukseen. Ymmärrän sen ja tämä ajatus nyt vaan tuli meille mieleen. Sinänsä ei ole  sellainen hätä kanssa. Toki kaiken näkee sitten. 

Tuo tosiaan on sitten jo eri tilanne, kun puuttuu enää vain leikkausjonoon asettaminen.  Ja aluekohtaista myös, kuinka lyhyet jonot on. Ja kun on jonossa, voi tullakin peruutuspaikka.

Vierailija kirjoitti:

En kaipaa sosiaalista puolta, mutta tietotyössä työt helposti valuvat vapaa-ajalle.

Tämä oli mullakin alussa. Mä siis tein työurani viimeiset 13 vuotta etätöitä. Sitten vaan piti opetella avaamaan työläppäri klo 8:00 ja laittamaan se kiinni klo 16:00. Pistin vielä työhuoneen ovenkin perässäni kiinni. Kun olin oppinut pois siitä eräänlaisesta 24/7 -valmiudesta, niin pystyi järkeilemään etätyön itselleen sopivaan aikatauluun. Toki siten, että se sopi myös työnantajalle. 

Mäkään en kaivannut sosiaalista puolta työkavereiden kanssa ja lähityössä olikin sitten just se, että sosiaalinen ähky tuli jo töissä. Vapaa-ajallaan ei halunnut tavata ketään ja jos olikin joskus pakko tai siis vaikka jotain velvollisuuksia, niin ne rasitti tosi paljon. Kun aloitin etätyöt eikä työmatkoihinkaan enää mennyt kahta tuntia päivässä, niin yllättäen olikin taas ihan mukavaa tavata kavereita ja läheisiä.

Lisään vielä noihin tekonivelleikkauksiin, niin mikäli potilas ei jo nyt ole leikkausjonossa, niin ei tämän vuoden syksyllä takuulla pääse julkisella leikkaukseen. Prosessihan menee niin, että ensin jokin lääkäri - yleensä terveyskeskuslääkäri tai yksityislääkäri - laittaa lähetteen erikoissairaanhoitoon. Jossain vaiheessa sieltä sitten ilmoitetaan poliklinikka-aika. Siellä ortopedi arvioi, onko vielä tarvetta tekonivelelle vai ei. Jos on, hän laittaa potilaan leikkausjonoon. Suurimmassa osassa Suomea ne leikkausjonot on noin vuoden.  Noin viikkoa ennen leikkauspäivää on vielä nk preoperatiivinen käynti siellä poliklinikalla ja sinne pitää tuoda mukanaan hammaslääkärin todistus, että hampaiden kunto ei ole esteenä tekonivelleikkaukselle. Jos on, niin hampaat pitää hoidattaa ensin kuntoon. Tämä voi kuullostaa ihan hullulta, mutta tutkimusten mukaan moni tekonivelleikkauksen jälkeinen niveleen syntynyt infektio on peräisin suusta. Kun ollaan alettu vaatia hammashoito ensin, myös näiden tulehdusten määrä on vähentynyt.  Yksityiselle voi ehkä päästä muutamassa kuukaudessa, jos ne hammaslääkärikäynnitkin saa hoidettua yksityisellä, mutta noin yleensä tuo on about vuoden prosessi nykypäivänä.