Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vanhainkodit takaisin Suomeen.

Mitä se hyödyttäisi? Mä olin kasarilla vanhainkodissa töissä. Siellä oli varsin hyväkuntoisia vanhuksia. Syynä oli se, että kotihoito oli ainoastaan arkipäivisin klo 8-16. Ei iltaisin, öisin eikä viikonloppuisin. Jos vanhus tai muu henkilö tarvitsi kotihoidon palveluita myös virka-ajan ulkopuolella eli ei ollut esimerkiksi omaisia auttamassa, niin sitten pääsi vanhainkotiin. Muistan, että siellä vanhainkodissa ei ollut kuin yksi sairaalasänky per osasto ja tämäkin sitä varten, jos joku meni sen verran huonoon kuntoon, että ei ihan heti lähdetty - esimerkiksi yötä vasten -  terveyskeskuksen vuodeosastollekaan toimittamaan. Ysärin alkupuolella kotihoitoon tuli ensin 2-vuorotyö ja myöhemmin 3-vuorotyö ja sen jälkeen vanhainkotikuntoiset vanhukset pärjäsivät kotonakin. Pahasti muistisairaat ja varsinkin levottomat ja aggressiiviset vanhukset toimitettiin psykiatris-geriatrisille osastoille, koska ei heitä voitu kasarilla vanhainkodeissakaan hoitaa. Monet vanhainkodin asukkaat ulkoilivatkin itse, kävivät vanhainkodin alakerrassa olevassa kahvilassa tai uimassa rakennuksen alakerrassa olevassa uima-altaassa. Jotkut  saattoivat käydä lähellä olevassa kauppakeskuksessakin. Ei siellä ovia lukittu niin, että vanhukset eivät olisi päässeet poistumaan rakennuksesta tai edes sinne uimaan tai kahvilaan. Jos vertaa kasaria ja nykypäivää, niin silloiset vanhainkodit vastasivat ehkä jossain määrin nykyisiä palvelutaloja ja sitten terveyskeskusten vuodeosastot nykyisiä hoivakoteja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa joukkoon kasvavaan.

- työttömän tervehdys.

Voi kun itsekin saisi olla työtön. Vapaa-ajalle olisi tarvetta. Toivottavasti vasemmisto toteuttaa lupauksensa ja seuraavan hallituksen aikana kenenkään ei tarvitse mennä töihin.

- töihinsä uupunut.

Oletko sellaisessa ammatissa, jossa uusi työpaikka löytyy suunnilleen heti sen jälkeen, kun olet irtisanoutunut?

Nro 22: "Eutanasia ei auta muistisairasta, ei hän osaa sellaiseen kysymykseen vastata. Ja tuo hoitotahto, että lääkkeet pois tuskin tulee tapahtumaan, enhän mä muistisairaana enää osaa kieltäytyä niistä."

Mulla on tuollainen hoitotahto jo tehtynä, vaikka alin eläkeikäni tulee täyteen vasta elokuussa. Hoitotahto on syytäkin tehdä silloin, kun vielä jotain jostain ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Viihdyn yksin, mutta olen minäkin yksinäinen joskus. En kaipaa mitään merkitystä elämälleni, se on minulla halussa, mutta kaipaisin jotain joka ymmärtäisi. Eli siis niin samanlaista ihmistä, jolle voisi kertoa, miltä tuntuu ja hän tietäisi suurin piirtein miltä tuntuu. Lapsena minulla oli yksi tällainen ystävä ja aikuisenakin olen tavannut pari, mutta siihen se on jäänyt. Pääasiassa tunnen olevani aina avaruusolio muiden joukossa. Niitä lomasuunnitelmia ja perussontaa pystyy jauhamaan kenen tahansa kanssa eikä tuon jauhaminen helpota, kun syvempi ymmärrys puuttuu. 

Jos itse ajattelisin noin, mulla ei olisi aikuisiällä ollut yhtäkään ystävää eikä ne lapsuuteni ystävätkään olisi olleet enää ystäviäni. En ole koskaan elämässäni tavannut sellaista ihmistä, jolla olisi samanlainen "historia" kuin itselläni on. Mutta ymmärrän sua silti. Mä sain 2012 erittäin harvinaisen sairaskohtauksen ja vielä harvinaisempaa on, että sellaisesta selviää hengissä. Varsinkin alussa olisin kaivannut jotain sellaista, joka olisi kokenut saman. Niitä vaan ei ollut. 9 vuotta myöhemmin yhtenä iltana sain yllättäen Messengerissä viestin. Viestin naiselta, jonka kanssa kuuluttiin yhteen ihan muuhun aiheeseen kuin sairauksiin liittyvään FB-ryhmään. Kun luin hänen viestinsä ensimmäisen lauseen, mulla nousi ihokarvat pystyyn, koska tiesin heti, mitä seuraavissa lauseissa lukee. Ollaan monesti mietitty, mikä ihme sai hänet laittamaan just mulle, ihan tuntemattomalle ihmiselle sen viestinsä. Ei meilläkään ole samanlainen "historia" ja itseasiassa hänellä itsellään ei ollut tuota sairauskohtausta vaan puolisollaan, joka sillä hetkellä kamppaili hengestään sairaalassa. Viestiteltiin silloin melkein koko yö ja meistä tuli samantien ystäviä, vaikka hyvin monessa asiassa ollaan ihan erilaisia ihmisiä. Mutta tällainen on kuitenkin aika harvinaista eikä mekään reaalimaailmassa liikuttu missään, missä olisimme voineet toisiimme törmätä. Oli siis täysin sattumaa, että kohdattiin nettimaailmassa. Sen jälkeen ollaan kyllä sitten tavattu montakin kertaa ihan livenäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erään hoitajan sanoin "keuhkokuume on vanhuksen paras ystävä".

 

Kaikille hoidosta valittajille pitäisi avata oma kanava, josta voi syöttää rahaa hoitokoneistoon niin saisivat laittaa sinne niin paljon kuin lystää. Jos vanhustenhoito olisi kokonaan julkisen vastuulla niin verot olisivat varmaan jo 5 prosenttia korkeammalla tasolla.

 

On helppo puhua kaikesta arvokkaasta vanhuudesta yms. mutta ei olla itse valmiita laittamaan tikkuakaan ristiin.

Mielestäni pörssiyhtiöiden "hoivasta" ei kannata valtion maksaa penniäkään, kun vaan siirtyä hallittuun eutanasiaan nykyisin toteutuvan satunnaiskuristamisen sijaan. 

Kenen luulet maksavan pörssiyhtiöiden kustannukset? Mistä ne osingot tulevat?

Mä olen sun kanssa samaa mieltä. Mun mielestä palvelut, jotka ovat lakisääteisesti julkisen sektorin tehtäviä, ei pitäisi teettää yksityisellä. Jos palvelun tuottaa julkinen sektori itse, tulojen pitää tietenkin kattaa menot, mutta kenenkään sijoittajan ei tarvitse saada niistä tuloista euroakaan. Olisiko sitten palvelun laatu parempi vai ei, sitä ei voi tietää, mutta ainakaan veronmaksajien rahoja ei menisi niihin yrityksiin sijoittaneille.