Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Sisustuksesta. Itse aina tykkäisin, että tämäkin kämppä olisi sellainen, että se ns näyttäisi minulta. Nyt sisustus on vaan kaikenlaisten huonekalujen ja tavaroiden yhdistelmä. Ei paljon voi värejä tms miettiä vaan huonekalutkin kotoa aikoinaan tulleet ja kirppikseltä.
Minulla on kaksi sohvaa. Toinen tunmanvihreä pieni nahkasohva. Kirppikseltä ostettu aikoinaan ja varmaan melko vanha. Pidän siitä silti. Toinen iso sohva kotoa tänne ison kämppämme myynnin jälkeen pelastettu. Ei ollut muuta paikkaa joten otin tänne, koska melko hieno mokkasohva. Sitten vielä nojatuolit myös tänne, kun muuta, paikkaa ei ollut. No, ovat jo tiellä ja painavat muutenkin. Siirtelen niitä. Näin istumaan mahtuisi niille kaikille mahtuisi ainakin 10 ihmistä. Se on huvittavaa, kun kuka pitää tuollaista määrää "paikkoja", kun täällä käy vaan vanhempani. Itsellä lähinnä se ajatus, että kun monet huonekaluista pistettiin muutossa pois (esim hieno ruokailuryhmä) niin piti minun sentään jotain huonekaluja pelastaa.
Matto on pappani isän veljen tuoma maailman meriltä. Olin jo heittämässä pois ja oli jossain varastossa vuosia. Ihme kyllä hiiret eivät syöneet sitä. Sitten säästin sen kuitenkin Isäni kantoi sen ulos, että sain pestä sen ja takaisin sisälle. Painaa tosi paljon ja peittää olohuoneen melkein kokonaan.
Muuten ruokapöytä pysyy juuri pystyssä. On lapsuudestani asti ollut pieni pirttipyötä. Tuolit siihen kirppikseltä eri paria. Matot paria lukuun ottamatta mitä sattuu. Ihan eri kuosit. Verhot samoin. Lipastot ja kaappi lapsuuden kodista. Olleet meillä alusta asti. Ihan eri paria nekin ja pysyvät juuri pystyssä. Muuten täällä ei olekaan paljon mitään huonekaluja. Muuta tavaraa sitten liikaakin. Niin pienet tilat. Vaatteille ei ole oikein mitään paikkaa. Tuo minikokoinen vaatehuone on paremmille vaatteille ja näillä muille ei ole oikein mitään paikkaa. Näin se varmaan pahin ongelma ja seinät täällä sellaiset, ettei oikein tauluja yms koristeita voi oikein laittaa. Näin niillekään ei ole paikkaa ja eräskin kolmiosainen taulu odottaa laittamista. Katsotaan.
No, kuitenkin kämppäni on senverran kaamea, että joskus mietin että ettei tänne tule ihmisiä. Mietin jo valmiiksi, että jos tulisi niin mitä sitten tekisin. En minä tavallaan häpeä, mutta ymmärrän sen että jos olisi rahaa ja eri tilanne niin tekisin muutoksia ja hommaisin tänne esim kaappeja lisää. Jos mahtuisi. En tavallaan ole tyhmä näissä asioissa ja tiedän mitä muuttaisin, mutta samalla tilanne ei anna myöden ja toisaalta en välitä paljon etenkään kun täällä ei käy juuri kukaan. Käytettynä ostaisin varmaan kaiken melkein.
Ennenkuin meillä 3 vuotta sitten oli asunnon alakerrassa se vesivahinko, niin mulla ei ollut kodissani ensimmäistäkään uutena ostettua huonekalua. Kaikki joko kirppareilta hankittua tai joltain, joka ei enää tarvitse, saatua. Mä nukun edelleen sängyssä, jossa mun ystäväni tytär (nyt 46v) nukkui teininä. Kun tuo tyttö muutti aikoinaan omilleen, ystäväni kysyi, oisko mulla tarvetta sängylle. Juu, oli. Vähän olen sänkyä joutunut tuunaamaan, ihan ensimmäisenä maalasin sen ja vuosien myötä sitten nikkaroin siihen päädytkin. Maalipurkki, pensselit ja tela... ja sitten vaan sävy sävyyn. Mun makkarissa ainoa uutena ostettu on tuoli, jolla nytkin tätä näppistä näpytellessäni istun.
Olohuoneen 12-hengen ruokapöytä tuoleineen tuli mulle silloisen työkaverini anopin kuolinpesästä. Kerran vaan lounastauolla sanoi, miten vaikea on hankkiutua eroon kuolinpesän tavaroista. Noh, häneltä tuli mulle se pöytä tuoleineen ja lisäksi 2 nojatuolia. Jouduin niitä itse vähän tuunailemaan, mutta siihen aikaan mun sorminivelet ei vielä olleetkaan näin kipeät kuin nyt. Hieman harmitti sitten luopua niistä silloin vesivahingon yhteydessä. Niihin ei ollut vielä tapahtunut mitään vahinkoa, mutta mulla oli vain viikko aikaa eikä mitään hajua, kuinka pitkäksi aikaa joku varasto olisi pitänyt vuokrata. Joten päätin luopua niistä.
Mun esikoisen kotoa muutosta on jo kohta 20 vuotta. Yksi huone vapautui. Silloin telkkarissa pyöri Tikkurilan Väritehtaan "Maalaa maailmasi" - mainos. Mulla oli silloin sielä eka koirani - se alaskanmalamuutti - ja ajattelin, että nytpä vähän maalailen ja teen sitten sellaisen "sivistyneen ihmisen" remontin, kun koirasta aika jättää. Eli uusin lattiat yms. Mun sisustushullutteluni piti olla vain väliaikainen ja monet sanoikin, että sä kyllästyt tohon jo alle vuodessa. Paitsi että en kylllästynyt. Tuli uusi koira ja nyt sekin on jo Sateenkaarisillalla. En ole edelleenkään kyllästynyt tähän omituiseen sisustusmaailmaani. Mulla asunnon alakertakin saattaisi olla taas "outo", jos mulla olisi ollut tarpeeksi aikaa 8 viikon vesivahinkoevakosta palattuani tehdä siitä sellainen, minkä olisin halunnut. Mutta mulla ei ollut. 3 viikkoa kotiinpaluun jälkeen taloyhtiössä tehtävä iso ikkunaremontti tuli mun asuntoon ja mun piti siinä samalla miettiä sitäkin, mihin ihmeeseen laitan muistisairaan äitini siksi aikaa, kun isä käy jossain. Ei äitiä nyt olisi voinut jättää tyhjän olohuoneen lattiallekaan istumaan kahlittuna porraskaiteeseen siksi aikaa, että mä teen töitä yläkerrassa. Helponta ja nopeinta oli tilata tarpeelliset huonekalut Jyskistä ja Ikeasta.
Mulla on mennyt paljon aikaa - siis vuosia - että olen löytänyt mieleisiäni huonekaluja ja saanut ne tuunattua haluamallani tavalla. Monia juttuja ei ole edes ollut olemassakaan, joten itse olen joutunut nikkaroimaan. Mulla odottaa yksi nikkarointiprojekti, mutta nyt ei nivelet kestä. Ehkä ensi kuussa, ensi vuonna tai seuraavassa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et siis halua aitoa mielipidettä, sinulle pitää valehdella?
Minullakin on muutama kaltaisesi tuttu, joille reagoin nimenomaan joko "onpa kiva" tai "voi miten kurjaa". Sitten unohdan, että ovat ostaneet talon, mutta ei sillä ole merkitystä.
Eihän tuo mielipide välttämättä ole aito, vaan voi olla kateutta ja ilkeyttä. Ystävät kuitenkaan eivät pahoita toisen mieltä ellei kyseessä ole oikea huoli.
Mä mietin aloituksen luettuani ihan samaa. Tosin onko kyseessä kateus vai ylemmyydentunne? Jos tämä ystävä on ostanut paljon hienomman talon, niin on olemassa ihmisiä, jotka alkavat itse menestyttyään väheksyä niitä, jotka eivät ole yhtä menestyneitä kuin he itse. Ja samaa mieltä tuosta, että ystävä ei halua pahoittaa toisen mieltä. Ja mitä ihmettä oli aloituksessa tuokin, että ei itse voisi asua sellaisessa talossa? No ei kai ap sitä taloa ystävälleen ostanutkaan! Ystävä ihan vapaasti asuu just sellaisessa talossa ja tekee just sellaisia voileipäkakkuja kuin haluaa. Itse en ole koskaan arvottanut ihmisiä sen mukaan, millaisissa asunnoissa asuu tai omistavatko asuntonsa vai ovatko vuokralla tai millaista ruokaa laittavat jne. Joku haluaa asua maalla, joku toinen taas kaupungissa. Joku käyttää silmälaseja ja toinen taas piilolaseja. Joku meikkaa joka aamu ja toinen taas ei koskaan. Joku tykkää aasialaisesta ruuasta ja joku toinen taas Välimeren maiden ruuista. Joku pitkistä hiuksista ja toinen lyhyistä. Lista on loputon.
Ihana kimalaisen pelastus tuo ylempänä <3 Nyt kun on kesä ja mulla vähintään parvekkeenovi aina auki, usein myös ikkunat, niin meillä ravaa kaikenlaista kulkijaa. Annan niiden olla ja mä vähän luulen, että Kyylä-kissa on pacifisti. Sitä ei nimittäin haittaa yhtään, vaikka kärpänen istahtaisi sen tassun päälle. Ampiaiset yms olen kuitenkin aina varovasti saanut pyydystettyä johonkin purkkiin ja sitten päästänyt parvekkeelta takaisin ulos, koska varsinkin koiralle ampiaisenpisto kitalakeen olisi voinut olla kohtalokas. Tänä aamuna kylppärissä käveli pitkäjalkainen hämähäkki ja annoin sille nimeksi Hessu. Muistan, kun aikoinaan esikoinen löysi huoneestaan hämähäkin. Vei sen varovasti parvekkeelle ja veti parvekkeen oven kiinni. Ja välittömästi avasi oven uudestaan, otti hämähäkin talteen ja vei takaisin huoneeseensa. Ulkona oli nimittäin noin 20 astetta pakkasta.
Eilen kävin taidenäyttelyssä Stadissa. Olipa mukava reissu, vaikka kotiin tullessani varpaani olikin ihan muhennosta ja kun otin kengän pois jalasta, sukka oli ihan veressä. Mullahan on yksi varvas poikittain toisen varpaan päällä ja se tietty kengässä hiertyi rikki. Kävelyä olisi ollut vähemmän, jos HSL:n alueella ei olisi nyt niin paljon liikennejärjestelyitä. Kun vihdoin pääsin kotipysäkillä bussista ulos, niin otin kengät pois jalasta ja kävelin sukkasillani loppumatkan kotiin.
Mulla on jo useita tuon aloittelevan taiteilijan tauluja. Yhden näyttelyssä olleen olin varannut jo etukäteen ja näyttelyssä varasin vielä toisenkin. Rakastan tauluja! Ja hieman omalaatuista sistustusta. Eikä vain "hieman" :D 2-kerroksisen asunnon hyvä puoli on, että kumpikin kerros voi olla ihan erilainen. Mulla sisäänkäynti tulee olohuoneeseen ja sen sisustus on sellainen "normaalin" ihmisen sistus. Aika neutraali ja väreiltään nk skandinaavinen. Oli mun pakko ostaa sinne luurankolamppu, koska muuten ei olisi tuntunut omalta, mutta kuitenkin. Keittiökin on nykyisin aika neutraali, vaikka siinä onkin pientä retrotwistiä. Kun lähtee rappusia yläkertaan, niin ensimmäisenä on varsinneutraaleja tauluja mutta mitä ylemmäksi portaikossa pääsee, tuleekin ihan erilainen maailma vastaan. Yläkerta on mun "privaattitila" eikä tänne edes ole kyläilijöillä mitään asiaa, koska kyläilyt hoidetaan alhaalla "vastaanottotilassa". Edes mun vanhempani ja siskoni eivät ole käyneet täällä ylhäällä. Omat aikuiset lapseni toki ovat, mutta se onkin eri asia. Tuo kuvataiteilija ei ole - vielä - käynyt meillä kotona, mutta on nähnyt valokuvia kodistani ja sen vuoksi on osannut maalata mulle täydellisesti tänne sopivia tauluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni lähti jo takaisin kotiinsa päin ajamaan. Itse päätti lähteä, kun ei aikansa enää täällä kulunut. Joskus mietin, että miten sitten eläisi täällä niin kuin minä, kun pitkästyy heti. Ei hänellä toki omassa asuinpaikassaankaan ole mitään erityistä hommaa työden ulkopuolella, mutta se on eri sitten olla joutilaana omassa kodissaan. En tiedä sitten. Toisaalta tänne missä asun on vähän turha noin pitkää matkaa ajaa pariin yön takia. Nytkin olisi saanut olla vielä ainakin huomiseen, kun turhaa ajoa tänne hänenkin melko vanhalla autollaan tänne asti pikkureissun takia jos niin voi sanoa. Siinä mielessä isäni tuskin koskaan muuttuu. Viimeksi oli viikon, kun oli hommia tarpeeksi. Nyt sitten aika ei kulunut.
Äitini ja isäni nyt ehkä vähän samalla sivulla kuitenkin lopulta sen leikkausasian myötä. Ei kaikki vieläkään ok jne, mutta ehkä hän sitten kuitenkin aittaa jonkin verran. Silti on tapansa mukaan tosi huoleton asioiden suhteen. Mietin vaan miten äitini aika pitäisi kulua kämpillään autottomana leikkauksen jälkeen ja isäni tylsistyy jo päivässä, vaikka on terve ja ei onneksi mitään liikuntavaivoja. Sitä voi miettiä. Näin ehkä itselläni vähän tyhjä olo tämän kaiken jälkeen. Sellainen ajatus, että ensin puhutaan tänne tulosta ja sitten kun hänen reissunsa on tuollainen.
Missä asioissa äitisi tulisi tarvitsemaan apua? Muu kuin kaupassa käynti?
No, kyllä äidilläni tulee käyntejä joihinkin paikkoihin ja ihan muutenkin hyvä hänelle välillä päässä ns ihmisten ilmoille. En tarkemmin kirjoita enää tästä, mutta totta kai mieltäni rauhoittaa se, ettei äitini jäisi omilleen tänne. Näin itsekin mieluummin haluan asioiden olevan kunnossa tältä osin
Mä unohdin aiemmin mainita, että tein vähän kyselyitä ja polven tekonivelleikkauksen jälkeen ihmiset ovat lähteneet taas auton rattiin, kun hakaset on otettu pois eli 2 viikon päästä leikkauksesta. Jotkut jopa ajaneet itse sinne hakasten poistoon. Sen kahden viikon ajaksi ei kyllä ole järkevää sopia yhtään mitään menemisiä yhtään kenenkään kanssa. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään pieni leikkaus ja on suunnilleen kokopäivätyö, kun sitä jalkaansa kuntouttaa. "Ihmisten ilmoille" pääseminen voi kaksi polven tekonivelleikkausta jo läpikäyneenä mielestäni odottaa sen pari viikkoa.
Silloin, kun oli vielä "joululahjottavia", mä aloitin joululahjojen oston jo heti tammikuussa alennusmyynneistä.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/